VALIKKO
10.10.2016 22:05

Anypauline ja blogin nimen salaisuus

Kun kerron kirjoittavani Anypauline-nimistä blogia, ihmisten kasvoilla on usein hieman hämmästynyt ilme. Ei sen takia, että he ihmettelisivät minun kirjoittavan blogia, koska se on loppujen lopuksi aika yleistä nykyään. Ilme ihmisten kasvoille muodostuu blogin nimestä, koska Anypauline ei kerro kenellekään oikeastaan yhtään mitään. Havahduin vasta pari päivää siihen faktaan, etten ole tainnut edes selittää missään postauksessa mistä nimi oikein muodostuu.

Tämän postauksen otsikko on varmaan jännittävämpi kuin todellisuus blogin nimen takana, koska tarina on loppujen lopuksi lyhyt. Australiassa työharjoittelujaksoa aikanaan suorittaessani paikalliset lausuivat etunimeni Anu aina y:llä eli Any. Samalla tavalla se kirjoitetaan usein myös Starbucksissa. Korjailin australialaisten lausumista usein nimeni osalta ja taisivat varmaan hieman tuskastua minuun, koska kysyivät vihdoin, että mikä minun toinen nimeni on. Kerroin sen olevani Pauliina. Tämän kuultuaan paikalliset olivat aivan innoissaan ja he hehkuttivat, että ”Ooh, Pauline! Niin kaunis nimi, sitähän me käytämme.” Minä puolestani totesin, että ”Ei. Se ei ole Pauline vaan Pauliina.” Tästä viisastuneena päätin olla vähemmän ärsyttävä, koska tiesin heidän yrittävän parhaansa. Niin hyväksyin Any-nimen. Useampi vuosi myöhemmin loin näiden nimien inspiroimana itselleni Instagram-tilin Anypauline.

Anypauline

Kuva: Heikki Pamilo

Sain tänään muuten yllätyslahjan ja kortin kummitytöltäni. Kortin otsikko oli ”Usko itseesi” ja siinä on Charlie Chaplinin sanoin kerrottu äärimmäisestä itseluottamuksesta ja sen tuomasta ilosta. Olin niin ilahtunut lahjasta ja korttikaan ei olisi voinut olla osuvampi. Olen nimittäin kuukauden päivät ollut todella itsekriittinen kirjoittamisen suhteen sekä potenut valkoisen paperin kammoa. Ne ovat yhdessä estäneet lauseiden muodostamisen kokonaan. Niin ja mistä se koko kammo sai alkunsa? Olen pohtinut hiljaa mielessäni, että blogilleni pitäisi löytää joku tietty suunta. Sellainen joku aivan mahtava ja upea, yksilöity aihe mistä kirjoittaisin koko ajan niin kuin esimeriksi ruoka tai sisustaminen. En ole vieläkään keksinyt mitään erikoistumisen aihetta. Jos minä kirjoittaisin ruoasta niin harakatkin nauraisivat. Jos minä puolestaan kirjoittaisin sisustamisesta, olisi blogi lyhyt kuin kananlento, koska kaksiossani ei riittäisi kuvattavaa juuri nimeksikään sisustustyylistäni puhumattakaan.

usko itseesi

Tuo tänään saamani kortti muistutti minua siitä, että minun tulee uskoa itseeni. Minun pitää kirjoittaa siitä mistä itse tykkään. Kirjoitustyylini on rönsyilevä ja postauksieni aiheet levällään kuin Jokisen eväät. Mitäs sitten? Tajusin, että bloggailua aloittaessani minulle oli päivänselvää mistä kirjoitan, koska annoin blogilleni heti nimen Instagram-tilini mukaan: Anypauline. Eihän se blogin nimi tai sisältö loppujen lopuksi mikään salaisuus ole vaan selvää pässinlihaa. Tässä blogissa esiintyy aikuinen nainen nimeltään Anu Pauliina, joka kertoo elämästään juuri niin kuin huvittaa.

Toivottavasti te lukijat pysytte tällä matkalla mukana. Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

 

 

 

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Se on juuri parasta ettei ole tiettyä ja samaa aihetta. Rönsyily on simply the Best. Jatka samaa linjaa

     0
    • Anu

      Kiitos tsemppaavasta kommentista! Sitä saa mitä tilaa… 😀 🙂

       0
      • Weejii

        Hyvä ja mukava kirjoitus.tykkäsin

         0
  • Weejii

    Hyvä kirjoitus

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.