VALIKKO
27.9.2018 21:11

Tunnetteko onnellisia yli viisikymppisiä pariskuntia?

Tunnetteko te onnellisia yli viisikymppisiä pariskuntia? Kysymyksen kuultuani, ensimmäisenä sisäinen romantikkoni nosti niskakarvat pystyyn ja ärsytyksen pintaan. Kysymys heitettiin tilanteessa, jossa keskusteltiin aikuisen naisen tuoreesta erosta. Mieleni teki huutaa: jos yksi tai kaksi eivät onnistu liitoissaan, tarkoittaako se ettei kukaan voi onnistua pysymään onnellisena parisuhteessaan? Vastasin kuitenkin tyyneyttäni kasaten, että luulen tuntevani. Sen jälkeen keskityin kuuntelemaan keskustelua vieressäni ja jäin pohtimaan yhtä varsin relevanttia kysymystä. Ovatko ”vanhat parit” yhdessä vain tottumuksesta tai laiskuuttaan?

Viikkosiivousta illalla kotona tehdessäni asia nousi uudestaan mieleeni. Tunnenko oikeasti yli viisikymppisiä onnellisia pariskuntia? Mitä jos olenkin vain luullut heidän olevan onnellisia. Olenko itse puolisoni kanssa vääjäämättä menossa kohti suurta tuhoa, sitä hetkeä jolloin ei enää itsekään tiedetä ollaanko onnellisia vai unissaan?

Päätin ottaa lähestyä asiaa ensin faktojen näkökulmasta. Mitä on onnellisuus? Wikipedia kertoo, että ”psykologi David Myersin mukaan onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää”. Filosofi Demokritos puolestaan ajatteli, että onnellinen ihminen ei murehdi sitä mitä häneltä puuttuu, vaan  on onnellinen siitä mitä hänellä on. Kaikkien tuntema psykoanalyysin isä Siegmund Freud kertoi, että rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Yle Uutisille kesällä antamassaan haastattelussa kansanedustaja Matti Vanhanen kertoo onnellisuuden tunteen kytkeytyvän hänellä seesteisyyteen. Onnellisuus on aika erilaisia asioita eri ihmisille. Wikipedia ja google eivät myöskään kertoneet minulle suoraan mikä on onnellinen parisuhde. Onko onnellinen parisuhde rakkautta, läheisyyttä, intohimoa vai jatkuvaa jännitystä?

Jatkoin sinnikkäästi tutkimustyötäni. Tilastokeskus osaa kertoa, että solmituista avioliitoista hieman alle puolet päätyy avioeroon. Vuonna 2016 Tilastokeskus kertoi meille naisten olevan ensimmäisen avioliittonsa avioeroa hakiessaan hieman päälle 40 -vuotiaita ja miesten n. 43 -vuotiaita. Tässä vaiheessa eletään monissa perheissä vaihetta missä lapset ovat kasvaneet isommiksi, vanhempien vapaa-aika lisääntyy ja parisuhteen solmimisesta on jo aikaa. Siinä kohdalla on vuosien jälkeen taas aikaa vilkaista kumppaniaan ja todeta, että yhteistä hyvää löytyy lähinnä pankkitililtä ja talon perustuksista. Mikä tähän ajaa? Arkipaska, kiire, puhumattomuus, ikäkriisi vai väärät valinnat elämässä?

Parisuhdekirjat, lehtien artikkelit ja nettivalmennukset antavat monipuolisesti ohjistusta siihen miten onnellinen parisuhde rakennetaan. Parisuhteen tulisi rakentua luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Parisuhteessa pitäisi puhua, pussata ja viettää yhteisiä hetkiä myös ruuhkavuosina. Yksi lähde vannoo pienten arkisten tekojen nimeen, toinen luksukseen, kolmas yhteiseen tahtotilaan ja yhteisiin unelmiin. Neljäs toteaa, että parisuhteessa tulisi olla turvallinen olla ja viides varoittaa liiasta turvallisuuden tunteesta, joka voi helposti muuttua tylsyydeksi. Kuudennen lähteen mukaan pieni tylsyys kertoo siitä, että suhteessa on kaikki hyvin. Helppo homma, vai onko sittenkään?

Pijetään käjestä kiinni, hyvä tässä on olla!

Toiselle onnellinen parisuhde tarkoittaa jatkuvia rakkauden sanoja ja tekoja, kynttiläillallisia sekä laatuaikaa. Toiset ovat aloittaneet parisuhteensa ilman kummempia glorioita tavallisen arjen keskellä ja se riittää vuosienkin jälkeen onnellisuuden perustaksi. Molempien ääripäiden on pääsääntöisesti vaikeaa ymmärtää toisen näkökantaa. Ääripäiden välissä ajelehtii päämäärätöntä massaa, joka menee tuurilla tai puhtaalla matematiikalla eteenpäin. Elämä ei ole yksiselitteinen paketti, jossa onnellinen parisuhde tulee automaationa ja samanlaisena settinä kaikille. Yksi tutkimuksessani esiin useamman kerran tullut seikka on varmasti paras neuvo onnettomasta parisuhteesta: jos oma tai perheenjäsentesi hyvinvointi on uhattuna tai olet jatkuvasti onneton suhteessasi, on hyvä aika harkita vakavasti eroa.

Alun kysymys on lähtökohtaisesti jo täysin absurdi. Kukaan muu ei voi tietää toistemme parisuhteiden onnellisuutta tai onnettomuutta. Muutoin läheisten avioerot eivät tulisi monille meille yllätyksenä. Se mikä on päältä kaunista voi siis oikeasti olla täynnä kuraa sisältä, kuten vanha sanonta hieman muunneltuna sanoo. Toisaalta taas voiko se jonkun raskaalta näyttävä parisuhde olla vahvempi kuin ulkopuolisena luuletkaan? Voiko se unelmapariskunnan mies, joka tuo aina perjantaisin kukkia kotiin työmatkalta, pettää ja valehdella? Voiko se pariskunta, joka tuntuu kähisevän tämän tästä milloin sohvatyynyistä ja milloin jääkaapin järjestyksestä, olla siitä huolimatta onnellinen?

Tutustuttuani aineistoon varsin pieteetillä, rohkenen edelleen väittää tuntevani yli viisikymppisiä onnellisia pariskuntia. Mitä sitten jos yhdessäolo on osittain tottumusta tai vaikka laiskuuttakin. Mitä jos se on joillekin se mikä tuo onnellisuutta. Se, että kaikki mitä tarvitsen on tässä. Ei tarvitse miettiä, onko jossakin jotakin parempaa tai hakea jännitystä tai alkuajan huumaa. Jonkun mielestä on ihan fine istua aamunaamalla sen saman vanhan puolison vieressä ja pieraista, tietäen ettei toinen juokse sitä karkuun. Ranskattaret sanoisivat tosin tässä vaiheessa parisuhteen olevan mennyttä. Jos ette usko, niin vilkaiskaapa täältä ranskalaisten parisuhdeneuvot.

Vielä opiskelijana ollessani sain elämäni parhaimman parisuhdeopastuksen. Nuoren tyttösen kysyessä jo varsin varttuneeseen ikään ehtineeltä pariskunnalta ”kuinkas meillä tänään voidaan?” (toim. huom. terveydenhuollossa yleisesti käytettävä kohtelias, mutta hieman ärsyttävä sanamuoto), sai tyttö vastauksen, joka nostaa palan kurkkuun vielä viidentoista vuoden jälkeenkin. ”Emäntä lukee lehen ääneen ja minä kannan kauppakassit. Minulla kun on huono näkö ja emännällä huonot jalat. Päivällä heitetään palasen jälkeen pitkäkseen ja pijetään käjestä kiinni. Hyvä tässä on olla!”. Emäntä menehtyi noin puolisen vuotta tuon keskustelun jälkeen, käjestä pitivät kiinni loppuun saakka.

En tiedä voinko kysyä, että tunnetko sinä yli viisikymppisiä onnellisia pariskuntia? Mutta sen voi kysyä, että oletko sinä yli viisikymppinen ja elät onnellisessa parisuhteessa? 

 

 

Kuvat: Pixabay

Kommentit

  • Anni

    Todella mielenkiintoinen pohdinta. Uskaltaisin väittää tuntevani yhden reippaasti yli viisikymppisen, onnellisen pariskunnan. He ovat itseasiassa jo 80-vuotiaita ja ainakin se, miten he puhuvat toisistaan, katsovat ja koskettavat toisiaan läheisten seurassa kielii siitä, että he olisivat onnellisia. Toivon ainakin niin. ♥

     1
  • Ida

    Tunnen, omat vanhempani <3 Myös omat isovanhempani elivät koko aikuisikänsä yhdessä loppuun asti, ja voin varmuudella sanoa, että he olivat onnellisimpia juuri kahdestaan ja maailman tärkeimmät toisilleen <3 Siinä on minulle ja miesystävälleni ihana malli, johon haluan uskoa 🙂

    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

     1
    • Liisa

      Oih, teillä on ihania parisuhteen roolimalleja. Onnea teille tuleviin vuosiin!

       1
  • Diiskuneiti

    Omasta lähisuvustani kaikki ovat eronneita ja aina ihailen muutaman ystäväni vanhempia, jotka tuntuvat olevan niin onnellisia 🙂

     1
    • Liisa

      Rakkautta on aina ihanaa seurata! Mukavaa viikonloppua Diisku 🙂

       0
  • Tuuli - Lumo Lifestyle

    Onni on arjessa ja pienissä teoissa, siitä puhuimme vihkikeskustelussa papin kanssa ennen häitä, hän innostui ”Ihanaa, arkifaneja!” ja muodosti vihkipuheen tämän ajatuksen ympärille. Samaa mieletä olemme edelleen, yli 16 v. myöhemmin.

    Joskus sinkkuna luin vanhojen pariskuntien haastattelua pitkän liiton salaisuudesta. Yksi pariskunta kertoi, että kotona oleva tulee aina kotiintulevaa vastaan ovelle. Olin edellisessä suhteessa joskus ollut pahalla mielellä, ettei kotiintuloani välillä noteerattu millään tavalla. Päätinkin, että seuraavassa suhteessa kokeilen tätä ainakin itse. Kerroin miehelleni heti alkuvaiheessa tästä pikku ideasta ja sitä olemme noudattaneet. Olen aina todella iloinen päästessäni kotiin kun mieheni tulee vastaan, halaa, kysyy miten päivä on sujunut ja ottaa ostoskassin jos olen käynyt kaupassa. Samoin teen itse. Onni on pieniä tekoja. Ja kyllä, olemme yli 50 v.

     1
    • Liisa

      Hei, toi arkifanihan on ihan loistavasti sanottu 🙂 Ja ihana tuo tervehtimisen tapa. Onnea teillekin tuleviin vuosiin!

       0
  • Sonja Suomela

    Oma isäni kuoli kun olin lapsi, joten kotona ei ole ollut koskaan kahta vanhempaa. Isovanhempani ovat vieläkin yhdessä ja vaikuttavat kyllä onnellisilta. Juhlimme kohta heidän 60v hääpäivää! Myös kummini ovat yli 50 vuotiaita ja onnellisesti naimisissa olleet parikymppisestä asti 🙂

     1
    • Liisa

      60 vuodessa on jo juhlimisen aihetta, onnea heille <3

       0
  • Elli Leppiniemi

    Tää oli niin hyvä kirjoitus! Mä tunnen; omat isovanhempani sekä pappani veljen vaimonsa kanssa. Mäkin haluan todellakin olla sellainen söötti vanhus, joka kävelee toisen kanssa käsikädessä ja käy yhdessä leffassa ja kahvilla<3

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.