VALIKKO
31.1.2016 17:30

Amiksia pannaan halvalla

310116_london0001_web

Meillä ammattiopistossa on YTO-jaksoja (YTO = yhteiset tutkinnon osat, vanhassa opetussuunnitelmassa oli ATTO-jakso = ammattia täydentävät tutkinnon osat), jotka ovat niin sanotusti lukioaineita. Matematiikkaa, kieliä, liikuntaa.. Nuo jaksot ovat niin yksinkertaisia, aloittelijalle luotuja ettei siitä hyödy muuta kuin saa ennenaikaisen hopeankiillon hiuksiinsa. Matematiikka ei tarjoa uusia ulottuvuuksia, samaa geometriaa kuin seitsemännellä luokalla. Englanniksi tehdään joka kerta omaan alaan liittyvä sanasto, jonka laajuus riippuu opettajasta.

Tunneilla saadaan nippu monisteita, joissa on kopioita tehtävistä ja paperia joutuu kääntämään, koska teksti aivan vinksallaan. Tämä nyt on vain visuaalisen paheksujan motkotusta. Tunneilla ei jaksa edes kuunnella, koska osaa jo melkein kertoa mitä seuraavaksi tehdään. Enkä henkilökohtaisesti muutenkaan ole hyvä paikallaan olemisessa, saati pitkää jaarittelua kuuntelemaan.

Näissä YTO-aineissa ei huomioida tarpeeksi osaamistasoa saati alaa. Se alaan painottuminen liittyy vain häilyvästi: keskustelua miten asiassa X toimitaan omalla alalla ja edellä mainittu sanasto. Ja yksi räikeimmistä esimerkeistä on se, että valokuvauksen opiskelijoiden täytyy tieto- ja viestintätekniikan (TVT) kurssilla rajata kuvaa ja tehdä jostain kuvasta mustavalkoinen. Kuvankäsittelyä käydään jo ensimmäisenä opiskeluvuotena ammatillisissa opinnoissa.

Osaan jopa asioida verkossa turvallisesti

Kun opetussuunnitelmaa oli muutettava (koska amikset eivät saa tarpeeksi liikuntaa, huoh, mitä jos haluaisin olla ylipainoinen diabeetikko, joka tarvitsee happiviikset?), miksei voitu samalla pohtia enemmän yksilöityjä kursseja. Tietenkin se vaatisi enemmän työtä opettajilta, mutta se hyödyttäisi enemmän. Tuolla TVT:n kurssilla myös piti lähettää opettajalle Wilma-viesti. Wilma on ollut itselläni käytössä jo seitsemänneltä luokalta saakka, vaikkakin vanhemmat sitä käyttivät minä heitä sen käytössä opastin. Nyt hoidan Wilmassa asiani itse ja omatoimisesti, voisinko saada koulutuskuntayhtymältä jonkun palkinnon? Osaan jopa asioida verkossa turvallisesti, haluaisin viimeistään nyt sen kuuluisan keksin.

Suurin osa yhteisistä aineista on pelkkä vitsi, jossa opiskelijoita pannaan halvalla. Tietenkin joillain on vaikeuksia oppia, en itsekään ole mikään Einstein. Erityisen hyödyllistä on käyttää näihin aineisiin kokonainen jakso, vaikka tehtävät tekee muutamassa tunnissa. Ja suurin osa ajasta menee yrittäessään muotoilla sanat oikeaan järjestykseen ja keksiä, kuinka neuvotaan tyhmälle sivuhistorian poistaminen. Ja osansa ottaa ne sadat tylsistyneet huokaukset, kun asia on niin arkipäiväistä kuin olla ja voi.

Meille opetetaan kuinka netissä ollaan turvallisesti. Sen opin saa keltaisen lehdistön sivuilta ja maalaisjärjellä. Uskon vahvasti, että me digiaikaan syntyneet osataan käyttää nettiä turvallisesti mikäli aivokapasiteettia löytyy riittävästi. Eri asia on se, piittaako henkilö itse siitä. Me jotka ollaan synnytty kännykät kädessä pasianssin ääreen, saadaan opetusta siihen miten Facebookia käytetään turvallisesti. Enemmän tätä opetusta tarvitsisi todennäköisesti ne, jotka näistä päättää.

Helppoahan tuo on, mutta ei se ole kannustavaa ja mielenkiintoista. Tässä on linkki JAO:n blogiin, josta löytyy TVT-kurssin tehtäviä. Kurkkaa ja kerro mulle, montako tehtävää et osaisi!

 

Kommentit

  • Miisa

    Hyvä postaus ja ihan asiaa!
    Meidänkin puolella painolla on näistä YTO:sta tullut lähinnä sisäpiirin vitsi. Koulussa käytetään photoshopia päivittäin ja ensimmäisellä äidinkielen kurssilla ”opetetaan” miten Word toimii. Naurattaa.
    Enivei, asiaahan tämä oli! 🙂
    – Miisa

     0
    • Aki

      Näiden YTOjen pitäisi keskustella enemmän ammattiopintojen kanssa.

      Ei se ole kenenkään edun mukaista, että käytetään runsaasti aikaa opintoihin, jotka vain toistaa asioita joita käydään ammatillisissa opinnoissa ja taitoja joita käyttää päivittäin. Tuon ajan voisi oikeasti käyttää paremmin ja tehokkaammin. Miksi ei voisi vaikkapa valita, mitä taitoja itse tarvitsee: jos matikka ei suju, voisi sitä opiskella lisää. Ja jättää vaikka sen kuvankäsittelyn pois, jos osaa jo tarpeeksi.

      Opiskelumotivaatio valahtaa, kun tietää jo aamulla, että tänään tehdään niitä asioita jotka jo osaa. Ja kun opetellaan niitä perustaitoja, eikä mennä yhtään pidemmälle.

       0
  • Jaana

    Oikeassa olet YTO-jaksojen suhteen.

    Olen itse yhteisten aineiden opettaja ammatillisessa koulutuksessa ja koetan saada muutosta aikaan yhteisten aineiden opetuksen järjestämisessä. Ajattelin linkittää tämän postauksesi opiskelijan näkökulmana YTO-jaksoista omalle nettisivulleni (joka on vasta alussa) artikkeliin, jossa esitän joustavaa ja yksilöllistä tapaa opiskella yhteisiä aineita niin sanottuna pajaopetuksena.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.