VALIKKO
15.4.2016 18:17

Rentoutta vanhemmuuteen

Kävimme ruokaostoksilla kohta kolmivuotiaan kuopukseni kanssa paikalliskaupassamme. Kävelin ajatuksiini uponneena. Olimme tyttäreni kanssa sopineet, että hän saa ottaa pienet ostoskärryt ja keräämme ostokset niihin. Lapsi teki työtä sovittua selkäni takana ja suu leveässä hymyssä lähti kärryineen seuraamaan minua. Vastaamme tuli mies, jolle hymy tarttui, ja hän kommentoi minulle: ”Siinä on oikea äitin pieni apulainen.” Käännyin katsomaan onnellista pientä kärryjen työntäjää, joka oli vakavalla ilmeellä luvannut olla kiltisti kärryineen ja hoitavansa homman. Ja niinhän hän totta tosiaan näytti tekevänkin ja millä ylpeydellä! Kaupasta ei varmasti löytynyt toista yhtä tyytyväistä ostoskärryjen kanssa kulkevaa ihmistä.

Miten usein me vanhemmat unohdammekaan tuon miehen huomauttaman tärkeän asian: lapset ovat meidän pieniä apulaisia. Kiireiset aikataulut ja turhat odotukset päivän sisällöstä saavat meidät ajattelemaan jälkikasvuamme ennemmin päivän vastuksena kuin motivoitavana ja oppimaan innostuneena itsenäisenä tekijänä. Lapset elävät vielä hetkessä, ovat läsnä omassa sisimmässään ja reagoivat näkemäänsä. He ovat olemassa kaikilla soluillaan juuri siinä, missä ovatkin.

Saimme ostokset tehtyä ja pienet erimielisyydet ostosten sisällöstäkin selvitimme yllättävän kätevästi. Loistavaa harjoitusta meille molemmille. Olen aiemmin miettinyt tätä samaa ilmiötä tiskien laiton kanssa. Molemmat tyttömme ovat olleet kaksivuotiaina kovasti kiinnostuneita siitä, miten tiskikoneeseen laitetaan astioita. Olen sydän kurkussa jännittyneenä antanut tyttöjen laittaa astioita ja toivonut mahdollisimman vähän sirpaleita. Miksi ensin opettaa, että kiinnostava homma ei ole lapsia varten ja sitten muutaman vuoden jälkeen yrittää saada kiinostuksen menettäneet teinit takaisin tiskienlaiton ihmeelliseen maailmaan? Lapsille kotityöt ovat leikki siinä missä mikä tahansa muukin leikki, jos sen vain antaa olla leikkiä.

Aikataulut ja minun on pakko -asenne pilaavat homman kuin homman. Viikkosiivous, roskien vienti ja pyykin pesu. Kaikki töitä, joita on kodin järjestyksessä pitämiseksi aina silloin tällöin tehtävä. Kaupassa käynti, auton tankkaus ja lasten nukkumaan laittaminen vaativat tiettyä rutiinia ja sitoutumista, mutta ovat tarkemmin ajateltuna hyvin palkitsevia. Jos ei muuta keksi, niin ne voi ottaa itselleen läsnäoloharjoituksina: osaanko keskittyä olemaan tässä hetkessä vai kaipaako mieleni koko ajan jonnekin muualle. Lasten nukuttamisessa olen huomannut kaikista tehokkainta olevan oman rentouden. Iltahässäkät ja -riidat selvitetään sillä, että vanhempi itse kääntää päälle pisimmät hermonsa mitä valikostaan löytää. Rento vanhempi luo turvallisen ilmapiirin pienille pilteille nukahtaa. Läsnäolon kautta me aikuisetkin löydämme sen, missä lapset elävät luonnostaan, ennen kuin me kaikessa tehokkuudessamme heidät siitä pois kasvatamme; sisäisessä viisaudessa ja rakkaudessa.

Julkaistu Wessmanni-paikallislehdessä 23.3.2016

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.