VALIKKO

Treenit, tuo sohvaperunan vihollinen?

treenit ja lenkkarit

Rankan opinnäytetyön kirjoittamisurakan jälkeen elämä on tuntunut yllättävän tyhjältä. Minulla on ollut enemmän aikaa käytettävissä kuin aiemmin eikä stressiä siitä valmistuuko oppari ajoissa. Opiskelun jälkeinen tyhjiö tuntui hyvältä hetken aikaa, mutta toukokuun lopulla ehdin jo ihmetellä, että mitä ihmettä minä sitten teen. Ensimmäisenä mielessä olivat lempiharrastukseni eli lukeminen ja käsityöt. Voisin vihdoinkin tehdä niitä ihan luvan ja ajan kanssa ilman takaraivossa kolkuttavaa opparia. En kuitenkaan niihin ehtinyt tarttua, kun sisareni innosti minut liittymään Mentaalimuuvin Summer Camppiin.

Tunnustan tässä kohtaa, että minussa on hieman sohvaperunan vikaa. En ole oikeastaan ikinä pitänyt liikunnasta. Se on ollut aina pakollista pakkopullaa. Nyt olen kuitenkin päättänyt lisätä sitä elämääni. Uusi projektini on siis peruskunnon kohottaminen. Enkä tarkoita, että rupean laihduttamaan vaan haluaisin yksinkertaisesti nousta portaat ylös ilman, että läähätän kuin kuumissaan oleva koira. Keväällä aloitimme lähellä asuvan ystäväni kanssa lenkkeilyn yhdessä ja se on ollut mukavaa. Kun on lenkillä juttuseuraa niin ei edes huomaa harrastavansa liikuntaa. Olen välillä lähtenyt lenkille myös yksin, kun vihdoinkin tajusin, että samalla voi kuunnella vaikka musiikkia niin kävely sujuu kuin itsestään. Kuulostaa hölmöltä, mutta minä vähän olen.

Niin ja mikä se Mentaalimuuvin Summer Camp oikein on? Kesä-heinäkuun aikana kolme kertaa viikossa on treenit, missä jumpataan ulkona. Siskoni oli jo ilmoittautunut tähän ja koin kesäkuun alussa tilaisuuteni tulleen. Peruskunnon kohotus saisi tästä oivan alkusysäyksen. ”Minä laitan kaikki nyt kuntoon, nyt jos koskaan Kirsti!” Sovin siskoni kanssa, että kuljemme treeneihin samalla kyydillä. Minun piti tehdä kahvakuulan muotoinen sijoitus treenejä varten. Jumppamatto minulta löytyikin jo ennestään. Kyllä, minulla oikeasti oli sellainen! Treenit ovat kuulkaas olleet tälle sohvaperunalle kova koettelemus. Olen huomannut, että minulla on lihaksia, joiden olemassa olosta en tiennyt mitään. Lisäksi kaksien treenien jälkeen huomasin, etten omista kunnollisia jumppavaatteeita ja erotuin liikaa massasta. Enkä hyvällä tavalla. Tein toisen sijoituksen ja ostin juoksutrikoot. Ne ovat mustat. Tässä en uskaltanut revitellä, mutta jospa seuraavat olisivat oikein räikeät ja värikkäät? Kolmas sijoitus oli uudet urheiluliivit, koska juokseminen treeneissä oli hirveää tissien hölskymisen vuoksi. Tähän sainkin neuvoja vanhalta opiskelukaveriltani, jolla on samanlainen ongelma.

Olen tähän mennessä ollut iloinen, että ilmoittauduin Summer Camppiin mukaan. Treenit ovat olleet pullukalle rankkoja enkä edelleenkään tunne mitään liikkumisen iloa, mistä kuulen usein puhuttavan. Allekirjoitan kyllä sen liikunnan jälkeisen hyvän olon tunteen. Tarkoitan itseni kohdalla tässä sitä ”tosi hyvä, kun lähdin ja onneksi se on taas ohi” tunnetta. Olen tyytyväinen itseeni, koska en varmaan ikinä ole liikkunut näin paljon lyhyen ajan sisään. Lisäksi Summer Camp-ryhmässämme on loistava ohjaaja Marjo, joka jaksaa tsempata ryhmäläisiä uskomaan ja ylittämään itsensä. Kiitos siitä hänelle! Haasteena onkin nyt se, että mitä minä teen kun Summer Camp päättyy? Nyt minun on keksittävä syksyksi ja talveksi jotain peruskuntoa kohottavaa ja ylläpitävää liikuntaa niin en nahistu taas sinne sohvalle. Ja nyt kun olen sen tänne julkisesti kirjoittanut, on minun oikeasti toteutettava se, koska muuten hävettää. Ehdotuksia?

Kommentit

  • Anniina

    Tää kuulostaa nyt taas ihan multa 😀 Ja hei, mä oon vaikka kuinka monesti kirjoittanut blogiin, miten alan liikkumaan ja huolehtimaan itsestäni, mutta arvaapa vaan onko mitään suurempia tapahtunut… Mut eihän sitä tarvii kellekään kertoa! 😉

     0
    • Anu

      😀 Ai kuulostaa? Hih. Minä tosiaan ajattelin, että nyt kun menin möläyttämään tämän idean julkisesti, on minun pakko jatkaa tätä uutta, parempaa ja liikunnallista elämäntapaani. 😀 Tosin tunnen itseni ja pelkään ettei siitä tule mitään. Yritettävä nyt tsempata jotenkin.

       0
  • Jenna Hokkanen

    Siis kukaan ei pakota sua treeniin, muista se! Vaikka mä treenaan viisi kertaa viikossa ja siihen kolme aerobista päälle, niin nyt kun olen pitänyt omaa lomaa treeneistä melkein viikon, nii se on tuntunut hyvältä. Se motivaatio lähtee itsestä. Omasta halusta!
    Kannattaa asettaa joku tavoite ja mennä sitä kohti. Paras keino olisi kuitenkin kokeilla erilaisia lajeja ja löytää itselle sopiva tapa liikkua. Liikunta vaikuttaa niin paljon omaan mielentilaan ja vireyteen ja koko elimistöön positiivisesti. Joten sitä kuntoa on hyvä pitää yllä, vaikka sohvalla on kieltämättä ihana vain maata ja olla. Tsemppiä sulle ! :))

     0
    • Anu

      Hei Jenna! Kiitos kommentista ja tsempeistä. 🙂 Sinä liikut kyllä ihailtavan paljon. Täytyy kyllä nyt keksiä se joku tavoite itselle. Tällä hetkellä tahtotilana on löytää joku kiva liikuntamuoto syksyksi. Juuri sellainen mistä itse tykkää. Enkä sitten jäisi sinne sohvan pohjalle. 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.