VALIKKO
5.5.2016 11:21

Muutama sana lapsettomuudesta ja vähän äitiydestäkin

pohdintaa lapsettomuudesta

Olen päälle 30-vuotias sinkku enkä ole äiti. Se ei tee minusta huonoa ihmistä. Olen joskus kokenut syyllistäviä katseita ja kommentteja, kun on käynyt ilmi, ettei minulla ole lapsia enkä ole enää mikään parikymppinen tytöntyllerö. Se on minusta erittäin hämmentävä kokemus, kun toinen pitää sinua itsekkäänä ihmisenä sen vuoksi ettet ole lisääntynyt. Ensimmäisellä kerralla en osannut edes loukkaantua, koska en ymmärtänyt mitä ihmettä juuri tapahtui. Antaako äiteys luvan tuomita niitä, jotka eivät ole äitejä? Minullahan ei myöskään voi olla minkäänlaista mielipidettä lapsista, lasten kasvatuksesta tai mistään vanhemmuuteen liittyvästä, koska en ole kokenut sitä itse. Ja kyllä. Tämä koskee juurikin äitejä, koska isät eivät ole koskaan minua kritisoineet lapsettomuudesta – ainakaan vielä.

Itse olen pian ollut sinkkuna neljä vuotta. Sitä ennen olin pitkässä parisuhteessa ja vaikken ikinä ole kokenut minkään asteen vauvakuumetta niin kyllä se lapsen hankkiminen aika lähellä silloin oli. Minä kuulun siihen kaartiin, jolla ei tällä hetkellä ole sitä toista osapuolta kenen kanssa lapsen voisi hankkia. Tosin kun aikaa kuluu koko ajan eteenpäin, on se tosiasia hyväksyttävä ettei minusta todennäköisesti koskaan tulekaan äitiä. En ole aivan satavarma haluaisinko edes. Minulla ei vieläkään ole ollut vauvakuumetta. Olisihan minun varmaan mahdollista vierailla spermapankissa tai ilmoittautua adoptiojonoon, muttei minulla ole tarvetta väkipakolla ruveta äidiksi ihan vain sen takia, että minusta tulisi äiti ja olisin ihmisenä muka parempi. Itse olen ollut valmis hankkimaan lapsia, kun löydän sen oikean, joka niitä minun kanssani haluaisi tehdä. Muuten olen sitten ilman. Ainakin näillä näkymin.

Minulla on muutama ystävä, jotka eivät halua lapsia. Se on mielestäni ihan ok. Se on heidän valintansa ja sitä on kunnioitettava. En pidä sitä missään nimessä itsekkäänä enkä pidä heitä huonoina ihmisinä. Samaistun heihin enemmän kuin perheellisiin. Kaikkien ei ole mikään pakko olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa vaikka niin Raamatussa sanotaankin. Tulevana lauantaina vietetään lapsettomien lauantaita jo 23.kerran. Sen tarkoituksena on muistaa niitä, jotka eivät ole äitejä ja isiä. Toiset ovat lapsettomia omasta tahdostaan ja toiset olosuhteiden pakosta. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka eivät saa lapsia vaikka niitä kuinka haluaisivat ja niitä hankkiakseen ovat käyneet lapsettomuushoidoissa. Osaa on onnistanut, osaa ei.  Minusta tuntuu todella kurjalta, jos he joutuisivat muutenkin vaikean asian lisäksi kokemaan tuomitsemista jo äitiyden onnen kokeneilta. Toivotan paljon tsemppiä lapsettomuushoidossa käyville ja pidän peukkuja onnistumisen puolesta.

Ja älkää hyvät ihmiset ymmärtäkö väärin. Arvostan vanhempia erittäin paljon ja annan arvoa hyvälle kasvatustyölle. Se on erittäin rankkaa hommaa kasvattaa lapsista järkeviä ihmisiä. Pyydän vain ymmärrystä meitä lapsettomia kohtaan. Oli se sitten oma valinta tai ei. Annan eniten arvoa (tietenkin) omalle äidilleni, isoäidilleni ja toiselle jo edesmenneelle isoäidilleni. Ilman heitä, heidän rakkauttaan ja kuria en olisi sellainen kuin olen nyt. Kiitos siitä. Hyvää lapsettomien lauantaita ja äitienpäivää ihan kaikille tasapuolisesti!

Kommentit

  • Eija

    Rakas ja riittävä olet ihan omana itseäsi ❤.

     0
  • Eija

    …itsenäsi.

     0
  • Ellu

    Minä luulin että se syyllistäminen lapsien hankkimisesta loppuisi siihen, kun tekee/saa sen lapsen. VÄÄRIN! Mikään ei ikinä ole hyvä kaikille! Olen itse kokenut vielä suurempaa syyllistämistä ”vain yhden lapsen” tekemisestä, kuin ikinä lapsettomuudesta. Joskus tuntuu siltä, että joka suunnasta tuutataan asenteita ja tietoa siitä miten paha juttu on kasvaa ainoana lapsena ja täytyyhän sen olla (äidin..) valinta tietenkin, koska jos olet yhden tehnyt, niin mikä estää tekemästä toista? Itsehän en ole sitä toista vain saanut, enkä kyllä tiedä haluankokaan enää, joten sitä saa olla sitten selittelemässä ympäriinsä, että miksi paha ihminen teit vain yhden?

    Joten summaten; kunhan olet onnellinen ja teet asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, niin hiton hyvä! 🙂 Koska aina löytyy lauma arvostelijoita, joiden mielestä elät väärin, valitset väärin ja olet muutenkin täysin vastuussa elämäsi sattumanvaraisista oikuista.

    Itse lempeydellä kadehdin tässä elämässä eniten niitä ihmisiä, jotka on sinut itsensä kanssa. Ihan sama minkälainen lauma siihen ympärille rakentuu <3

     0
    • Anu

      Tällaisesta ongelmasta minulla ei tosiaan ole omakohtaista kokemusta, kun en ole tehnyt ensimmäistäkään… Tuo on kyllä outoa, ettei joillekin ikinä riitä mikään mitä teet. Tärkeintä tosiaan on oma onnellisuus ja antaa sitten niiden joidenkin pohtia ja arvostella. Ehkäpä sillä lailla tuntevat itsensä paremmiksi ja saavat jonkinlaisen tyydytyksen elämäänsä. Minä en pidä sinua pahana ihmisenä vaikka teit ”vain yhden”. 🙂 ❤

       0
  • Nimetön Nimetön

    Meillä odotettiin, toivottiin, usko loppui, toivottiin ja lopulta myös onnistuttiin.. its en pidä itseäni tosiaankaan minään täydellisenä vanhempana. Kuinka monta kertaa sitä miettiikään mitä on tehnyt väärin, onko tehnyt väärin, mitä tässä pitäisi tehdä, salaa ja joskus sitten julkisestikin iloitaan kun jossakin onnistuttu, sitten jossakin mielen sopukoissa kamppaillaan sen kanssa kuinka elämästä saisi enempi irti ja miten niitä omia unelmia ja päämääriä pystyisi saavuttamaan – onko itsekästä laittaa oma elämä perheen edelle….- elämä on tasapainoilua ihan meillä kaikilla, olkoon sitten lapsia tai ei. Tärkeintä että elämässä on sisältöä, koska jos kaikesta valittaa ja sitten vielä toistenkin ihmisten elämään ja asioihin puuttuu niin eikö se kerro että omassa elämässä ei ole sisältöä… Elämään mahtuu muutakin kuin lapset, mutta toki olen miettinyt mitä se elämä olisi jos näitä lapsia ei olisi suotu – ehkä tämä elämä olisi tuonut eteen ihan toisia asioita, kuka tietää. Eletään siis omaa elämää, iloitaan toisten onnistumisista ja eletään mukana kun elämä kolhii – ehkä jokainen huolehtii oman elämän arvioinnista ihan itse!

     0
    • Anu

      Kiitos kommentista! Mielenkiintoista kuulla mielipide tältäkin kantilta. Jossittelua olen minäkin silloin tällöin harrastanut, koska elämä olisi tosiaan ollut erilaista, jos olisin muutama vuosi sitten lapsen/lapsia saanut. Elämään onneksi mahtuu muutakin ja sitä iloitaan siitä mitä on suotu tai itse luotu. 🙂

       0
  • Nimetön Vesa

    Hei .et ole sen arvottomampi tai huonompi kuin muutkaan naiset vaikka sinulla ei ole lapsia . Olet aivan ihana persoona lukemani ja kuvien perusteella hyvää Uutta Vuotta sinulle ja kaikille sinne. T.Vesa.

     0
    • Anu

      Kiitos Vesa. Hyvää uutta vuotta sinullekin!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.