VALIKKO
24.7.2018 11:04

Vessasanojen presidentti

Meidän lapset sanovat tiettyjä sanoja vessasanoiksi. En tiedä mistä he ovat sen oppineet, mutta en pidä siitä. Olen yrittänyt opettaa, että vessasanoja ovat vessanpönttö, lavuaari, vessapaperi, potta, ehkä myös pissi ja kakka. He mieltävät vessasanoiksi vain ja ainoastaan pimpin, pippelin, pepun, pierun, pissin ja kakan. Ja sitten hihitetään. Oikein kiemurrellaan ja nautiskellaan. Siitä, että maailmassa on sanoja, joita lausumalla saa aina aikaiseksi jotain hauskaa.

Luin esikoiseni ollessa ihan pieni, että ihmisen ruumiinosiin ja -eritteisiin tulisi opettaa luonteva ja kunnioittava suhde lasta kasvattaessaan. Pieni tyttö edessäni olin aivan pulassa, koska en minä ollut tottunut puhumaan pimpistä tai suhtautumaan siihen mitenkään luontevasti. Vaikka olen maalta kotoisin! Kakkaa meillä on onneksi joka paikassa ja sitä meillä päin arvostetaankin tärkeänä osana peltojen lannoitusta, mutta, että miten puhua lapselle asioista, joiden edessä itsekin takeltelee ja punastelee. Ei oikein ymmärrä, eikä oikeastaan edes tiedä. Muuta kuin, että kehollisuus ja varsinkin seksuaalisuus on syntiä ja omaa kehoa tulee parjata, ainakaan siitä ei saisi nauttia. Sellaista perusluterilaista häveliäisyyttä. Tai sitten toisessa ääripäässä, keho on esineellistetty ja sillä tavoitellaan jotain, joka ei kuitenkaan tuo hyvää oloa, lisää itsearvostusta tai syvennä läsnäoloa.

Noh, olin kuitenkin artikkelin lapsen seksuaalisuudesta luettuani vakuuttunut, että siinä on jotain perää. Lasta tulee kasvattaa luottamaan, kuuntelemaan ja arvostamaan omaa kehoaan, sen kaikkia puolia. Sanat ja yksinkertaiset tehtävänmääritykset lienevät silloin paikallaan ilman ylimääräistä tunnekuormaa. Opettelin sanomaan pimppi, ilman, että se joka kerta aiheuttaa minussa kehollisen tuntemuksen. Pippeli oli paljon helpompi sana, lieneekö kulttuurisidonnainen yleiseen arvostukseen liittyvä juttu. Mutta jouduin aloittamaan opettelun näin alusta, sanojen neutralisoinnista omassa tunnemaailmassani.

Millaiseen seksuaalisuuteen sinä uskot?

Katselin yksi ilta Temptation Islandia, ihan uteliaisuuttani. Sieltä silmilleni lävähti oman nuoruuteni ideaali ihmissuhteista. Olin järkyttynyt, mutta eniten siitä, että olen joskus myös itse ajatellut parisuhteen olevan jotain ohjelmassa esitetyn kaltaista. Sellaista, josta puuttuu kokonaan kunnioitus toista kohtaan. Egojen haavoissa pyörimistä ja niiden ruokkimista. Ihmisarvon totaalinen puutostila. Sarjassa oli yksi mies, joka rakasti ja rakasti ja antoi kaikkien ympärilläänkin tietää, että hän on päätöksensä tehnyt ja hän tietää mitä haluaa. Sarjan juonen kannalta mies taisi olla tylsimmästä päästä, mutta minun silmissäni hän oli sarjan toivo. Esimerkki muille siitä, mitä rakkaus on. Mitä tarkoittaa olla parisuhteessa, mitä on olla ihminen ihmiselle. Mitä on luottaminen, miten luottamusta rakennetaan, mitä on avoimuus, miten toista huomioidaan, mikä on parisuhteen tavoite.

Mutta ne vessasanat, ne ovat meillä ahkerassa käytössä. Niistä riittää tarinoita. Ei ole ihan helppoa luoda luontevaa suhtautumista, kun kuitenkin pitäisi muistaa niitä käytöstapoja. Ruokapöydässä ei puhuta kakasta, pieruvitsit säästetään satunnaisiksi kevennyksiksi ja oma pimppi, kuten koko uimapuvun alue, on yksityisaluetta, johon muilla ei ole lupa koskea. Sama koskee myös muita ihmisiä, toisten tissien annetaan olla rauhassa ja pepulle ei läpsitä. Seksuaalisuudesta meillä ei vielä sen enempää puhuta, koska se ei ole tytöistä itsestään noussut. Yksi päivä lapseni halusi mennä mummolle ja alkoi käydä kauppaa kanssani. ”Jos me saadaan mennä mummolaan, niin sinä voit mennä pussailemaan isin kanssa.” Ihan hyvä tarjous.

Toinen tytöistämme oli eräs hetki hyvässä vauhdissa teräspojan pieru -vitseineen, kun käskin hänen lopettaa. Innostunut tarinankertoja ei millään olisi malttanut. Komensin uudestaan. Lapsi katsoi minua silmiin ja tuhahti: ”Sinä se sitten olet sellainenkin vessasanojen presidentti.” Aika hyvin, minun mielestäni. Olen demokraattisen hallintamuodon ylipäällikkö ja pidän rajat, vaikka toivon myös mallintavani lempeää suhtautumista omaa kehoaan ja kaikkia sen osia kohtaan. Saattaa olla, että välillä olen myös kaikkien käytöstapojen alapuolella omien juttujeni kanssa, ainakin jos miestäni on uskominen. Hänen huokaisunsa tarinoideni laadusta on aika usein, että mistäköhän tyttömme juttunsa ovat oppineet. En tunnusta.

Pienten lasten kanssa seksuaalisuus on vielä hyvin yksinkertaista. Se on omaan kehoon tutustumista, omasta kehollisuudestaan nauttimista, kehossa olemista. Se on välillä ihmettelyä siitä, että miksi äitillä on pimppi ja isillä pippeli sekä päivittelyä siitä, että äitin tissit ovat paljon isommat kuin isin ja kasvaako minullekin joskus tissit. Mistä lapset tulee, on joka kierroksella syvenevä kysymys. Kysymys, johon itse ainakin olen joutunut miettimään millä sanoilla ja miten, millä tunteella asiasta haluan pienten tyttöjeni kanssa jutella. Miten säilyttää lapsen aito kiinnostus aiheeseen, ilman että lisää omia harhojaan siihen. Tykkääminen on kuitenkin hyvin sisäsyntyistä pienissä lapsissa. Meidän aikuisten maailmassa siitä on tehty vallankäytön väline ja luotu ympärille mitä ihmeellisin markkinataloutta ja vallitsevia yhteiskuntarakenteita tukeva verkosto. Oman kokemukseni mukaan ei ole olemassa aihetta, jota ei lastensa kasvun myötä pääsisi uudestaan itsessään ja tietoisuudessaan tutkiskelemaan. Seksuaalisuus on niistä yksi herkimmistä, mutta ihan yhtä paljon myös aihe, jonka haluan osata lasteni kanssa kauniiksi muuttaa.

”Harva aikuinen on kuitenkaan saanut itse asiallista, riittävää ja ikään sopivaa seksuaalikasvatusta. Tarvitaan malleja puhua tunteista, sekä keinoja vahvistaa lapsia ja nuoria omissa kehitysvaiheessaan, jotta median ja kavereiden painostus tai negatiivinen tieto eivät johtaisi virheratkaisuihin tai turhaan kiiruhtamiseen.” kirjoittaa Raisa Cacciatore internetsivuillaan. (https://www.raisacacciatore.fi/23)

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.