VALIKKO
19.7.2017 18:21

Välitilinpäätös

Ratsastin muutama päivä sitten hevosellani Hildalla. Sitä tapahtuu nykyään ilahduttavan usein, mutta erikoista siinä oli se, että suhteemme on kehittynyt niin, että uskalsin kokeilla pitkään haaveenani ollutta kehoon luottavaista ratsastustyyliä ilman suitsia. Satulasta en vielä uskaltanut luopua, mutta harjoitusten edetessä toivon uskaltavani jättää myös sen pois välistä.

Minulla on hevosharrastuksessani ollut tavoitteena sellainen yhteys hevoseeni, jonka kuvittelen olleen sillä ihmisellä, joka on ensi kerran kiivennyt hevosen selkään. Villin hevosen, joka on luottanut omaan voimaansa ja nähnyt ihmisen hyvän tahdon ja uteliaisuuden itseään kohtaan. Nykyajan hevosihmiset ovat yllättävän vieraantuneita luonnosta, niin myös minä itse, ja siksi palaan aina markkinatalouden määrittelemästä harrastamisesta siihen tilaan, jossa ihminen on ollut yhtä eläimen kanssa ilman mitään muuta, kuin sydänten tai sielujen välinen yhteys. Sanaton ymmärrys ja vuorovaikutus, luottamus ja yhdessä tekeminen.

Viime kerralla ratsastusvalmennuksessa sain ohjeeksi käyttää hevosellani riimunnarua kaulalla, jotta voin siitä ohjata ja antaa näin tukea sekä hevoselle, että myös omalle keholleni. Minusta tuntui, kuin olisin saanut yhden käden lisää ohjien ja ohjeistusten antamiseen hevoselleni. Lisäksi selvitettyäni, että riimunnarun kuuluu olla oikeassa kädessäni, ymmärsin, että kehoni oikea puoli tarvitsee tukea, se kaipaa voimaa ja päättäväisyyttä, jota se saa narusta. Kehoni kokiessa tasapainoa ja tukea molempien puoliensa kanssa, on hevoseni helpompi kantaa minua tasapainoisesti. Lajimme muuttui taas ison askeleen kohti yhteistä suuntaa ja keveyttä.

Kun ajattelen kehoani hevoseni selässä, palaan aina feminiini- ja maskuliinienergioihin. Tukea saava oikea puoleni rentoutuu olemiseensa ja ymmärtää paikkansa vasemman puolen vierellä, rinnalla, yhteistyössä. Kehoni oikealla puolella on ollut tapana ikään kuin kumartua vasemman suojaksi, turvaamaan ja eristämään vapaana virtaavaa feminiinistä puoltani. Vasen puoleni on taas ollut hyvin pätevä ja nopeasti suuntaa vaihtava, joten oikea puoleni on ajan saatossa surkastunut ja menettänyt voimaansa vasemman puolen dominoidessa. Nyt, kun kehoni on ryhdistäytynyt seisomaan molemmin puolin selkä suorassa, tunnen, kuinka pieni tyttö sisälläni riemastuu. Tasapainoinen oleminen, jossa molemmilla energioilla on oma tehtävänsä, oma tasa-arvoinen oikeutensa olla olemassa, saavat kehoni muistamaan sen olotilan, joka minulla on viimeksi ollut ehkä alle viisivuotiaana, kun en vielä kyseenalaistanut elämän mitään puolta. Silloin, kun olin itsevarma ja sydän auki, valmiina nauttimaan elämän seikkailuista ilman pelkoa epäonnistumisesta, ilman ulkopuolista häpeää minusta, ilman erkaantumista omaan egooni todellisuudesta.

Olen maskuliinisuuteni voimaantuessa pohtinut paljon ihmisen tarvetta omaan yhteisöön. Ensin oma yhteisö löytyy useimmiten lapsuudenperheestä, sitten kavereista, suvusta, opiskeluyhteisöistä, harrastusyhteisöistä ja niin edelleen. Jokaisessa yhteisössä meille lankeaa tai tietoisesti otamme oman roolimme, jonka myötä liitymme joukkoon. En usko, että roolit ovat valhetta, mutta usein ne kaventavat sitä, mitä me kokonaisuudessamme olemme. Alamme käyttäytyä ikään kuin roolimme vankilassa. Tarpeemme olla osana joukkoa luo meille oletuksen siitä, että kuuluaksemme porukkaan meidän tulee olla juuri tietynlaisia. Erään ajatustavan mukaan olemme osa suurempaa ykseyttä ja meidän tulisi tehdä henkistä työtä sen eteen, että oivaltaisimme tämän yhteyden. Olen omalla kohdallani miettinyt tämän pelin niin, että ykseys on itsestäänselvyys. Ihmisarvon kuuluisi olla kiistaton, meistä kukaan ei ole kokonaisuudessaan toistaan parempi tai huonompi, mutta erilaisia me kaikki olemme. Olemme uniikkeja palasia ykseydestä ja yhdessä muodostamme kokonaisuuden. Mutta, jos peliin on luotu näin paljon erilaisia nappuloita, erilaisia aihioita kasvaa ja kehittyä, niin uskon, että ihmisyyden yksi perimmäisistä tavoitteista on juurikin kokea erillisyys. Erillisyyden kokemukseen ihmisyydessä liittyy myös se, että kaikista ei tykkää, kaikkien kanssa ei koe olevansa samalla aaltopituudella. Mitä on olla oma ainutlaatuinen itsensä tässä ihmisten sankassa joukossa? Miten olla oma itsensä myös osana ryhmää, ja mistä paloista se oman itsen kokemus koostuu, missä on sen rajat ja kuinka niistä rajoista huolehditaan?

Ratsastin ilman suitsia turvallisesti kentällä aitojen ympäröimänä. Minulla oli tukena ja ohjaimena edelleen riimunnaru hevoseni kaulalla ja päättelin, että heppani ei kovin kauaa jaksa juosta minua pakoon, vaikka minulla ei rautaisia kuolaimia jarruina olekaan itseni ja hevoseni välissä. Tunsin vatsassani kuplivaa iloa, kun heitin suitset pois, istuen jo valmiiksi satulassa. Pyysin hevosta liikkeelle ja hengittelin innostuksen tuomaa jännitystä pois kehostani. Me menimme sinne minne pyysinkin! Heppani venytti rentoutuen päänsä alas, puhalteli kentän hiekkaan ja tepasteli rennompana kuin koskaan. Oma iloni säteili Hildan olemukseen ja yhdessä päätimme ottaa muutaman kierroksen ravia, jonka jälkeen ehdotin myös laukkaa. Laukka on ollut itselleni pelottavin askellaji, niin usein olen ollut pienenä pillastuneen hevosen kyydissä, että kehoni muistaa aina hallitsemattomuuden ja pelon, kun vauhti kiihtyy. Laukkasimme ja Hilda innostui kiihdyttelemään, heittäen iloisen pukinkin vauhdin huumassa. Pari kertaa mieleni oli ottaa ylivallan ja sulkea tämänkin kokemuksen yhdeksi pelonsekaiseksi kaaokseksi, mutta kehoni oli tällä kertaa vahvempi. Se pysyi yhteydessä hevoseeni ja luottavaisesti ohjasi sitä pysymään sopivalla ympyrällä. Lopulta hiljensin ravin kautta käyntiin ja tunsin olevani ehkä koko universumin onnellisin ihminen. Hyppäsin alas satulasta halaamaan heppaani ja tunsin, kuinka koko kehoni tärisi energioiden auettua, pelkopatoumien lähdettyä liikkeelle. Astuin tuossa hetkessä itselleni merkittävän kynnyksen yli ja hymyilin kilpaa auringon kanssa.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.