VALIKKO

ADHDMultitaskQueen

13.12.2018 15:07

”Kokemusta rikkaampi”!!?

Olen ollut nyt työttömänä yli 6 kk, mutta sain virallisen työttämän statuksen viime viikolla ja tammikuussa saan ensimmäisen työttömyyskorvaukseni. Tuosta työttömyyskorvauksesta vie ulosotto hyvän siivun, mutta jää siitä käteen enemmän kuin nollatuloista tällä hetkellä. Olen kellunut tämän väliajan tilassa, jota on hyvin vaikea kuvailla. En ole oikeastaan kuulunut mihinkään ryhmään, eikä tilanteelleni ole oikeanlaista termistöä. Uusille tuttavuuksille olen todennut kuitenkin esittelyn alkuvaiheessa että olen konkurssissa. Totuushan se on, mitä sitä kiertelemään. En ole osannut hävetä tilannettani, mutta valitettavasti se muuttui radikaalisti kun sain tiedon työttömyyteni virallistumisesta.

Kun olen hakenut jo kuukausia töitä saamatta yhtään kutsua edes haastatteluun, olen tajunnut millaisessa tilanteessa todella olen. Meriittilistalla konkurssi lisäksi tuki- ja liikuntaelinsairaus, työkokemus alalta jota ei tunnuta lopulta sen ulkopuolella paljoakaan arvostettavan. Kun teen työhakemuksia, on minun kerrottava kummastakin seikasta, jo oman mielenarauhanikin vuoksi. Konkurssista on raastavat merkinnät protestilistoilla ja sairaus johti konkurssiin. Monella tavoin olen tietyllä tapaa ”pohjaan palanut”. Yritän raaputtaa itseni irti, koska haluan olla osa tätä yhteiskuntaa, kuulua siihen. Haluan olla taas näkyvä!

Järkytys!

Voisi luulla että yrityksen menetys, velkataakka, juorut ja terveyshuolet olisivat nujertaneet positiivisuuteni. Näin ei ollut kuitenkaan käynyt. Positiivisuuttani koetellaan todella nyt siksi että työnhaun ongelmien lisäksi mahdollisuuteni vaikuttaa yhteiskunnassa rakentavasti on myös minulta evätty. Olen vuosia vaikuttanut asuinalueellani Tikkakoskella voimisteluseurassa sekä kyläyhdistyksessä, kuitenkin pitäen hieman taukoa kiivaan työtahdin että sairastamisen vuoksi. Nyt intoa puhkuen halusin mukaan auttamaan elinympäristömme asioiden ajamiseen, työttömällä on paljon aikaakin ja minulla yleensä paljon ideoita. Järkytyksekseni sain kuulla että yhdistyslaki sanoo ettei konkurssissa oleva voi olla mukana hallitus/johtokuntatyössä. Tällä lakipykälällä viitoitetaan sitä ajatusta että jokainen konkurssi olisi laittoman toiminnan lopputulos ja näin ollen konkurssin tehnyt henkilö on automaattisesti rikollinen. Tämä herättää minussa ristiriitaisia tunteita epäuskosta, raivon kautta huvittuneisuuteen. Mietin juuri nyt että mitähän todella voisin tehdä?

Tässä matkan varrella olen kuullut usein lausahduksen ”olethan nyt kokemusta rikkaampi”. Totta, mutta kannattaa muistaa että kokemuksia on erilaisia. Aina kannattaa myös miettiä millaisia kokemuksia me ihmiset omalle kohdallemme haluamme. Harvempi haluaa huomata sairastuneensa ja velkaantuvansa, menettävänsä elämäntyönsä sekä itsetuntonsa. Konkursseja on erilaisia, niitä joissa ihminen voi jatkaa elämäänsä melko normaalisti todeten että ”kylläpä kasvatti” ja sitten niitä missä ihminen ”poltetaan pohjaan”. En voi olla miettimättä niitä ihmisiä, jotka eivät ole näiden paineiden alla kestäneet, vaan päätyneet epätoivoisiin ratkaisuihin. Mietin sitäkin, mahtoiko joku sanoa heillekin ”konkurssihan on hyvä elämän koulu ja kokeneempana eteenpäin”. Valitettavasti täältä ON NOUSTAVA YLÖS ITSE, silti tuki on tarpeen näin isoissa elämäntilanteissa.

Mielen hoitoa!

Minulla on onni omata persoona mikä auttaa nousemaan ja yrittämään, vaikka muureja tuntuu nousevan ylös joka puolelta. Nousen ja menen edelleen kohti asioita ja arvoja, joihin olen nojannut koko elämäni. Pyrin kehittymään ja vahvistumaan sitä hetkeä varten että joku vielä minut haluaa työhön, osaksi jotakin suurempaa tarkoitusta. Ymmärrän ihmiselämäni arvon, kunnioitan sitä ja vaalin yhteyksiä ympäröiviin ihmisiin vaikka olenkin tietyllä tapaa nyt ulkopuolinen. Hengitän syvempään, kun huoli kasvaa ja hymyilen hyvyyden edessä vaikka kaikki ei olekaan täydellistä.

Kriiseissä tärkeintä on keskittyä mielen hoitamiseen. Tottakai on asioita jotka pitää hoitaa, mutta jos mieli ei kestä muutoksessa, ei käytännön muilla toimilla tee lopulta mitään. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut paljon minulle epätyypillistä paikoillaan ja yksin olemista. Minulle liikunta ja terveellinen ravinto ovat myös osa mielen hoitoa siinä missä meditaatio ja muu ajattelun harjoittaminen. Viimeaikoina olen altistanut itseäni jo asioille, jotka muistuttavat entisestä. Olen ”naamioinut” itseni henkisesti jälleen yrittäjäksi ja mennyt tapahtumiin, mitkä ovat pääsääntöisesti yrittäjille tarkoitettu. Vaatii paljon päältä että tämän pystyn tekemään, sillä tuntuu siltä että otsassa on ”epäonnistujan” leima. Työttömyys minunlaiselleni ihmiselle on täyttä työtä, sillä mieli toivoo muutosta kaikesta ulkoisesta tyyneydestä huolimatta. Tämä on kuitenkin hyvä merkki, sillä toivoani en ole kaikista järkytyksistä tai pettymyksistä huolimatta menettänyt. Toivon ettei näin käykään, mutta kuka tietää kuinka kauan tämä jatkuu ja millaista painetta todella kestän. Tätä ei kukaan tiedä ennakolta ja siksi keskityn mielen hoitoon.

Tämä kuva on noussut arvaamattomaan rooliin, sillä se on kuvattu hetkellä jossa ei ollut mitään viitteitä tulevasta. Kuvan on ottanut Leena Petman ja aiheena oli yrittäjän jaksaminen. En olisi voinut kuvitella että katson tuota kuvaa nyt sillä ajatuksella, että painot ovat henkisiä koitoksia ja silti punnerran ne ylös, tapahtuipa mitä tahansa. Korkkarit edustavat minulle nyt tasapainoa, kehon- ja mielen yhteistyötä. Niskavammani vuoksi en voi enää kyykätä tanko harteilla, mutta se on onneksi vain yksi asia elämässä ja kehoni on kuntoutunut tammikuisesta leikkauksesta hienosti. Ainoa mitä murehdin, on se ettemme saa salimme yhteisöllistä tunnelmaa enää takaisin. Se pysyy kuitenkin upeana muistona jokaisesta mukana olleesta ihmisestä!

Ps. Ensi kerralla ei synkistellä, puhutaan hyvinvoinnin ”helppoudesta;).

Marjo

 

Kommentit

  • Anna

    Tsemppiä Marjo! Hyvä teksti, osaat kirjoittaa joten toivotaan että sitä kautta poikisi jotain uutta työsarkaa❤️

     0
  • Liisa

    Tervetuloa Stooriin! Mielenkiintoni heräsi ja jään odottelemaan innolla tulevia kirjoituksiasi.

     0
  • Heta

    Tervetuloa joukkookkoon moninaiseen! Tässä hyvä bloggaus työttömyyden positiivisista puolista. Näita positiivisia poimintoja ei tietenkään saa ääneen huudella eikä missään nimessä ääneen ainakaan myöntää näin olevan. Miten kävisi jatkuvan talouskasvun ihannoinnin ja loputtomien ??? luonnonvarojen kuluttamisen, jos kaikki hoksaisivat ettei työ itseisarvona tee onnelliseksi.. https://hidastaelamaa.fi/2017/06/mita-positiivista-tyottomyydessa-voi-olla/

    Mielenkiintoinen poiminta tuolta yhdistyslaki pykälien joukosta. Osoittaa hyvin osaltaan mm. suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja ennenkaikkea asenteita. Toivottavasti et kuitenkaan anna periksi mokomalle vaan pusket sitten kulisseissa asioissa etiäpäin. Vapareita ei koskaan ole liikaa ja varsinkin sun kaltasista ideoija-tekijöistä huutava pula.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.