VALIKKO
18.5.2018 16:57

Luottaisinko sinuun?

”Meidän välissämme on ollut pienehkö luottamuspula. Se on ehkä molemminpuolinen, ehkä vain minun oma keksintöni. Ei sillä liene väliä, siinä se vain on ollut. Ajatuksen tasolla minun on ihan helppo luottaa sinuun, mutta käytännössä heitän pettymyksen pyyhkeen kehiin ennen kuin mikään maailmassa on ehtinyt vielä liikahtaa mihinkään, muuta kuin minun salamannopea taitoni jättää leikki kesken ja esittää, että en olisi halunnutkaan, en oikeasti kaivannutkaan. Kunhan tökkäsin kepillä jäätä.

Olen nyt itsekin huomannut, miten olen rakentanut miljoonia tarinoita väliimme. Minulla on juttua kerrottavaksi ihan joka lähtöön. Kaiken lisäksi olen ihan rakastunutkin näihin tarinoihini. Niitä on ihan mielettömän hienoa luoda ja rakenteita muotoilla. Merkitys kaiken takana löytyy tarinasta kuin tarinasta ja mitä useammille ulottuvuuksille tarinan juonen sitoo, sitä tyydyttyneemmäksi tarinankertoja minussa puhkeaa. Mikään ei voita kunnon jatkotarinaa. Vai mitä luulet?

Olen ottanut viime ajat etäisyyttä tarinoihini. Se on välillä hankalaa, koska jos jostain nauttii, niin sitä haluaisi tehdä. Ainakin minä haluaisin. Mutta nykyinen elämäni on niin kätevästi järjestynyt, että siinä ei ole aikaa tarinan ylöskirjaamiselle, vaan pitää keskittyä kokemiseen. Ei sen puoleen, juuri tällaisessa joka solulla koetusta elämästä saisi kyllä meheviä ja yksityiskohtaisia tarinoita aikaiseksi roppakaupalla. Välillä tunnen suurta epäoikeudenmukaisuutta, että saan kokea elämää tällä tavalla, ilman, että ehdin jakaa sitä kenellekään muulle. Ilman, että dokumentoin kokemaani ylös millään tavalla. Jos vertaan tapaani kokea nykyisin aiempaan, olen kuin eri ulottuvuudessa. Kauneus, jota ennen vain toivoin kokevani, on osa lähes jokaista kokemaani hetkeä. Syvyys, jota aiemmin häpesin kokemuksissani, on minulle arkipäivää, totta, mutta vain yhtenä oivallettuna osana.  Arki kaikessa simppeliydessään on hyvin hetkeen sidottua ja täyttä. Se on täyttä totta ja vaatii huomion. Se ansaitsee kaiken huomion ja miten erilaisena se näyttäytyykään, kun keskittää energiansa sen sijaan, että rageilisi sitä joka suuntaan.

Hmm, sinulle on ehkä aika turha näistä kirjoitella, nämä lienevät itsestäänselvyyksiä, mutta minulle uusinta uutta. Uusinta uutta tuntea lämpö huolehtimatta, että kohta se on toisaalla, aistia kasvu murehtimatta sen suuntaa, nähdä itsensä ja pitää näkemäänsä arvossa. Tuntea koko kehonsa ja sallia se kokonaisuudessaan, tämänhetkisessä tilassaan. Astua omiin nahkoihinsa ja luottaa siihen, että tässä minun kuuluukin olla. Tässä minä olen sinua varten. Meitä varten.”

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.