VALIKKO
28.5.2018 23:19

Epävarmuuden osia

”Huomaan, että haluat minun näkevän selkeämmin itseni. Rakenteeni, joihin olen tottunut solahtamaan tietyn tunteen nostaessaan päätään. Huomaan, miten helposti tilanteet luisuvat jo tuhannesti koettuun, jatkuvasti väännettyyn, vaikka tavoitteena olisi uusi. Vaikka sydän olisi jo valmiina testaamaan uusia polkuja. Miten nopeasti luotasi lennähtää sinne, missä varmaa on vain epävarma ja sitten taonkin taas päätäni seinään. En kuitenkaan suostu luovuttamaan, olen jo liian pitkällä. En anna periksi, vaan katson tämän loppuun asti.

Miten työlästä onkaan tainnuttaa mieli luomasta kauhukuvia, suru-uutisia ja pieleen meni -tarinoita. Miten vaikeaa onkaan painottaa olemisensa pään ympäriltä kohti vakaampaa alustaa, kohti todellisempaa ohjauskeskusta. Ja miten vähän sellaiseen onkaan tukea olemassa tässä rakennetussa maailmassa, jota ehkä yhteiskunnaksikin kutsutaan. Näetköhän sinä tämän kaksinaisuuden täysin selkeästi? Toisaalta nämä alituiset ristiriidat ovat ihastuttavia, mutta välillä niihin väsyy. Välillä tuntuu kuin kahlaisi tuhansien kilojen puntit jaloissa, reisien ollessa tupaten täynnä maitohappoja, jonkin ihme voiman tai voimattomuuden vetäessä jokaista askelta kymmenen senttiä taaksepäin siitä, missä sen oikeasti kuuluisi kulkea. Tällaistäkö se on, matka kohti varmuutta ja selkeyttä? Eikö yhtään kiveä voi jättää kääntämättä, yhtään kantoa repimättä?

Tänään minulla oli hetki hiljaisuutta. Istuin portaalla ja aurinko poltti ihoani. Katsoin, kuinka omenapuun kukat satoivat maahan ja itikat leikkivät verelläni. Olisi ollut ihanaa jäädä siihen, palata hetkeksi sinun luoksesi, mutta jokin pitää minut vielä etäällä. Jokin käskee liikkeelle, löytämään sen puhtauden, jossa sinunkin on mahdollista olla. Jossa minä pysyn minuna, sinä sinuna ja juuri tämä elämä, se on meille molemmille tasavertainen. Kärsimättömyyttäni raahaan vihaa ja turhautumista mielessäni matkaani raskauttamassa, koska haluaisin jo olla perillä, mutta joka kulman jälkeen tuleekin seuraava mutka. Yksilömatkana tämä olisi jo paketissa ja kauniiksi taputeltu, mutta näin tavoitteellisempana reissuna minulla ei ole aavistustakaan missä kohtaa ja millä asteikolla nyt taaperretaan. Kiitos, että jaksat kannustaa ja muistuttaa, että jokin tarkoitus tässä on. Sillä onhan tässä, näen sen kaikessa ja siksi matka jatkukoon, vaikka nyt laitan toivomuslistalle loman. Tai, miksi en vaikka montakin lomaa, kun kerta viimein sellaisen aion itselleni sallia. Se on minulle ihan uusi juttu. Voi olla, että lähetän sinulle sieltä postikortin tai tuon tuliaisiksi omenan.”

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.