VALIKKO
10.5.2019 19:08

Auk II alkaa

Aikaa on kulunut ja hieman liikaa viimeisestä postauksesta. Auk on pitänyt minut kiireisenä ja olen alkanut olla hieman väsyneempi, mitä olen aiemmin ollut. Siihen tosin vaikuttaa myös hieman muuttunut siviilielämä.

 

Auk I alkaa olla taputeltu ja Auk II alkaa. Huomenna lähtevät myös valitut Ruk-oppilaat kohti Haminaa. Minä en ikävä kyllä noihin valittuihin kuulunut, mutta olin osannut sitä jo aiemmin odottaa. Sen sijaan tupakaverini pääsi vahvoilla pisteillä edustamaan naisvoimaa Rukkiin ja olen äärettömän ylpeä hänen puolestaan! Lupasin, että koko yksikkö on täysin sekaisin, kun hän 4kk kuluttua tulee takaisin. Mosat unohtuneet metsään ja sen semmoista pientä.

Mutta, mitä tästä kuudesta viikosta on jäänyt käteen? Ainakin oppilas korpraalin nappulat, sillä tänään minut ylennettiin oppilas korpraaliksi. Kyseessä ei ole mikään erikoisen iso ylennys, vaan lähinnä muistaminen kouluttajien puolelta, että hei, olet tehnyt hyvää työtä, jatka samaan malliin. Ja omalla kohdalla tuo pieni muistaminen antoi ainakin lisäpuhtia antaa 110% itsestäni nyt Auk II:lla.

 

Auk I oli erilainen koulutus, mitä peruskoulutuskausi tai KH-kausi oli. Päivät olivat pidempiä, opiskeltavaa tuli enemmän ja uutta tietoa piti omaksua ihan eri tahdilla. Nyt kun kyseessä ei ollut enää pelkästään omat taidot, vaan tulevat ryhmäläistesi taidot, oli uusia asioita omaksuttava ihan eri tavalla. Miten voit opettaa alokkaita, jos et itsekään ole sisäistänyt oppimaasi?

 

Raskaspelastuksen puolella pääsimme harjoittelemaan yksikön johtajana toimimista. Se tarkoittaa sitä, että istumme paloauton apukuskin penkillä ja johdamme tilannetta. Kun saavumme paikalle, menemme tekemään tilannearvion ja tämän jälkeen meillä on n. 10s aikaa antaa ohjeet autossa istuvalle miehistölle, mitä heidän kuuluu tehdä. Päätökset eivät ole aina viimeiseen asti mietittyjä ja hiottuja, vaan tarkoitus on saada käsky nopeasti ulos ja toiminta alkamaan.

Olemme harjoitelleet erilaisia skenaarioita, mitä myös esimerkiksi vapaapalokunnat harjoittelevat: tieliikennepelastamista, huoneistopaloja, maastopaloja, ensivastetehtäviä, CBRN-aineita (ei kuulu enää vpk:iden toimintaan) jne. Aiheet ovat olleet mielenkiintoisia – totta kai, kun oma mielenkiinto suuntautuu pelastuspuolelle – ja skenaariot hauskoja. Varsinkin ne tehtävät, joissa on ollut mukana oikeaa tulta ja näytteleviä potilaita. Tilanteet ovat silloin paljon elävämpiä ja joudut oikeasti miettimään, mitä teet, kun liekit lyövät kuumana naamalle ja vesi ei riitäkään sammuttamaan.

 

Mutta totta kai aukkiin on mahtunut myös perus jääkäriharjotteita. Kun meillä oli metsäleiri, satuin minä toimimaan ryhmänjohtajana silloin, kun viholliskosketus alkoi. Ja täytyy sanoa, että kyllä se on aika sekava tilanne, kun ensimmäisen kerran lähtee johtamaan ryhmää taisteluun. Sitä unohtaa helposti kaiken opitun ja lähtee toimimaan vaiston varassa selkäytimestä ja omalla kohdalla se riitti juuri ja juuri siihen, että käskytin partioita liikkumaan uudelle tasalle ja yrittämään blokata vihollisen eteneminen. Jatkossa ehkä osaa hieman enemmän jo palautteen perusteella ryhmittää ryhmää puolustamaan ja liikuttaa eteenpäin.

 

Aukin aikana tuli myös ylitettyä itseään useamman kerran. Mm. metsässä ollessa tuli huomattua, ettei se leireily ollutkaan niin kamalaa, mitä oli muistanut. Kun ulkona ei ollut lähemmäs -30 astetta pakkasta ja metriä lunta, oli siellä jo oikeastaan siedettävä olla. Ei ollut koko ajan kylmä ja varsinkin sammutusasulla pystyi hyvin kaatua nurmimättäälle selälleen ja ottaa vaikka viiden minuutin nokoset silloin, kun aikataulut sen salli.

 

Pääsimme myös testaamaan ryhmähenkeä, suunnistustaitoa ja oman kropan sekä pään kestävyyttä metsäviikon jälkeen. Lähdimme nimittäin metsän jälkeen suoraan yön yli kestäneelle suunnistusmarssille, jonka pituus oli n. 30km. Täystaisteluvarustuksessa, 30h nukkumatta me marssimme ryhmämme kanssa kyseisen suunnistuksen takaisin kasarmille. Lähtiessä oletin, että minä tulen kaatumaan ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana ja minut joudutaan evakuoimaan. Silti astelin (vaikkakin taitetulla nilkalla) takaisin yksikköön omin jaloin, vaikka olinkin yksikön viimeinen lopulta. Olin niin ylpeä itsestäni, että nukuin hyvin sikeästi valtion tarjoamilla päiväunilla omassa punkassani ne pari tuntia, jotka saimme levätä.

 

Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen, että olen päässyt aukkiin ja vielä Suojelukomppaniaan ja raskaspelastuksen puolelle, mihin olen halunnutkin. Vaikka TJ näyttääkin 223 ja 35,81% vasta suoritettu, olen edelleen sitä mieltä, että oikea ratkaisu on tullut tehtyä, kun olen tänne tullut ja lähtenyt 347 palvelusaikaa tavoittelemaan.

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Hei, täytyy kysyä että jos ei johtajakoulutukseen lähde niin onko suojelukomppaniassa miehistön palvelusaika sen 6 vai 9kk?

     0
    • Aliupseerioppilas Riipinen

      Hei! 6kk on meillä miehistön palvelusaika.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.