VALIKKO
5.1.2016 20:07

Tehdään kavereita

Olemme lukeneet iltasatuna Jennifer Hollandin Yllättävät ystävykset -kirjaa. Kirjassa kerrotaan tositarinoita eläinten ystävyydestä. Eikä ihan siitä tavanomaisimmasta ystävyydestä, jota ajattelisi olevan lajitoverien kesken, vaan ystävyyskertomuksia on jopa saalistajan ja saaliin väliltä. Eräs tarina kertoo naarasleijonan ja antiloopinvasan suhteesta, jossa leijonan hoivaamisvietti vasaa kohtaan voittaa saalistusvietin. Toinen tarina kertoo eläintarhassa asuvasta gorillasta, joka toivoi lahjaksi kissanpentua ja sen saadessaan hoivasi ja rakasti tätä hellästi.

Tarinoista tulee esiin eläinten tunteet ja tarve läheisyyteen. Usein ajattelemme stereotyyppisesti, jopa vanhoihin sananlaskuihin pohjautuen, miten asiat ovat. Sanonta ”kuin kissa ja koira” ei ainakaan meidän perheessä tarkoita toisiaan inhoavaa ja takaa-ajavaa parivaljakkoa, vaan lämmintä ja toista huomioivaa ystävyyttä. Koiramme Aatu on kaikkien muiden lemmikkiemme hyvä ystävä, jota tervehditään iloisesti.

Perheemme kuopus tekee kavereita itselleen yhdellä katseella. Herkkä esikoisemme puntaroi tutustumista pidempään. Kummallekin ystävät ja kaverit ovat tärkeitä. Aina ystävyys ei mene kuin toivoisi, vaan elämään kuuluu, että kavereiden kanssa tulee välillä riitaakin. Yhdessä oppiminen vuorovaikutukseen ja oman itsensä kuunteluun on ystävyydessä tärkeää. Koululuokkaan laitetaan joukko samanikäisiä lapsia ja oletetaan heidän tulevan juttuun keskenään. Tulemmeko me aikuiset aina juttuun toistemme kanssa, tai haluammeko edes tulla? Ei ole oikein odottaa lapsilta jotain sellaista, mitä ei itse aikuisenakaan pysty tekemään. Koululuokassa erilaisuuden hyväksyminen ja tekeminen normaaliksi on tärkeä asia. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta ketään ei silti saa loukata. Hyvät käytöstavat on meistä jokaisen mahdollista oppia.

Mikä sitten muissa ärsyttää? Useimmiten se on jokin toisesta heijastuva piirre, jota ei itsessään kykene hyväksymään. Mietipä hetki oikein ärsyttävää ihmistä. Mikä hänessä ärsyttää ja miksi? Huomaatko jotain yhtäläisyyttä itseesi? Syyn tunnistaminen helpottaa kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ärsyttävyyteen saattaakin olla piilotettuna tärkeä viesti omalle kasvulle. Jos leijona, jonka vaistot käskevät saalistamaan ruokaa itselleen, pystyy voittamaan luontaisan käytöksensä hoivavietin alle kohdatessaan antiloopinvasan, niin mitenköhän itse lunastaisin käsityksen ihmisestä luomakunnan kruununa?

Pohdiskelee yhä edelleen Anna-Stiina

(Kirjoitus julkaistu alunperin Wessmanni-paikallislehdessä, syksyllä 2015)

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.