VALIKKO
8.1.2019 21:58

Astuminen palvelukseen: ensimmäinen päivä

Ensimmäisenä päivänä haki puolustusvoimien linja-auto alokkaat asemalta, vieden ”pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy” – kertosäkeen saattelemana lastin kasarmille.

Kun purkauduimme bussista, menimme halliin sisälle. Hallissa meitä vastassa oli ensimmäisenä sotilaskoti, joka tarjosi meille pientä tervetuliaislahjaa. Siitä siirryimme ilmoittautumaan ja tutkituttamaan reppumme. Saimme kartan, johon oli merkitty oma komppania. Komppaniassa pääsi heti ilmoittautumaan virallisesti: ”herra/rouva alikersantti, alokas (oma nimi) ilmoittautuu saapuneeksi.” Tämän jälkeen kerrottiin, missä oma tupa sijaitsee ja pääsi jättämään tavarat omaan lukolliseen kaappiin.

Ei hyvin kasattu kaappi

Saapuneet kerättiin kasaan ja lähdettiin varusvarastolle hakemaan varusteita. Moni armeijan käynyt on tottunut saamaan ”sipulipussiksi” kutsutun ison pesupussin täynnä tavaraa, joka on painanut ja ollut hankala kantaa. Meillä tätä ei tullut. Varustejako oli hajautettu neljälle eri päivälle, joten kannettavaa oli vähemmän. Silti varusteiden mahduttaminen kaappiin siististi tuntui jo nyt hankalalta.

Päivän aikana käytiin myös syömässä ja opeteltiin hieman muotoa, marssia, yleistä käytöstä ja elämää kasarmilla. Osa kävi myös kersantin haastattelussa. Tutustuttiin myös totta kai omiin tupalaisiin ja oman tuvan alikersanttiin.

Ensimmäinen päivä vaikutti kaikin puolin pehmeältä laskulta siviilielämästä armeijaan.  Mitään isoa järkytystä ei ole tullut vastaan – ensimmäisen päivän aikana.

Alokas Riipinen Esikuntakomppaniasta kuittaa.

Ei oikein puettu M05 loma-asu

Ps. Jos teillä on kysyttävää varusmiespalveluksesta, heittäkää kommentteihin. Yritän vastata mahdollisimman nopeasti kunhan ehdin.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.