VALIKKO
1.12.2016 21:57

Uskallan hymyillä

Uskallan hymyillä tai sitten en. Sen kanssa on ollut hieman vaikeuksia. Tai hymyilen minä paljonkin, mutta en kameralle. Todistusaineistoa löytyy helposti selaamalla vanhoja postauksia täältä blogista. Montako hymyä bongaatte kuvistani? Miten se onkaan niin vaikeaa katsoa kameraan, saatikka hymyillä kameralle? Minä olen kipuillut näiden kuvien ottamisen kanssa aiemminkin. Prosessi on edennyt jo vaiheeseen jossa blogiin saadaan kuvia kunhan keskitytään sivuprofiiliin ja muistan kääntää kärsivän katseeni pois kamerasta.

Syksyllä Jenora Designin ihana Jenni laittoi viestiä, että ”suostuisiko 147 cm kuvattavaksi?”. Tilaisuuteen oli pakko tarttua, kun palkinnoksi oli mahdollista saada ammattikuvaajan ottama kuva profiilikuvaksi tänne blogiin ja someen. Näin sieluni silmin täydellisen sivuprofiilikuvan jossa kärsivä katse on suunnattu taiteellisella otteella jonnekin kauas pois kameran linssistä. Kuvassa tietenkin täydellinen tausta ja värit. Ammattikuvaajan muokkausohjelmalla käsittelemät kasvot.

Eräänä syksyisenä lauantaina Jenni sitten hurautti hakemaan minut ja uuden profiilikuvan metsästykseen matkattiin kauniisiin ruukkimaisemiin. Profiilikuvan ottaminen jäi oikeastaan sivurooliin kun päivän teemaksi muodostui hymyjen metsästys. Jenni ei halunnutkaan ottaa kuvia vain turvallisesta sivuvinkkelistä ja katsetta ei suunnattu utuisesti taivaanrantaan. Jenni käskytti minua määrätietoisesti, mutta hellästi kameransa takaa. Rintamasuunta pidettiin tiukasti Jenniin päin. Työ tuotti tulosta, katsokaa mitä hymyjä hän sai irtoamaan.

Uskallan hymyillä

Uskallan hymyillä

Uskallan hymyillä

Uskallan hymyillä

Session päätteeksi ja kuvia esikatseluun lähettäessään Jenni ehdottikin, että lähinnä hymykuvia valittaisiin jatkokäsittelyyn. Kuvaajan sanoin: ”susta on niin vähän hymykuvia ja kun sä olet niin iloinen ja valoisa persoona muuten”. Kiitos Jenni! Oivalsin, että vaikka sille pirun kameralle on niin vaikea hymyillä, yritän jatkossa hymyillä ihmiselle siellä kameran takana.

Jenni ei muokannut pois senttejä reisistä, naururyppyjä tai uurteita silmäkulmista. Miksipä olisikaan kun nehän ovat osa tätä pakettia jota Liisaksi kutsutaan. Pääpointti on se, että mä uskalsin hymyillä useimmissa kuvissa ja oikein kunnolla. Niin, että hampaat näkyvät ja hymy on hiipinyt aina silmiin saakka. Minä uskallan hymyillä!!!

Uskallan hymyillä

Uskallan hymyillä

Hymyjä joulukuun ensimmäiseen viikonloppuun!

Liisa

Kommentit

  • Päivi

    Hienoja kuvia ja kaunis Liisa 🙂 Mulla on kans rantakunto-suunnitelmien lisäks vähän semmonen ”hymy profiilikuvaan 2019 mennessä” projekti 😀

     0
    • Liisa

      Kiitti Päivi ❤ Tsemppiä projekteihin!

       0
  • Nimetön Nimetön

    Onpa sinulla kaunis hymy!

     0
  • Jenni

    Oi että, olipa ihan yllätys huomata Stoorin etusivulta aamusta tällainen kirjoitus 🙂 ! Kiitos Liisa itsellesi, noin suuri määrä iloa ja naurua (vaikkakin pienessä paketissa) oli mielestäni ehdottoman tärkeää saada kuvattua <3 . Sainpa samalla mainiota materiaalia omaan portfoliooni, että taas kerran lisäkokemusta sellaisen ihmisen kuvaamisesta, joka ei välttämättä siitä lähtötilanteessa nauti mutta oppii viihtymään sitä mukaan kun kuvaus etenee. Kiitos, otetaan ihmeessä uusiksi toisekin 🙂 !

     0
    • Liisa

      Kiitos vielä Jenni, kyllä sä oot hyvä ❤ Otetaan uudestaan sitten kesällä…

       0
  • Anu

    Hyvä Liisa ja Jenni! Paljon kauniita hymykuvia. 🙂 <3

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.