VALIKKO
10.9.2017 13:19

Syyselämää

Nyt se on alkanut, syyselämä siis. Ulkona sataa ja tuulee. Toisaalta ilma on ihanan hapekas ja raikas lenkkeilyyn. Kohta puut hehkuu ruskan väreissä ja kolmen kuukauden päästä ollaan jo joulun lähellä. Tänä syksynä olen päättänyt pitää yllä vireää mielialaa ja keskittyä kaikkiin niihin asioihin mitkä tuo iloa elämään.

No, se neulominen. Siitä tämäkin juttu on aloitettava. Neulominen tai kotoisasti kutominen kuuluu ehdottomasti syyselämään. On ihanaa ihan vaan istua ja neuloa. Tällä hetkellä neulon itselleni neuletakkia. Näyttäisi tulevan ihan hyvä, mutta olen saanut monet neuleet pilattua palojen yhdistelemisen vaiheessa. Tekemässäni neuletakissa tosin ei ole yhdisteltävänä muuta kuin olkasaumat ja hihat. Toivon, että tämä onnistuu.

Takkatuli ansaitsee ehdottomasti paikkansa listan kakkosena. Mikään ei ole niin rauhoittavaa kuin katsoa elävää tulta. Istun monesti nojatuolissa pitkäänkin ihan vain tuijotellen takkaa. Melko helppo ja halpa terapiamuoto.

Lukeminen on myös syksyllä kivaa puuhaa. Tosin itse luen runsaasti myös talvella, keväällä ja kesällä. Parhaillaan minulla on iso pino kirjoja odottamassa.

Syksyn uutuuksista olen eniten odottanut Jojo Moyesin – Ne jotka ymmärtävät kauneutta. Olen Moyesin fani, joten lataan paljon odotuksia myös hänen uusimpaansa.  Dekkarien ystävät, oletteko jo tutustuneet Kati Hiekkapellon dekkareihin? Jos ette niin suosittelen tekemään tuttavuutta. Hiekkapellon dekkarit ovat mielestäni huippuja. Tämän syksyn uutuus Anna Fekete -sarjaan on nimeltään Hiillos.

Saunominen on parasta puuhaa silloin kun on kylmää, märkää ja palelee. Löylyssä istuessa ja kiukaan tulen rätkimistä kuunnellessa on sielu ja ruumis lämpöisinä. Saunan jälkeen tulee myös parhaimmat yöunet. Vuoden pimeimpään aikaan kannattaakin alkaa jo valmistautua voimia keräten ja uniaikaa hieman pidentämällä.

Villasukat, etenkin ne äidin tekemät, ovat syksyn sekä talven ehdoton vaate. Äidin sukkatehdas on tainnut pysyä vireänä koko kesän ajan. Vaikka neulon itsekin niin äiti tekee kaikista parhaimmat villasukat. Jaksaa neuloa vaikeita kirjoneulesukkia ja tekee sukat vain instagramista näytetyn kuvan mallin mukaan. Ihanaa äiti, kun pidät perheemme villasukissa. Ne lämmittävät kovasti varpaiden lisäksi myös sydäntä.

Liikunta on alkanut syksyn myötä taas säännöllisempänä. Kesällä harrastin paljon ”muka liikuntaa” jossa ei paljon syke noussut ja lihaskunto kasvanut. Paikallani en ollut, mutta en voi kehuskella kunnon ylläpitämisellä. Nyt kyläläiset taas käyvät kahvakuulaamassa säännöllisesti ja sitä myöten myös muu urheileminen on kokenut ryhtiliikkeen. Pitkästä aikaa raskaskin liikkuminen tuntuu tosi hyvältä, ehkä pidempi tauko oli paikallaan. Uusin voimin lihaskuntoa hakemaan.

Illan teehetki on päivän paras hetki. Usein yhdistän sen neulomiseen tai lukemiseen, harvemmin telkkarin katsomiseen. Vaikka päivä olisi ollut kiireinen ja täynnä toimintaa, teehetki ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa kivasti.

Ja sitten tietysti kynttilät, hyvä ruoka, ihmiset ja elokuvat. Ihmiset eritoten ansaitsevat paikkansa syyselämässä. Sukulaiset, läheiset, työkaverit ja ystävät. Hetkessä korkeampi voima, mikä ikinä se onkaan, ottaa ihmisiä pois viereltä, mutta toisessa hetkessä se antaa elämään uusia ihmisiä.

Tämä syksyinen sunnuntai on sateinen ja harmaa, mutta äidin tekemät villasukat jalassa sohvan nurkassa istuessa ja takan lämmittäessä lähellä, olo on rauhallinen.

Suloisia syyshetkiä toivotellen,

Liisa

Kommentit

  • Nimetön Sara

    Oi, mikä ihana syystunnelma tästä välittyykään! <3 pakko vetää villasukat jalkaan;)

     0
    • Liisa

      Kiitos! Suosittelen isoja neuletakkeja ja paksuja villasukkia 🙂

       0
  • Minnea

    Ihania syysjuttuja 🙂 Lukeminen on itsellänikin lähtenyt taas uuteen nousuun näin iltojen pimetessä.

    Kivaa syksyä!

     0
    • Liisa

      Kiitos Minnea! Syksyisin on aina jotenkin ihana repiä iloa irti oikeastaan aika pienistä ja mitättömistä asioista. Lukeminen on yksi niistä. Minä ahnehdin niin ison pinon kirjoja kirjastosta, että en ole varma ehdinkö niitä kaikkia edes lukea. Kuvan ottamisen jälkeen pino on kasvanut vielä muutamalla kirjalla 😉

       0
  • Nimetön Tiina

    Hei Liisa!
    Ensinnäkin kiitos tosi kivasta blogista!
    Minulle ajankohtainen ja tärkeä asia on lapsen pituuskasvu,
    Ja siihen liittyvät asiat, sekä mahdollinen kasvuhormonihoito.
    Voinko kysyä minkä mittainen sinä olit 4 ja 5 vuotiaana entäs tyttäresi. Onko tytöilläsi luustoikä vastannut ikävuosia vai ollut
    alempi? Ja olisiko tyttärellesi annettu hormonihoitoa, jos olisitte
    halunneet. Näitä asioita mietitään kovasti…

    Kiitos Sinulle tuhannesti ja oikein hyvää syksyä koko
    Perheellesi!

    Tiina

     0
    • Liisa

      Kiitos Tiina ja kiva, että löysit blogiini!
      Tyttäreni on ollut 4 -vuotiaana 90.5 cm pitkä, 5 -vuotiaana 96 cm. Itse olen ollut melko samoissa mitoissa. Luustoikä on ollut ja on edelleen hieman normaalia jäljessä, mutta ei poikkeavan paljoa.

      Emme edes ajatelleet, että kasvuhormonia olisi annettu pelkän pyyntömme perusteella. Lastani hoitaa samassa työyhteisössä kanssani työskentelevä lasten endokrinologi joten luotan häneen 100 %:sti. Jos lääketieteellinen syy olisi löytynyt, niin olisimme hormonihoitojen suhteen toimineet täsmälleen hänen suosituksensa mukaisesti.

      Tsemppiä teille lapsen kasvuasioiden miettimiseen!

      Mukavia syyspäiviä koko perheelle 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.