VALIKKO

Anna's Journey in America

27.1.2016 04:38

Miten mä tänne päädyin?

Menorikas viikonloppu ja alkuviikko takana päin, ja vihdoinkin aikaa kirjoitella uutta postausta. Meidän joukkueen epäyhtenäisten lukujärjestyksien takia reenit on arkisin kuudelta aamulla, joten (liiankin) aikaiset herätykset on myös ottanut meikäläisestä otteen ja väsymys iskee aika nopsaa päivän aikana! Nyt kuitenkin aattelin avartaa siitä, miten oikein päädyin lukion jälkeen Atlantaan.

 

Vuosi sitten mulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, että syksyllä suuntaisin kohti Amerikkaa. Okei, mulla oli se pienenä haaveena jo muutaman vuoden ajan, mutta ei varsinaisissa suunitelmissa. Miten sitten päädyin tänne, tuosta noin vaan? Kaikki kunnia siitä kuuluu mun iskälle (paljon haleja)!! Isi lähti tänne viime lokakuussa työmatkalle ja tuli takaisin jännittävien uutisten kanssa. Hän oli mennyt katsomaan Georgia Staten lentopallomatsia, vakuuttui tasosta ja sai hurjan idean; mitä jos Anna pelaisi täällä ensi kaudella? Siitä lähti sitten pelivideoiden lähettely ja skypettäminen meidän pääkoutsin kanssa. Marraskuun aikoihin heiltä tuli puolikkaan stipendin tarjous, mutta se ei silloin tuntunut omalta jutulta kuitenkaan, ja jätin toiveet jenkeistä siihen.

IMG_2422

Kevät oli stressaavaa aikaa. Neljät kirjoitukset, kysymysmerkki peli- ja opiskelupaikasta ei ollut helppo yhdistelmä. Pääsiäisen tienoilla GSU:sta otettiin kuitenkin taas yhteyttä, tarjoen täyttä stipendiä, oh boy, olin niin hämilläni. En osanut silloin sanoa yhtään, että lähdenkö vai enkö. Tietämättömyys siitä, millaista siellä tulisi olemaan ja rakkaiden jättämäinen Suomeen tuntui aika hurjalta silloin. Toisaalta jenkit oli aina kiehtonut ja yliopistosarjan pelaaminen houkutteli kovasti. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lopullisesti, että sinne mä haluan.

Kesä oli sitten taas vieläkin stressaavampaa aikaa. Paperihommat ei oo mitään kivoimpia juttuja, kun lähtee opiskelemaan jenkkeihin PLUS varmistus pelikelpoisuudesta ja mistä sitten ikinä lieneekään ei kyllä helpota taakkaa ollenkaan. Yliopistot vaativat kansainvälisiltä opiskelijoilta saman loppukokeen kuin amerikkalaisilta. Siksi kävinkin tekemässä kaksi kielikoetta (SAT=jenkkien lukion loppukoe ja TOEFL=testi englannin olessa vieras kieli), ja toisen niistä Virossa asti, sillä Helsingissä ei ollut enää riittävästi tilaa (eipä tietenkään) kun oltiin varaamassa aikaa.

IMG_2518

Mun hakuprosessi meni sen verran myöhäseks, että en edes kahta viikkoa ennen lähtöä tiennyt pääsenkö aivan varmasti matkaan, sillä TOEFL-testin tuloksia piti odottaa odotettua kauemmin. Välillä olin ihan varma, että jokin menee vielä pieleen, ja jään vain Jyväskylään viettämään välivuotta, sillä en halunnut nuolastaa ennen kuin tipahtaa. Lopulta kaikki onnistui kuin onnistuikin ja elokuun puolessa välissä lensin Pariisin kautta Atlantaan. Aika mielettömältähän se tuntuu näin tässä kirjoittaa, etten juuri vuosi sitten tiennyt mikä mun seuraava etappi tulisi olemaan, mutta oon aina ollut sen verran spontaani ja huoleton, että nyt vain hymyilyttää ja voin naurahdellen kertoa, millainen mun matka ennen varsinaista koitosta oli. Sen tiedän, että tämä on ollut elämäni ehdottomasti paras päätös. Oon saanut aivan upeitä ystäviä, kokenut uusia kiehtovia asioita ja nään asioita uudessa ja erilaisessa valossa.

IMG_2949

IMG_3917

IMG_3676

IMG_6117

IMG_6151

Lopuksi haluan sanoa kaikille, olkoon sitten kyse mistä tahansa (niin kliseeltä kuin kuulostaakin) : ole rohkeausko itseesti ja seuraa sydäntäsi, sillä takaisin voi aina palata, mutta uusia mahdollisuuksia ei jaeta ilmaiseksi.

 

Kommentit

  • Netta

    Vaikka kliseiseltä kuulostaakin niin ihan totta! Itekkin haaveilin tänne Englantiin lähöstä tosi pitkään ja vaikka aluks ajattelin, että ei riitä rohkeus lähtee niin tällä hetkellä en vois olla onnellisempi et uskalsin, mun elämä täällä on ihan parasta 🙂 Että kannattaa uskaltaa tehä mistä haaveilee vaikka vähän pelottaiskin – ja nimenomaan takasin voi aina palata! Nauti nyt Anna täysillä! 🙂

     0
    • Anna Rantala

      No nimenomaan!! Ihana kuulla, kuulostaa kyllä niin sun jutulta Englanti 🙂 Tsemppiä sulle ja elä säkin ihan sata lasissa! #maailmanmatkaajat 😉

       0
  • Jennifer

    Oon kans miettiny ulkomailla opiskelua niin ihan mielenkiinnosta kysyn, että saitko millä perusteella sen stipendin tai siis vaikuttiko urheilumenestys siihen? Haitko itse stipendiä vai tarjosko tää yliopisto sitä sulle ensin? 🙂

     0
    • Anna Rantala

      Mahtava kuulla! Ulkomaille vaan

      Urheilumenestystä vaikuttaa sen verran, riippuen kuinka hyvään yliopistoon haluaa/pääsee. Mun iskän avulla sain tarjouksen yliopistolta, sitten sen jälkeen kun oltiin lähetelly pelivideoita ja sun muita highlight clippejä Kysy ihmeessä lisää jos tulee ihan mitä vain mieleen!

       0
  • Jennifer

    Kiitti vastauksesta!! Täytyy tutustua vähän paremmin noihin juttuihin, mutta kysyn, jos tulee jotain mieleen :))

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.