VALIKKO
20.5.2018 12:19

Kieroa!

”Onko kukaan ikinä kertonut sinulle, että olet hyvin ehdoton? Sillä sitä sinä olet. Joko tehdään niin kuin sinä haluat tai sitten saan potkiskella yksikseni mieleni muureja. Hahhaa, ennen olisin ollut loukkaantunut ja kääntynyt poispäin sinusta. Nyt näen paremmin, kuulen tarkemmin ja pysyn aistimassani. En tiedä mitä tällä kaikella tarkoitat, mutta tulkitsen sen kysymyksenä siitä, luotanko itseeni, olenko itseni puolella vai haluanko vain heittää kaiken sinulle, sinun huolehdittavaksesi.

Näen kultareunukset, näen läsnäolon ja tunnen sen vapauden, joka virtaa elämässä ilman mielen kahleita. Se lipuu tuossa minun silmieni edessä. Saan itse valita, kuinka siihen suhtaudun. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Virheen olemassaoloa olen miettinyt paljon ja tutustunut sen herättämiin kaikuihin omassa kehossani. Onko olemassa virhettä, onko olemassa syyllisyyttä, onko olemassa häpeää? Ne ovat minussa tiheitä tunteita, kuin ovia, jotka sulkevat minut itseni luota. Ne ovat sumua, joka raskauttaa kaiken tapahtuvan. Pysäyttävät ja hidastavat, estävät kauneuden oivaltamisen, sinun kohtaamisesi. Tiedän, että tämän laudan opetuksissa ne ovat ensisijaisen tärkeitä oppeja, mutta tällä hetkellä mieleni tekee kertoa sinulle, että kieroa tämä on. Kierolta leikiltä tämä tuntuu. Tässä on liian ilmeinen reitti eksymiseen, liian kätevästi löydettävissä oleva kartan avain.

Kuljemme rinta rinnan. Valinnanvapaus ja vankila, hyvyys ja pahuus, syntymä ja kuolema. Sinä ja minä. Minussa herää vielä voitonriemua, kun ajattelen tätä peliä kuurupiilona. Joka kerta, kun sinut oivallan, saan pisteen itselleni. Sinun pisteitäsi en laske, sinulla on mielestäni pelikenttäetu puolellasi. Minulle tärkeämpiä ovat omat pisteeni. Vastakkainasettelun aika ei ihan vielä ole ohi, sillä tällä hetkellä saan siitä vauhtia. Se pitää minut liikkeessä, saa tavoittelemaan tavoittamatonta ja se on minussa uusi piirre. Antautua muodon maailmaan, seistä selkä suorassa, paino kantapäillä ja sanoa, näin tämän kuuluu olla. Siinä sitten hoet, että ei minkään pidä, mutta voithan tämänkin kuvakulman vielä tarkistaa. Kyllä, kuulen huokauksesi, et voinut niitä salata. Mutta jos on kauan etsinyt, ei voi ihan heti luopua osaamastaan. Ehkä tarkistuskierrosten jälkeen on meidänkin suhteemme pysyvämpi, selkeämpi. Ero ja eroamattomuus, yhteys ja erillisyys.”

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.