VALIKKO
29.1.2016 15:11

Tuli vauva ja keltaiset hirret

Kun aloin bloggaamaan niin pyhästi päätin etten tee yhtään juttua kodistamme. Perustelu päätökselle oli ettei kodissamme ole ainesta sisustusesittelyyn. Ei sitten ollenkaan. Tässä nyt kuitenkin aloittelen kertomaan teille kellertävistä hirsiseinistä.

DSCF3187

Hirsiseinien tarina alkoi vuonna 2004. Tai oikeastaan mennäänpä vielä taaemmas. Pari vuotta sitä aiemmin aloimme haaveilemaan vauvasta. Tai no siis minä aloin, mies jossakin vaiheessa lähinnä suostui perheenlisäykseen. Kuvittelin, että teen muutaman kuukauden töitä valmistumiseni jälkeen, huomaan olevani raskaana, teen vielä lisää töitä muutamia kuukausia ja jään äitiyslomalle. Tein kyllä kuukausi toisensa perään töitä, mutta muu ei mennytkään kuten suunnittelin. Elämä päätti opettaa nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Tärkein opetus oli ettei elämää voi suunnitella. Kului kuukausi, toinen , kolmas, neljäs, lakkasin laskemasta. Jossakin vaiheessa hakeuduin lääkäriin. Tutkittiin ja kerrottiin se, mitä olin aavistellut. Vikaa on, mutta ei hätää. Aletaan töihin ja tulosta saadaan varmasti.

Sanotaan aina ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan. Niin totta. Mieheni on kuitenkin usein sanonut, että tuo on täyttä sontaa. Meillä esikoinen on kirjaimellisesti tekemällä tehty. Kellon kanssa lääkkeet, kalenterin kanssa ajoitusta ja paljon odottamista. Kaikesta työstä huolimatta näytti ettei onnista millään. Minusta alkoi tulla itkevä ja raivoava ihmishirviö, johtuiko hormoneista vai mielialasta, tiedä sitten. Oli enää yhden kuukauden hormonipommi jäljellä ja lisätutkimuksiin piti mennä. Siinä vaiheessa päätettiin viheltää peli poikki. Päätettiin, että mitäpä jos pidettäis taukoa ja mietittäisiin uudelleen sitä aiemmin ajatuksissa ollutta taloprojektia. Jospa se vauva sen jälkeen vaikka haluaisi tulla.

Niin tehtiin. Ostettiin tontti, päädyttiin hirsitaloon koska se oli mieheni unelma, etsittiin sopiva talomalli, tilattiin talopaketti ja alettiin tehdä tontilla töitä. Sitten tuli se yksi aamu kun tajusin, että nyt on joku eri tavalla kuin ennen. Raskaustesti näytti plussaa. Juuri kun oltiin annettu periksi. Alun onnen kyynelten jälkeen alkoi laskutoimitukset. Tuloksena todettiin, että kappas vain laskettu aika ja talopaketin saapuminen ajoittuvatkin samoille tienoille. Mikä ajoitus!

Syksyllä tontti hautautui lumeen ja vatsa alkoi kasvaa. Todettiin, että tuskin taloa itse pystytään rakentamaan ja palkattiin kirvesmies. Kevät alkoi häämöttää, samoin vauvan ja talopaketin tulo. Paketti saapui tontille ja talkooväki kasattiin hirsien nostoon, päivä lyötiin lukkoon. Päivä asettui paria päivää ennen laskettua aikaa. Ei merkkiäkään lähestyvästä syntymästä, neuvolassa arveltiin että yli lasketun ajan saattaisi mennä. Talkoita edellisenä päivänä tein ison kattilallisen keittoa ja leivoin pari kuivakkaa pullapitkoa. Illalla kävin hiljakseen hiihtämässä, oli niin jännittynyt olo ettei paikallaankaan osannut olla. Illalla vitsailin miehelle, että yöllä herätän ja säikäytän, että nyt tuli lähtö.

Yöllä heräsin, kuulastelin pari tuntia, herätin miehen, lähdettiin sairaalaan ja aamulla klo 6 soitettiin kirvesmiehelle, että täällä ollaan. Talo alkoi nousta hirsi kerrallaan, samaan aikaan uuden elämän tulo edistyi sentti kerrallaan. Iltapäivällä laitettiin talkooporukalle viesti: ”tyttö tuli”. Saatiin vastaukseksi kuva jossa näkyi jo korkealle nousseet seinät ja onnittelut talon uudesta asuķkaasta. Liikutun vieläkin ajattellessani niitä tuntemuksia sekä miehiä, jotka pakersivat meille taloa. Jäivät vielä ilman keittoa ja kuivaa pullaa.

Siitä se sitten lähti. Rakentamisen arki. Iskä kävi töissä ja vietti muun ajan raksalla. Kävi iltaisin kylvettämässä vauvan, se oli isän ja vauvan yhteinen hetki. Minä hoidin kodin, vauvan ja yritin edes vähän tehdä töitä tulevan talon eteen. Jossakin vaiheessa iski väsymys ja monessa kohtaa mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Ei jaksettukaan petsata ja maalata kaikkia seiniä ja kattoja kuten ajateltiin. Tehtiin hätäisiä valintoja joita on myöhemmin kaduttu. Jouluksi päätettiin päästä omaan kotiin asumaan ja siitä pidettiin jääräpäisesti kiinni.

DSCF3150

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tuijotan noita keltaiseksi muuttuneita hirsiseiniä. Kiroan miksei niitä käsitelty silloin kun rakennettiin. Nyt täällä asuessa maalaus tuntuu loputtomalta projektilta. Kuisti ja esikoisen huone on valkoiseksi maalattu. Kolme tai neljä maalikerrosta tarvitsee, että peittää kunnolla. Aikaa meni tuhottomasti yhden huoneen maalaukseen. Ajoittain mietin myös hirsien tummentamista. Jospa tekisikin ”metsästysmajan” tunnelmaa. Peittäisikö se vähemmillä kerroksilla? Saisiko niistä oikeasti vanhan näköiset? Makkarit valkoiseksi, muut huoneet tummaksi ja vaaleat kalusteet.

2015-11-12 001

Toisaalta ollaan mietitty, onko hirsien maalaaminen nykyajan muovimatto? Se mitä seuraavat sukupolvet kynnet verillä repivät irti ja kiroavat menneiden tekemiä tyhmyyksiä. Silti mua suunnattomasti ärsyttää kaikki tuo puu. Me asumme täällä nyt ja haluaisin toteuttaa sisustushaaveitani. Niihin unelmiin ei kuulu keltaiset hirsiseinät. Kuvissa näette todellisen tilanteen kaikessa karmeudessaan, ilman mitään muokkausta.

DSCF3177

Illalla kun pistää kattovalot pois, suoristaa matot ja huonekalut sekä sytyttää kynttilät, tilanne ei tunnu yhtä pahalta. Hetkellisesti saatan jopa ajatella, että meillähän on kodikasta. Mietin myös usein kuinka hyvin meidän kävi. Saimme kaksi tervettä lasta ja lämpimän kodin missä asua. Upeinta on ehkä tämä ympäristö ja näkymät jotka avautuvat kun kirkkaana päivänä astuu ovesta ulos. Meidän taitaa olla hyvä elää täällä ♡ Vaikka seinät ovatkin sitä saakelin kusenkeltaista hirttä.

DSCF3161

 

 

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Meillä on toisten rakentama talo, joka silloin aikanaan tuntui niin hyvältä. Ei enää, kun katselee kaikkea mitä olisi itse tehnyt toisin. Ehkä rakennamme joskus. Se olis ainakin minun unelma. Tosin huono sellainen kotiäidille

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos kommentistasi! Ymmärrän tuntemuksesi. Juuri samoinhan se kävi meillekin. Vaikka itsellemme rakensimme. Emme sitten jaksaneetkaan tehdä kaikkea kuten suunnittelimme. Monet asiat tuntuivat silloin hyvältä, mutta ei enää. Kymmenessä vuodessa ehtii mieltymykset muuttua ja tarjolla on mahdollisuuksia mitä ei silloin vielä ollut.
      Minä haaveilen vanhasta talosta. Sellaisesta jossa olisi pönttöuunit ja narisevat lautalattiat. Ja palelee varpaat, kuten puolisoni sanoo 🙂
      Haaveilu ei onneksi maksa mitään joten jatkakaamme haaveilua 🙂

       0
  • Hanna Laine

    Tuli mieleen erilainen kokemus tuohon sanontaan ”lapsia ei tehdä, niitä saadaan”. Siis kun miehestä ja minusta tietyssä määrin tuntuu myös, että niitä lapsia tehdään ja se miksi meistä tavallaan tuntuu tuolta johtuu siitä, että olen tullut raskaaksi hyvin pian sen päätöksen jälkeen. Meistä on siis tuntunut, että päätimme jotain ja sitten se saavutettiin. Toki samassa myös ymmärrän, että olimme onnekkaita että kehomme toimi noin optimaalisesti.

    Halusin siis jakaa tämän siksi, koska minusta oli aika jännä huomio tuo, että sekin tuntuu tosiaan tekemiseltä kun sitä lasta pidemmän aikaa yritetään.

     0
    • Liisa Souru

      Moi Hanna! Ehkä siitä syystä lasten tekemisestä on juuri tullut kuin kirosana, ettö se yhdistetään usein siihen ”nopeaan toimintaan”. Halutaan muistuttaa ihmisiä siitä, että lapsi ei ole itsestäänselvyys vaan elämän kallein lahja joka saadaan. Näinhän se on. Mutta tosiaan kun homma alkaa pitkittyä niin tuo mieheni lausahduskin on täyttä totta. Siinä sitä vasta on tekemisen meininkiä 🙂

       0
  • Meeri / Murulit

    Tiedän tuo kellertyvien hirsien tunteen, meillä on alakerrassa mielestäni ihan kauniin väriset vanhan tyyliset hirsiseinät, eivät ollenkaan pahat mitä nyt katto saisi olla valkoinen mutta yläkerrassa on kaikki hirsipaneelia, katto, seinät ja lautalattiakin vain lakattu joten on sellainen kodikkaan kokokeltainen. 😀
    Jos meillä ei olisi ollut vastasyntynyttä vauvaa ja muutto painanut kiireesti päälle niin varmaan katot edes olisi maalattu valkoiseksi kun talo oli tyhjänä mutta nyt kukaan muu kuin minä en ole kiinnostunut katon maalauksesta.
    Miestähän ei häiritse yhtään ja hänen mielestään on oikein kodikasta mutta itse kaipaan valoa jota juurikin vaaleilla pinnoilla saisi hyvin aikaiseksi.

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos kommentista Meeri, kiva kun löysit tänne 🙂 Siis meillä on ihan sama. Mies yhtään ymmärrä miksi vouhkaan noista seinistä. Hänen mielestään on oikein mukavan näköistä. Mutta myönsi kyllä esikoisen huoneen maalauksen jälkeen, että onpa valoisaa. Se valoisuus on varmasti se juttu mitä minäkin kaipaan. Samoin kalusteiden kanssa olisi vaaleiden pintojen kanssa vapaampaa. Nyt täytyy aina miettiä ettei tulisi entisestään tunkkaisemman näköistä.

       0
  • Isosisko

    Se tulee kusen keltanen paneeli muotiin ihan kohta, kyllä meidän E tietää. Hetken päästä ollaan muodin aallonharjalla… 🙂 Hyvää viikonloppua!

     0
    • Liisa Souru

      Joo näinhän se trendien kiertokulku varmastikin menee. Pitää malttaa vain kärsivällisesti odottaa 🙂 Mukavaa viikonloppua!

       0
  • Tanja

    Meillä oli ennen juuri ne Isosiskon mainitsemat ”kusen keltaiset” paneelit seinissä ja katossa, eikä ne häirinneet ketään muuta kuin minua. Nyt onneksi sain haaveilemani tumma hirsisen tuvan, kun pääsimme muuttamaan, joten jatka vain haaveilua 🙂

    Ihanan avoimesti jaoit kokemuksesi lapsen teosta. On ollut yllättävää kuulla, kuinka sellaiset parit, joiden on kuvitellut saaneen lapset tuostanoinvaan, ovat joutuneet käymään läpi pitkän tien ennen tärppiä.

    Kivan oloinen tämä sinun blogi, Sarkku tästä vinkkasi 🙂

     0
    • Liisa Souru

      Hei Tanja ja kiitos! Meillähän ei edes kestänyt vauvanteko pitkään. Joillakin se on pettymysten vuosia vuosien perään. Kuopushan se sitten tulikin ilman ponnistuksia. Lääkäri sanoi silloin aikoinaan: ”Kun saadaan pää auki niin usein niitä alkaa sitten tulemaan”. Ja juuri niin siinä sitten kävi.

      Minä jatkan haaveilua. Voihan olla, että joskus nuo seinät saavat vaalennusta tai tummennusta päälleen. Ja sitten keittiöremontti ja kylppäriremontti ja… onhan näitä.

      Onnea tummasta hirsituvasta 🙂

       0
  • Nimetön Ansku

    Hei Liisa, minusta nuo teidän keltaiset hirsiseinät ovat todella kauniit ja kodikkaan lämpimän näköiset. Olen vähän samaa mieltä tuosta hirsien maalaamisesta, kuin mihin tuossa itsekin viittasit, että onko se meidän aikamme muovimatto. Maalattua hirttä on melko hankala enää muuksi muuttaa ja kuinka maali vaikuttaa hirren muuten hengittävään pintaan. Tsemppiä seinien kestämiseen tai matkaan niiden muuttamiseen. Tärkeintähän ei ole ne seinät, vaan se mitä ne sisältään heijastaa!

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.