VALIKKO
3.4.2016 12:32

Alku aina hankala, mutta seisooko lopussa kiitos?

Olen kolme vuotta suunnitellut blogin kirjoittamista. Jep, hieman on ollut pitkissä kantamissa tämä projekti, mutta vihdoinkin koin oikean hetken koittaneen. Alku on aina hankalaa, joten ajattelin aloittaa kirjoittamisen juuri sieltä eli alusta. Seuraavaksi seuraakin siis tekstiä pöytälaatikkojeni kätköistä melkein kolmen vuoden takaa.

Kun kuvittelet, että tiedät missä mennään ja kaikki on selvää, olet todennäköisesti väärässä. Isku vasten kasvoja. ”Eihän minulle pitänyt käydä näin”. Se tunne, kun huomaat yhtäkkiä olevasi yli kolmekymmentä ja sinkku. Lisäksi joudut pakon edessä asumaan pidemmän aikaa muistojen keskellä vanhassa, yhteisessä kodissa. Tiedän, hullua, mutta totta. Sitten eräs lähemmäisistäsi kuolee. Samaan aikaan käyt töissä läpi YT-neuvottelut luottamusmiehen roolissa ja aloitat yamk-opiskelut työn ohella. Stressi aiheuttaa korkeaa verenpainetta ja migreeniä. Ehei, ei siinäkään vielä kaikki. Kuulet, että entinen kihlattusi on löytänyt jo uuden ja huomaat nukkuvasi huonosti, koska piehtaroit itsesäälissä ja odotat toisen kihlaus- tai vauvauutisia. Hmmmmm. Kyllähän siinä on tapahtumaa ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle muutamalle kuukaudelle.

10 kuukautta eron jälkeen tulee yllättäen hyviä uutisia. Yhteinen asunto on vihdoin myyty ja pääset muuttamaan uuteen, omaan kotiin. Valoa näkyy tunnelin päässä. Ihan aikuisten oikeasti? Aivan mahtavaa! Olen vakuuttunut, että tästä alkaa se uusi ja parempi elämä. Uusi kotini on 57 neliöinen ihana keidas, johon on mukava tulla töiden jälkeen. Mahdun kahden kissani kanssa sinne oikein mainiosti. Asunnossa on pari vuotta aiemmin tehty remonttia, joten pinnat ovat hyvässä kunnossa. Ainoa remontti mitä tein perheeni avulla ennen muuttoa oli parin seinän maalaus ja tapetointi ja jalkalistojen vaihto. Pienellä vaivalla tuli oman näköistä! Työkaverit kommentoivat, että näytän iloisemmalta kuin pitkään aikaan. Pakko se on uskoa, että kodissa on parantavaa voimaa. Tästä se uusi aurinkoinen elämä kuulkaas alkaa!

tikkari maistuu

Noista fiiliksistä se ajatus sitten lähti… Kolmessa vuodessa on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista enkä ole onneksi jäänyt pohjamutiin rypemään. Harmaita hiuksia aiheuttanut opinnäytetyökin on viilausta vaille valmis. Tässä blogissa on hyvin suurella todennäköisyydellä luvassa juttuja mekoista, kengistä, asusteista, käsitöistä, tuunaamisesta, matkustamisesta, juhlista, haaveilusta sekä ajatuksia ystävyydestä, perheestä ja sinkkuudesta. Niitä minun elämäni pieniä ja joskus isompiakin muruja huumorilla höystettynä, koska ilman huumoriahan mistään ei tule mitään. Itselleen on pystyttävä nauramaan. Olet tervetullut seuraamaan mitä elämä eteeni tuo.

Elämäni bloggarina on nyt aloitettu. Nähtäväksi jää, seisooko lopussa se kiitos vai ei.

Kommentit

  • Jenni

    Jee, mahtavaa! Tervetuloa mukaan Anu! Jään ihan innoissani odottelemaan jatkoa 🙂

    • Anu

      Hei Jenni, kiitos! 🙂 Kivaa olla mukana, pääni on täynnä ideoita. Tämähän on jännittävää!

  • Liisa Souru

    Tervetuloa Anu! Sait minusta heti lukijan. Jään odottamaan lisää luettavaa 🙂

    • Anu

      Hei Liisa, kiitokset! Tosi mukava kuulla. 🙂 Uutta luettavaa ilmestyy pian, minulla on draivi päällä.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.