VALIKKO

ADHDMultitaskQueen

5.12.2018 13:45

Jännitystä!

Tässä iässä ei pitäisi enää paljon jännittää, mutta sitten kuitenkin. Ei pitäisi jännittää siksikään että olen aina ollut hyvin avoin ja sallinut myös asiakkaideni kurkistaa yksityiselämääni. Tietenkin hyvinvoinnin parissa työskentelevän on oltava usein syvässä vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja itselleni se on ollut luonnollisen tuntuista. Silloin tällöin olen saanut vähemmän ymmärtävää kohtelua avoimmuuteni vuoksi, mutta yritän asennoitua niin että se ei varsinaisesti ole minun ongelmani. Olen pitänyt aiemminkin blogia, mutta enemmän päiväkirjamaisesti, jolloin lukijakuntakin on ollut hyvin suppea. Tällä blogilla haluaisin jatkaa hyvinvoinnin lähettilään tehtävääni uudessa muodossa. Joten annan mennä vaan, kirjoitetaan enemmän ja katsotaan mihin se tie johtaa.

Kenen elämää elän?

Luin juuri jostain seuraavan ajatuksen, jota meistä useimpien tulisi miettiä tarkkaan.
Elämässä usein tajuamme liian myöhään, että olemme itse ohjaksissa.  Tämän voi toki kirjoittaa sanoiksi hyvin monilla eri tavoilla, mutta perusviesti on hallinnan tunteen saavuttamisessa.Kukaan meistä ei halua oivaltaa tätä liian myöhään ja vaikka viisaus olisikin onnistunut livahtamaan alitajunnastamme pintaan, saatamme unohtaa sen hetkellisesti.  Silloin se painuu alitajuntaamme takaisin, jolloin tunnemme vain kiusallisen tunteen siitä että yritämme elää jonkun toisen elämää. Kun onnistumme ottamaan ohjakset omiin käsiin, koemme tyyneyttä ja olemme sallivampia omille tunteillemme, sekä toiveillemme.

Kaikilla meillä on haasteemme!

Vaikka olen saanut kahden vuoden sisällä sekä virallisen ADHD -diagnoosin että ennusteen perinnöllisen välilevyrappeuman etenemisestä, koen että pystyn hallitsemaan molempia tekijöitä itsessäni omilla valinnoillani hyvin vahvasti. Olen ollut leikkauspöydällä tietämättä toipumisen varmuudesta ja käynyt läpi konkurssin uupuneena. Silti uskon että tulevaisuus on sellainen millaiseksi asenteeni sen ohjaa. Voi olla että en pääse koskaan irti yrityksen veloista tai selkärankani oireilee, mutta suurin osa selviytymisestä on tunteista kiinni ja niitä ohjaavista asenteista. Voin pitää itsestäni, niin mielestä kuin kehostakin parasta mahdollista huolta sekä luottaa itseeni. Saan huolestua, mutta en anna sille valtaa.

Tässä elämässä harva pääsee todella helpolla ja emme tiedä toisen kärsimyksen määrää. On turha vertailla kuinka jolla kulla on rahaa, terveyttä tai valtaa, sillä hänenkin tulevaisuutensa voi sisältää henkilökohtaisia tragedioita tai hän on jo selvinnyt niistä. Ajatus siitä että kaikilla meillä on vaikeutemme auttaa käsittelemään omia vastoinkäymisiä, eikä katkeruudelle ole sijaa.

Ihanaa, alkujännitys poistui kirjoittamisen myötä ja tuskin maltan odottaa pitkään seuraavaa tekstiä, mikä jo mielessäni muotoutuu.      Onnellinen olen, jos voin auttaa sinua myös omien kokemusteni kautta. Matka, sehän on lopulta meidän kaikkien yhteinen!

Jooga on minulle tärkeä osa mielen- ja kehon harjoittelua. Se on myös väylä jatkaa liikuttamista fyysisesti, mutta myöskin antaa enemmän kuin hikeä ja hurmosta. Jooga ja meditaatio ovat minulle monitahoisia, mutta yksinkertaisia asioita tehdä elämästä helpompaa. Tiedäthän, elämä saa tuntua myös helpolta!

Vaikuttavin terveisin Marjo

Ps. Jos haluat käydä kurkkaamassa aiempia bloggauksiani, niin tästä linkistä se onnistuu https://marjokuitunen.blogspot.com/?view=classic

 

 

 

 

 

Kommentit

  • Riikka Happo

    Jee! Jään seuraamaan blogia

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.