VALIKKO
9.4.2017 09:25

Silmälasit lapselle

Silmälasit lapselle, sen todellisuuden edessä seisoimme pian jo neljä vuotta sitten. Neuvolakorttiin oli aina kirjoitettu näöntarkastuksen jälkeen kauniisti teksti: näkö normaali. Kuusivuotiaana näöntarkastuksessa huomattiin huolestuttavia puutteita. Tarkastus uusittiin ajatuksella, jospa lapsi ei vastaanoton loppupuolella jaksanut enää vihkiytyä asiaan.  Edelleen todettiin ettei lapsi näe vasemmalla silmällä normaalisti.

Matka jatkui sairaalan silmäpolille jossa huomattiin reilu hajataitto ja siitä alkoi kuopuksen ura silmälasien parissa. Ensimmäiseen vuoteen kuului myös peittohoidot. Peittohoito ei ollut lapsen suosikkihommaa, mutta sisulla vedettiin sekin läpi. Tuon vuoden ja peittohoidon läpiviemiseen sisältyi harmistumista, kyllästymistä ja paljon päänsärkyjä. Peittohoidosta oli kuitenkin apua ja lasien vahvuus on jo liki puolittunut alkuvaiheesta. Tilanne ei ole priima vieläkään ja olen lasta valmistanut siihen todellisuuteen, että lasit tulevat varmasti olemaan loppuelämän kumppani. Neiti on ottanut asian rauhallisesti, monella tubettajallakin on lasit. Kiitos silmälasipäiset tubettajat ettette näyttäydy pelkissä piilareissa!

Oli äärimmäisen huikeaa huomata mikä muutos lapsessa tapahtui lasien myötä. Puhuimme aiemmin kuopuksesta boheemina taiteilijana. Häneltä tuntui menevän paljon yksityiskohtia ohi ja havainnot ympäröivästä maailmasta jäivät usein vajaiksi. Pian lasien saamisen jälkeen neiti alkoi lukea yksittäisiä sanoja sekä innostui piirtämisestä ja kirjoista. Aiemmin vain ajattelimme, että hän keskittää energiansa musiikkiin eikä keskittyminen riitä ei niin kiinnostaviin asioihin. Kukaan ei osannut epäillä näön ongelmia. Päiväkodissa ja eskarissa lapsi suoriutui annetuista tehtävistä läpi ongelmitta, emme edelleenkään tiedä miten. Päiväkodin aikuiset olivat yhtä hämmentyneitä kanssamme kertoessamme, että kohta kuopuksen päässä on lasit ja vahvat sellaiset.

Lapsen kotiutuessa ensimmäistä kertaa lasit päässä, myös koti näyttäytyi uudessa valossa. Mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä löytyikään, ihan vaan niistä tutuista nurkista. Ensimmäisenä iltana tytär istui pitkän tovin silitellen kasvojani, näki ehkä ensimmäisen kerran kaikki näpyt ja uurteet äitinsä kasvoista.

Silmälaseja lapsi on pitänyt mukisematta. Tilannetta auttaa varmasti se, että hän on saanut aina vahvasti itse olla mukana valinnassa. Lasit on valittu, aikuisen ohjaamana toki, hänen mieltymyksensä mukaisesti. Useissa eri optikkoliikkeissä asioidessa on ollut ilo huomata, miten myös lasten silmälaseihin nykyään panostetaan. Enää ei ole valittavissa vain kahta mallia, kahdessa eri värissä. Lapsille on tarjolla merkkikehyksiä, eri malleja ja värejä, metalli -sekä muovisangoilla.

Muutamia viikkoja sitten käväisimme eräänä iltana jälleen silmälääkärin pakeilla ja sen jälkeen pääsimme lasien valintaan. Tyttärellä on ollut tähän saakka melko iloisen värisiä kehyksiä, mutta nyt toiveissa oli ”ison tytön lasit”. Unohdettiin siis punaiset ja muut värikkäät kehykset.

Hintapolitiikka lapsen laseissa mietityttää aina. Lasit menevät vaihtoon kerran vuodessa. Vahvuutta on paljon joten linssit maksavat jo pitkän pennin. Toisaalta lapsen lasit ovat erittäin kovalla käytöllä. Ne ovat päässä koko hereillä olon ajan, kotona, koulussa, ulkoillessa, urheillessa, ratsastustallilla ja kärrynpyöriä heittäessä. Lasien pitää siis olla kestävät ja laadukkaat. Kerran on tehty sekin tyhmyys, että säästettiin. Tartuttiin ota 2 lasit yhden hinnalla -tarjoukseen. Ensinnäkin laseja odoteltiin reilu kolme viikkoa ja toisien lasien saapumiseen meni jopa 6 viikkoa. Ensiksi saapuneita kehyksiä korjuutettiin jo ennen kuin ne toiset olivat edes saapuneet. Nenätyynyt käytiin uusimassa vuoden aikana yhteensä kahdeksan kertaa ja toisten lasien linssit olivat puolen vuoden jälkeen entiset. Eli saatiin kahdet huonot lasit yksien hinnalla. Ei ollut ihan hyvä diili sekään.

Lapsen kasvettua on alkanut nenälle istumaan myös sirot muovikehykset. Nenätyynyjen kanssa siis ei ole enää ongelmaa. Lisäksi linssit on otettu kovapinnoitettuna ja jotakin heijastuksenestoakin niissä on. Lasien ja linssien ominaisuuksia on nykyään niin valtavasti etten aivan ole pysynyt kärryillä sen viidakon seassa. Erittäin kovassa käytössä lasit ovat nyt kestäneet aina vuoden, mitä pitääkin. Nyt edelliset lasit olivat vielä käyttökunnossa uusien saapuessa. Vaikkakin kuvaisin kuntoa vahvasti painottaen sanaa käytetty.

Uudet lasit ovat nyt nenällä. Tällä kertaa äidin, tyttären ja optikkoliikkeen erittäin mukavan ja asiantuntevan optisen myyjän mieltymykset menivät yksiin. Koko raati fanitti kuvassa näkyviä ”ison tytön” laseja.

Näön ollessa melko huono, tulee väistämättä tarve myös aurinkolaseille vahvuuksilla. Viime vuosi mentiin ilman, mutta nyt otettiin myös arskat. Saimme ne varsin kohtuulliseen hintaan. Silmälaseille ja aurinkolaseille tuli yhteensä hintaa hieman alle 250 euroa. Kuopuksen ensimmäiset lasit maksoivat 585 euroa, joten tämä hintaluokka on jo kukkarolle huomattavan paljon ystävällisempi. Linssien hinta on tippunut samaa tahtia, kun niistä on hävinnyt vahvuutta pois. Tänä vuonna edessä on toivottavasti aurinkoisia kevät- ja kesäkelejä, jotta myös uudet hienot arskat pääsevät käyttöön.

Reipasta sunnuntaita ja ensi viikkoa kaikille!

Liisa

Kommentit

  • Angorallaa

    Juup. Tuttua kauraa tämä lapselle silmälasien osto. Tosin meillähän Poikanen haluaa juuri samanlaiset kehykset ”kuin silloin ennenkin” – eli 5 vuotta sitten. Ja arvaa vaan, onko sellaisia ohuita, suht pienikokoisia suorakaiteen muotoisia metallikehyksiä tarjolla pilvin pimein… *huokaus* Onneksi löytyi – juuri prikulleen samanlaiset kuin silloin ennen, väri vain vaihtui ja onneksi löytyi koko sopivaksi viisi vuotta kasvaneeseen päähän. Onneksi seuraavan kerran tämä hikinen urakka on tiedossa vasta n. 1,5 vuoden kuluttua!! 😀

    Meilläkin suostui ottamaan aurinkolasit vahvuuksilla – uskomatonta kyllä ne saivat olla trendikkäämpää mallia ;D

     0
    • Liisa

      Ihanaa, että löytyi. Se on tärkeintä, että ne on käyttäjälleen mieluisat. Muuten lasien käytöstä tulee pakkopullaa.

       0
  • Nimetön Rilli-äiti

    Moi, kiva oli lukea toisenkin lapsen ”yllärilaseista”! Meidän ekaluokkalainen kävi tänään silmälääkärissä kouluterkkarin lähetteellä, kun näkö käyrien alalaidassa. Tulos: syntymästä saakka ollu vahva hajataitto ja muutenkin huono näkö: +4-linssit molempiin silmiin… Nyt ihmetellään, miten yhtään kukaan meistä kotona/neuvolassa jne. ei ole koskaan huomannut mitään… Onkohan tästä rilliviiveestä jotain pysyvää haittaa… Kivaa syksyä sulle!

     0
    • Liisa

      Hieman samanlainen tarina siis teillä kuin meillä. Alkuvaiheessa pyörittelin todella paljon samoja ajatuksia kuin, mistä sinä kirjoitit. Miksi kukaan ei huomannut? Miten neuvolassa on voitu aina todeta näkö normaaliksi, jos se on ollut syntymästä lähtien lähes olematon? Miksi minä en alan ihmisenä huomannut mitään? Onko kaikki edellä mainittu voinut pilata lapsen elämän? Erään silmälääkärin kanssa pitkään keskustellessa sain vastauksia ja kuuntelevat sekä ymmärtävät korvat. Vähitellen nämä ajatukset haipuivat pois. Vanhemman syyllisyyden tuskaa helpotti se, että lapsi itse suhtautui niin mutkattoman positiivisesti laseihin. Nyt ne lasit ovat vain arkipäivää ja lapsi näyttää vieraalle ilman laseja.

      Tsemppiä teidän silmälasiuran alkutaipaleelle ja kivaa syksyä!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.