VALIKKO
6.4.2016 22:13

Opiskelu ja sen aiheuttama (ihana) tuska

keep calm and just graduate

Minun pitäisi oikeasti kirjoittaa opinnäytetyötä, mutta minulla näyttäisi olevan niin kutsuttu ”writer’s block”. Mitä minä sitten teen yrittäessäni inspiroitua sen kirjoittamisesta? Sain inspiraation kirjoittaa blogia. Tällä tavalla opiskelu ei tule ikinä tiensä päähän. Tekniikassani on vielä hiottavaa, mutta ”hei, ainakin kirjoitan jotain eli aika hyvin kuitenkin, eikö niin?”

Olin neljä vuotta sitten todella kiinnostunut, kun kuulin, että JAMKissa olisi mahdollista suorittaa MBA-tutkinto työn ohella. Se tuntui luontevalta jatkolta BBA-tutkinnolleni. Aikuisiällä opiskeleminen on vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Itse ajattelin kouluun hakiessani, että hyvinhän sitä on töiden jälkeen illalla aikaa tehdä koulutehtäviä ja suorittaa itselleen ylempi ammattikorkeakoulututkinto. ”Ihan yksinkertaistahan tuo opiskelu oli ensimmäiselläkin kerralla ja enpähän sitten katso niin paljon televisiota.” Miten väärässä voi ihminen ollakaan? Taisin unohtaa ihan perusasian ensimmäisenä. Nimittäin nuorena se opiskelu oli päätyö, mihin keskityttiin ja töissä käytiin vain muutama tunti viikossa lisätienestejä ansaitsemassa. Nythän asiat ovat toisinpäin! Lisäksi nuorena energiatasokin on aivan toista.  Silloin vain jaksoi paremmin. Aika todellakin kultaa muistot niin kuin sanotaan.

Mielestäni itsensä kehittäminen ja opiskelu ovat tärkeitä asioita – oli ikä mikä hyvänsä, vaikka edellisessä kappaleessa saattoi hieman purnaamisen sävyä ollakin aistittavissa. Kannustan kaikkia haastamaan itsensä uuden oppimisessa ja vanhan kertaamisessa. On vain yritettävä nähdä siitä saatu hyöty ja palkinto edessä häämöttämässä. Minua palkinto ja vapaus suorastaan jo häikäisevät. Huhtikuun lopussa pitäisi nimittäin opinnäytetyö palauttaa, jonka jälkeen saankin sitten muutaman viikon jännityksellä odottaa arvostelua. Rankkaa on kuitenkin ollut. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla ovat ihanat ystävät, sisarukset ja vanhemmat olleet tsemppaamassa opiskelun eri vaiheissa. Kaikista eniten rohkaisua tarvitsin opiskelun alkuvaiheilla, kun elämässäni tapahtui paljon isoja muutoksia yhtä aikaa ja toiseksi eniten tämän loppurutistuksen aikana. Ihanaa tietää, että jotkut uskovat minuun ja kykyihini, jos ne itse hetkellisesti silloin tällöin unohdan. Sitä tukea en unohda koskaan.

Ja nyt, hyvät lukijat, taidan pyyhkiä opiskelun ja kirjoittamisen aiheuttamat hikikarpalot otsaltani ja kaivaa sen oikean inspiraation esiin. Eihän tästä muuten mitään tule!

Kommentit

  • Anniina

    Ei se opiskelu aina niin helppoa ole, vaikka olisikin ”päätyö” 😀 Mulla on ollut motivaatio hukassa jo pitkän aikaa ja tuntuu että opiskelusta on tullut se sivutyö… Toivotaan että innostus tulee takaisin koska tässä on kuitenkin vielä tehtävää 🙂 Tsemppiä sullekin opparin kanssa!

     0
    • Anu

      Onhan se opiskelu haasteellista oikeasti ihan kaikille ikäryhmille. Sitä vaan muistaa kaiken eri tavalla, kun aikaa kuluu eteenpäin ja ikää tulee lisää… 😀 😀 Itsellänikin se motivaatio on ollut kateissa useasti ja varsinkin tämän opinnäytetyön kanssa. Voisi sanoa, että oli ”käynnistysvaikeuksia”. Toivotan sinulle oikein paljon onnea kadonneen motivaation metsästykseen ja toivottavasti saat jonkun superhyvän innostusspurtin loppuihin tehtäviin. 🙂

       0
  • Elluvee

    Yksi sivujuonne tästä aiheesta on se hetki, kun huomaa ensimmäistä kertaa kyllästyvänsä unelmaansa! Opiskeleminen yliopistossa on ollut minulle varmaan se suurin haave ikinä. Viime syksynä tuo haave sitten viimeinkin toteutui, ja olen ollut aivan tulessa siitä asiasta. Joka kerta luennolla muistutan itselleni, että WAUDE, kato missä sä oot! Koulussa! Ihan oikeasti koulussa! Upeinta evör! Näiden hekumallisten fiilisten takia on ollut tosi rankkaa myöntää itselleen, että on ihan ookoo kyllästyä välillä. Välillä saa tulla sellainen olo, että haluaisi heittää kaikki kirjat ulos ikkunasta ja tehdä jotain ihan muuta. Joskus, kun kaikki motivaatio ja ponnistelu ei vain riitä hyvään suoritukseen, niin pitää vain myöntää itelleen että hei; perseelle meni ja se vituttaa! Se saa vituttaa! Saa kyllästyttää ja saa tuntua ihan paskalta. Siinä on opettelunsa, miten hyväksyä paskispäivän tunteet, kun kuitenkin saa samalla elää sitä suurinta unelmaansa. Voisin kuvitella, että tällaista käy läpi joku sellainen, joka pitkien hedelmöityshoitojen jälkeen tuntee suunnatonta ärsytystä, kun kaikkien toiveiden tulos parkuu yöllä kahden tunnin välein. Välillä minun opiskeleminen on se hedelmöityshoitojen tuloksena syntynyt vauva, jolla on paha koliikki 😀 😀

     0
    • Anu

      Hekotin ääneen!!! 😀 Oot ihan asian ytimessä. Itse yritän viimeistellä opinnäytetyötä ja ihanaa, kun viimeisiä viedään, mutta kuitenkin tuntuu ettei tämä lopu koskaan. Miten se on mahdollista? Monta kertaa pitänyt miettiä, että MIKSI lähdin taas opiskelemaan?! 😀 Tsemppiä Ellu sun opintoihin. Hyvin sä vedät. Ja kirjoitat. Ala on ehdottomasti oikea. 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.