VALIKKO
10.6.2018 16:19

Tuot minulle toivoa, kiitos säteistäsi

”Olen tehnyt matkaa luoksesi siitä asti, kun sinut hylkäsin. Nyt, kun mietin, miten olemme toisistamme erkaantuneet, minua oikein naurattaa, kun ajattelen, miten täydellisesti tämä harhautus täällä toimii. Miten paljon sääntöjä, rooleja, lakeja, vastuita ja muuta likaista meihin kertyykään ja miten helppoa pelkoon on rakastua. Miksiköhän se on niin? Miksi rumuus ja epäonni kutsuvat puoleensa ja ristiriidat saavat veren kiehumaan, elämän tuntumaan eloisammalta? Mikä meitä siihen koukuttaa?

Sanat eivät koskaan ole kovin tarkkoja. Ne harhauttavat ja niillä halutaan harhauttaa. Niillä luodaan jotain, joka ei välttämättä millään tavalla ole totta, mutta silti niistä on tullut meille tärkeämpiä ja läheisempiä kuin totuudesta. Totuus on toissijainen verrattuna siitä kerrottuun tarinaan. Jos hetkeksi hiljennyn sitä tuntemaan, niin eikö niin, että sanat ovat aina jäljennös jostain, jota yritämme tavoittaa, toisillemme jakaa? Vastasyntyneen lapsen lähellä on kenttä siitä, mitä ihmisyys voisi parhaimmillaan olla ja minä arvelen, luulen, että tässä ajassa käyttämämme sanat ovat kaikista kömpelöin versio siitä, mitä meissä olisi annettavana. Kaikki rakennetussa maailmassa epätarkkoja kopioita tosiolevaisuudesta. Silti me jatkamme niiden luomista, niihin uskomista, niissä elämistä.

Luulen, että niin sen kuuluu olla. Siitä on aloitettava, mihin on tultu. Se satuttaa ja turhauttaa. Se saa minut tuntemaan itseni maailman epäonnistuneimmaksi olennoksi. Salpaa hengitykseni, kun katson, missä omaa arvoani olen pitänyt, miten itseni olen alentanut. Se saa minut poistamaan itseltäni oikeuden jatkaa, kun punastellen muistan, mitä olen ihmisyydestä ajatellut, miten vähän sitä olen kunnioittanut. Eihän tämä ihan mallillaan ole, mutta toivo on kolmesta toteen näytetty. Toivo, joka läsnäolosta avautuu ja tuo meille tarkoituksen ja uskon jatkaa kohti rakkautta. Yksinäisyys, jota matkalla kättelee, kertoo tehtävän suuruudesta, mutta ei mahdottomuudesta. Sillä sinä olet siellä ja minä pidän sinut matkassani. Kun tunnet hipaisun poskellasi tai lämmön sormissasi, se olin vain minä, joka kaipasin hetkeksi tukea sinusta.”

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.