VALIKKO
11.8.2016 12:59

Kohtaamisia

Kissankellon kohtaaminen kesäisessä illassa tuo keveän mielen.

Olimme tyttöjeni kanssa keräämässä yksi aurinkoinen päivä vattuja ja istahdimme pellonreunaan syömään eväitä. Kuopukseni söi keskittyneenä eväsleipäänsä, kun hänen eteensä lensi ampiainen pörräämään. Surina ja ihmettely oli käsinkosketeltavaa molemmin puolin. Ampiainen oli noin kymmenen sentin päässä kuopukseni nenästä. Lapsi katsoi ampiaista paheksuen ja välitti hiljaisen rauhallisella ja jäätävän määrätietoisella tavalla, että ei pitänyt ampiaisen tungettelevasta käytöksestä.

Vaikka tilanteessa ei käytetty sanoja lainkaan, pystyin hyvällä mielikuvituksellani kuulemaan lapseni ja ampiaisen välisen keskustelun. Väittely kesti hetken, päättyen siihen, että lapsi jatkoi leipänsä syömistä rauhassa, ampiainen lensi matkoihinsa ja minä sain mahtavan opetuksen omassa voimassa pysymisestä, omasta reviiristä huolehtimisesta ilman minkäänlaista pelkoa tai epäilystä siitä, etteikö niin voisi tehdä. Lapseni pysyi järkähtämättömästi kannassaan, eikä antanut ampiaiselle minkäänlaista tarvetta hätiköityyn käytökseen.

Lapseni ja ampiaisen kohtaaminen avasi minulle ymmärrystä siitä, mitä usein tapahtunee myös meidän ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kohtaamme tilassa, jossa yhdistyy mielen, tunteiden, tarpeiden ja todellisuuden iloinen sekalmelska. Esimerkiksi, jos kuopukseni olisi jo oppinut tästä maailmasta, että ampiaisia kuuluu pelätä, koska ne saattavat pistää, olisi tilanne päättynyt ehkä toisin. Lapsi olisi huitonut ja kokenut pelkoa, joka olisi tarttunut ampiaiseen ja ampiainen olisi kokenut tarpeen puolustautua pistämällä. Nyt lapseni hiljainen, mutta vahva tunneviesti ampiaiselle oli oman rauhan tarve, ja ampiainen ymmärsi olevansa ei-toivottu vieras poistuen paikalta.

Vuorovaikutuksessa niin eläimen ja ihmisen kuin kahden ihmisen välillä on kyse aina kahden eri todellisuuden kohtaamisesta. Minä kerron kuulumisiani omasta päivästäni käsin ja sinä omastasi. Minä olen saattanut viettää päiväni luonnon keskellä lasteni kanssa, sinä ehkä kiireisessä toimistossa, josta ei juuri näe ulos, saati tunne tuulen virettä kasvoillaan. Minä olen ollut päivän sisimmässäni levollinen ja onnellinen tytöistäni, sinä isojen päätösten ja hankalien tilanteiden edessä. Minun päivässäni toistuvat rutiinit, sinä joudut joustamaan tilanteen mukaan. Minulla tunteet heilahtelevat lasten nopeiden käänteiden mukana, sinun pitäisi pysyä vakiotunteessa, ja palvelualtis hymy huulillasi koko työpäivän. Mitä luulet; miten elämämme arki ajatuksineen ja tunteineen vaikuttaa kohtaamisessamme kotiovella tai kadunkulmassa?

Julkaistu Wessmanni-paikallislehdessä 9.8.2016

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.