VALIKKO

Anna Eveliina

16.5.2018 10:37

Poikaystävän suusta

Ajattelin antaa hieman erillaista perspektiiviä minusta, ja pyytää poikaystäväni kertomaan muutamia hyvä ja huonoja puolia minusta. Tämä tuotti tosissaan hankaluuksia, kun ensimmäiset vastaukset olivat ”en minä tiedä ja en osaa sanoa”, pitäisikö huolestua? Mutta kyllähän niitä sieltä alkoi satelemaan, kun hetken aikaa kyseli ja vähän auttoi. Tosissaan nämä hieman negatiivisemmat asita tulivat paljon helpommin kuin positiiviset, pitäisikö tästä huolestua? Hahah, mutta kyllä se vain niin on, että itsekkin joskus keskityn enemmän niihin negatiivisiin kuin positiivisiin asioihin, vaikka päinvastoin sen kuuluisi olla. Kehuminen ylipäätään on meille suomalaisille hankalaa, saatika kun sitä pyytä. Luonnollisissa tilanteissa se tulee esiin paremmin.

”Olet mukava aina, kun ollaan yhdessä ja touhutaan kaikenlaista, on kivaa touhuta kaikkea yhdessä. Olet ystävällinen minulle, perheelleni ja kavereilleni”. 

Mukava on helppo olla, kun on hyvällä tuulella. Ja tottakai olen ystävällinen kaikille poikaystäväni läheisille, kaikista en ehkä tykkää, mutta hyvät käytöstavat pidän. Perheeseen minulla on hyvät välit, josta olen kiitollinen. (Aiemmissa suihteissa se ei ole ollut niin helppoa).

”Olet kaunis, aina kaunis. Etenkin se punainen ruutupaita oli kiva”. 

Odotin tähän jotenkin sellaista jatkokommenttia, kuten ”sinulla on kauniit silmät tai hymy”. Mutta jätkä kehuu mun paitoja, mikäs siinä. Tässä sen miehen ja naisen ajattelun eron näkee, haha. Kyllä hän varmasti tykkää niistäkin, pyysin esimerkkejä niin tälläisen esimerkin hän kertoi.

”Se on hyvä juttu, että olet aamuvirkku. Kuudelta herääminen on ihan helppoa”. 

Komppaan täysin. Oon aina ollut aamuihminen ja olen tehokkaimillani aamulla.

”No sä  oot aika ylireagoiva silloin tällöin, esim. aikataulujen suhteen. Aina ei mene viittä vuotta, joka asiaan”.

Tunnistan itseni täysin, joskus ylireagoin vähän liikaa ja etenkin aikatalujen suuhteen. Välillä liioittelen ihan huumorimielessä, mutta toisinaan myös, kun olen turhautunut johonkin. Vihaan myöhästymistä ja myöhästelijöitä. Itsehän olen aina 30min etuajassa joka paikassa.

”Kiehahdan turhan nopeasti välillä turhista asioista, välillä töissä menee pidempään, kun on suunitellut, niin ei siitä tarvitse suuttua”. 

Ei tarvitse eikä pitäisi, mutta kun turhauttaa niin paljon, kun hyvät suunnitelmat menee pieleen. Onneksi en ole pitkävihainen koskaan, ja mies tietää, että lepyn hetken päästä. Eikös välillä ole hyvä päästää höyryjä?

”Olet iltauninen, välillä olisi kiva tehdä illallakin jotakin, eikä aina tarvisi mennä yhdeksältä nukkumaan”. 

Aamuvirkku ja illantorkku. Niin se menee, joko tai. Mutta yritän tsempata näin kesäaikana, hah.

Kuulostipas jotenkin omaan korvaan kamalalta nuo negatiiviset asiat. Toisaalta tunnistan ne täysin ja oon aika voimakas mun tunteiden kanssa, joita oon pyrkinyt hallitsemaan. Aina sekään ei onnistu ja tulee ylilyöntejä, se on vain valitettavaa, että poikaystävä ne ylilyönnit kärsii, mutta se on hänen tehtävänsä! Ylilyönnit kuuluu elämään, elämä olisi kamalan tylsää ilman niitä. Pääasia, että asiat käsitellään ja keskustellan läpi, ettei jää mitään hampaan koloon.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.