VALIKKO
22.6.2016 23:02

Ei se vaan aina mee niin!

ei se vaan aina mee niin

Elämä ei aina mene niin kuin on kuvitellut. Kysymys kuuluukin miksi ihmeessä pitää kuvitella yhtään mitään, jos se ei vaan mene niin? Haaveet ja tavoitteet tuntuvat välillä turhauttavilta, jos niitä ei saavuta koskaan. Miten tästä voi opetella pois? Voiko elää ilman päämääriä ja mennä vain sinne minne tuuli kuljettaa?

Olen normaalisti iloinen ja nauravainen, mutta olen nyt pari päivää ollut hieman apealla päällä. Silloin tällöin se iskee jokaiseen vuorollaan. Jos joku väittää ettei ikinä ole surullinen/apea/masentunut niin en usko sanaakaan. Kukaan ei voi olla kuin hangon keksi ja yltiöpositiivinen koko aikaa. Ajatuksenakin se kuulostaa jo todella luonnottomalta. Jokaisella on huonot päivänsä. Aika ajoin minut valtaa alakulo. Enkä tarkoita tällä masennusta. Tällä kertaa ajatukseni ajautuivat aiheeseen ”elämäni ei ole sellaista kuin kuvittelin.” Kaikista tärkeintä on olla antamatta alakulolle valtaa. Kuralammikkoon voi välillä kompastua, mutta ei pidä hukkua siihen. Joskus tosin on todella työlästä se ylös nouseminen sieltä lammikosta. Eikö olekin? Tuntuu, että kaikki vaatteet ovat yltä päältä siinä kurassa ja kaikki asiat ovat huonosti. Pitäisi vain mahdollisimman nopeasti lähteä eteenpäin ja jossain vaiheessa vaihtaa puhtaat vaatteet päälle. Helpommin sanottu kuin tehty?

Halusin siirtää tämän paskan olon jonkun muun nurkkaan tai mielellään viskata taivaan tuuliin. Alakulon voittamiseen olen aiemmin kokeillut muutamia temppuja. Lenkkeily ja suklaa ovat usein aika toimivia vaihtoehtoja. Mielellään molemmat ja peräkkäin, koska jos turvaa pelkkään suklaaseen, niin lisäkilojen kertymisen myötä saattaa alakulo tai se masennus tulla kylään. Tällä kertaa kaapissa ei ollut suklaata eikä liikuntakaan houkutellut pitkän päivän jälkeen. Vaikka sohvaperuna olenkin, on sohvalle jääminen tässä tilassa minulla yleensä ollut se huonoin vaihtoehto.

Onnekseni posti oli tuonut minulle erittäin mukavaa postia, nimittäin tutkintotodistukseni. Olen nyt virallisesti valmistunut koulusta ja suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Tässä on ensimmäinen ilon aiheeni ja nousuaskeleeni pois kuralammikosta. Toiseksi keskityin ajattelemaan tulevaa pitkää viikonloppua ja aivan loistavaa seuraa, joka odottaa minua perjantaina. Jos en ennen sitä piristy niin viimeistään siinä seurassa. Naurussa on parantavaa voimaa! Kolmanneksi ajattelin, että vaikkei elämäni olekaan mennyt niin kuin nuorempana kuvittelin, se on sellainen kuin sen pitääkin olla. Tähän astinen elämäni ilojen ja surujen myötä on muokannut minusta sen henkilön, joka olen nyt. Eikä se elämä varmaan olisi yhtään sen helpompaa, jos luopuisi haaveista ja tavoitteista. Saattaisi pian olla vielä vähän vaikeampaakin… Nyt valmistumisen myötä on aika luoda uudet haaveet, nousta ylös lammikosta ja siirtää ajatukset juhannukseen!

Mikä saa sinut voittamaan alakulon? Hyviä vinkkejä ja kokemuksia otetaan vastaan. 🙂

Kommentit

  • Anniina

    Hyvä teksti! Mä niin samaistun tähän. Musta tuntuu, että joudun aina jonkin aikaa vellomaan siinä alakulossa, kunnes kyllästyn ja alan puhua itselleni järkeä 😀 Miettiä, mitkä kaikki asiat mulla on oikeasti hyvin. Tajuan, että kukaan toinen ei pysty mua sieltä lätäköstä nostamaan, vaan ei auta kuin ryhdistäytyä. Lenkki ja suklaa on myös hyväksi havaittu 😀 Ja joskus ihan vaan kunnon yöunet!

     0
    • Anu

      Kiitos Anniina, kohtalotoverini! 🙂 Kyllä siinä tosiaan jonkun aikaa menee juurikin siinä vellomisessa ennen kuin tajuaa, että kaikki on ihan ok ja mulla ei ole mitään hätää. Olet oikeassa ettei sieltä kukaan muu sinua nosta kuin sinä itse. Tämäkin aina silloin tällöin unohtuu… Yöunet on kyllä tärkeät ja varmasti auttaisivat, mutta joskus nukahtaminen on ongelma, jos miettii syntyjä syviä. 😀

       0
  • Annukka

    Mä niin tunnistan tämän! Varsinkin nyt, kun parhaillaan konttaan siinä lätäkössä. 😀 Ei ole mukavaa, mutta aina on kuitenkin noustu ennemmin tai myöhemmin. Oon itsessäni huomannut että mitä kovempi stressi, sitä suuremmat itsevaatimukset ja -syytökset, sitä seuraava riittämättömyys. Mutta miten tuon oravanpyörän saisi poikki, mielellään jo ennen sitä konttausvaihetta, siinäpä kysymys! 😀 Tsemppiä!

     0
    • Anu

      Ou nou, tsemppiä siihen, että pääset pois sieltä lätäköstä! Tuo riittämättömyyden tunne on kyllä tuttu tunne minullekin. Todellakin olisi loistavaa, että näitä oireita pystyisi tunnistamaan ennen kuin kompastuu siihen kuralätäkköön… Kyllä me pystytään siihen! 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.