VALIKKO
24.4.2016 19:55

Punkkua, putkaa ja perheriitoja

pinkki leopardimekko

Minulla on kaksi ihanaa siskoa. He ovat tärkeimmät ihmiset elämässäni vanhempieni lisäksi. Pari kuukautta sitten saimme sisarusten kesken ajatuksen yhteisestä tatuoinnista. Yksi meistä asuu Tampereella, joten aika varattiin Putka Tattoosta. Emme kertoneet asiasta vanhemmillemme etukäteen, koska tiesimme heillä olevan aika jyrkät mielipiteet tatuointeihin liittyen. Noh, perheriitahan siitä tuli. Loistavan otsikon punkkua, putkaa ja perheriitoja keksi paras ystäväni Salla, kun kerroin tapahtuneesta hänelle.

Matkasimme toisen siskoni kanssa perjantaiaamuna Tampereelle. Aika Putkaan oli varattu klo 12. Minua jännitti aivan hirveästi. Olen kipuherkkä ihminen, joten ajatus tatuoinnin ottamisesta ei ole oikeastaan ikinä tuntunut houkuttelevalta. Lisäksi olen huono päättämään asioista ja tekemään valintoja, joten minusta on tuntunut aivan mahdottomalta ajatukselta valita joku kuva mitä oikeasti haluan katsella koko loppuelämäni. Kun yhteinen tatuointi tuli siskojen kanssa puheeksi ja sopiva, kaikkia miellyttävä kuva löytyi, olin vakuuttunut, että jos jostain syystä ottaisin tatuoinnin niin tämä olisi SE.

Olimme sopineet, että minä otan tatuoinnin ensimmäisenä, koska sisaret olivat varmoja, että muuten juoksen karkuun. Ja mikä se semmoinen siskotatuointi on, mikä löytyy vain kahdelta kolmesta? Olin ajatellut ottaa tatuoinnin ranteeseen niin, että aina kun katson rannetta, näen tekstin. Tatuoija sanoi, että yleensä se tehdään toisinpäin eli kun käsi on rentona ja roikkuu alaspäin, muut ihmiset näkevät sen oikeinpäin. En halunnut sellaista minkä itse näen ylösalaisin. Siskot ja paras ystävä viestien välityksellä vakuuttelivat, että totta kai minä päätän miten päin tatuoinnin haluan ottaa. Minulla meni aivan jahkailuksi, joten meistä nuorimmainen menikin ensin, jotta minä voin miettiä asiaa vielä hetken.

Tässä vaiheessa laitoimme vanhemmillemme kuvan ja viestin missä olemme. Siitä se perheriita sitten syttyikin. Vanhemmat olivat pettyneitä, kun turmelemme ihomme ja loukkaantuneita, kun emme olleet kertoneet asiasta heille etukäteen. Emme uskaltaneet, kun ajattelimme, että he pian saavat meidät muuttamaan mielemme ja todella halusimme yhteiset tatuoinnit. Pyydänkin näin julkisesti anteeksi vanhemmiltani sitä, että salasimme asian heiltä. Minusta ja siskoista tuntuu kurjalta, ettemme ajatelleet asiaa siltä kantilta. Olen asiasta muutaman ihmisen kanssa jutellut ja hyvät perhesuhteet ja välit sisaruksiin eivät ole itsestäänselvyys. Vanhempiemme tulisi olla erittäin ylpeitä siitä, että ovat kasvattaneet meistä järkeviä aikuisia (tatuoinnista huolimatta), emme enää riitele (ainakaan paljon) ja tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme (suurimman osan ajasta).

siskotatuointi

Kun minun tatuointivuoroni koitti olin päättänytkin ottaa tatuoinnin ranteen ulkosyrjään. Molemmat sisareni näyttivät siltä ettei tatuoinnin ottaminen tuntunut miltään. Minuun kyllä sattui. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kestin kivun kuitenkin ja siinä se nyt on. Muistuttaa minua aina sisarrakkaudesta. Joku tarkkaavainen saattaa jo miettiä, että missäs se punkku on mikä ensimmäisenä mainittiin. Noh, sen viinin aika koitti sitten illalla, kun kirjauduimme hotelliin yöksi ja skoolasimme tatuoinnin kunniaksi yhdessä.

Niin kuin tatuoinnin tekijälle, Putkan Valtterille nössömäisestä käytöksestäni jo sanoinkin, kiitos ja anteeksi.

 

sistertattoo

Kommentit

  • Nimetön Johanna-serkku

    Minusta nuo teidän tatuoinnit on aivan ihanat! Ja vielä ihanampi on ajatus niiden takana. Ihan vähän jopa liikutuin, kun näin kuvat ensimmäistä kertaa 🙂 Olkaa ylpeitä tatuoinneistanne ja niiden merkityksestä. Halaukset teille kolmelle!

    • Anu

      Kiitos paljon Johanna! 🙂 <3 Olemme niihin todella tyytyväisiä ja kannamme niitä ylpeänä. 🙂

  • Anniina

    Ihanat siskotatuoinnit! Mäkin haluaisin jonkun tiimitatskan, mutta en tiedä kenen kanssa 😀 Mulla on yksi tatuointi ja sekin aiheuttaa välillä kummastusta sukulaisissa. Tää on varmaan sukupolvikysymys 🙂

    • Anu

      Hei Anniina, kiitos! 🙂 Mekin tykätään tosi paljon. Sun on perustettava joku oma tiimi! 😀 Juu, voi tosiaan olla sukupolvikysymys. Olen kuullut, että muidenkin vanhemmat ovat järkyttyneet, mutta leppyneet sitten kyllä alkujärkytyksen jälkeen. Jospa omanikin… 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.