VALIKKO
14.9.2016 12:10

Ajatuksia opiskeluhin liittyen

Tulevaisuus on tuottanut mulle hirveästi stressiä. Jossakin vaiheessa olin todella epävarma kaiken suhteen, sillä lukio oli keskeytettynä ja muutenkaan en suunnitellut mun elämää oikeastaan millään tavalla. Elin umpimähkäisesti miettimättä yhtään mitä tapahtuu tulevaisuudessa tai edes tunnin sisällä. Pystyin jatkamaan lukiota vuoden 2014 syksyllä ja jatkoin sitten siitä mihin jäin. Siinä vaiheessa mulle tuli pakostikin vastaan se, että pitäisi miettiä tulevaisuuttakin.

Sairastumisen jälkeen mä olen joutunut pistämään elämän täysin uusiksi. Piti valmistua kolmessa vuodessa, hakea yliopistoon, edetä elämässä sitä normaalia rataa mitä meiltä odotetaan: opiskelu, työ, parisuhde, asunto, lapsia. Lukio-opinnot venyikin sitten kuuteen vuoteen ja muutenkin tuntuu että oon elämässä hirveän ”jäljessä”. Facebook täyttyy syksyn tullen päivityksistä, jossa hehkutetaan uusista jatko-opiskelupaikoista, ihmiset kihlautuu ja jotkut saavat jo lapsiakin. Tuntuu että itse junnaan vaan paikoillaan elämässä.

pic_1 Kun aloitin lukion, en tiennyt yhtään mihin aineisiin keskittyisin. Kävin kursseja sekalaisesti, tieteistä taiteisiin, liikuntaan ja kieliin. Jossakin vaiheessa tajusin että kielet on se mun juttu. Luin espanjaa, ranskaa, ruotsia ja englantia. Espanja oli ehdoton ykkönen ja ajattelin opiskelua sen parissa.

Kun kävin psykologian ykköskurssin, se ei napannut silloin yhtään. Kurssikokeeseen lukiessa ajattelin että mitäköhän tästäkin kokeesta tulee. Yllätyksekseni kokeesta tuli kuitenkin täysi 10, joten sen seurauksena innostuin myös psykologiasta. Kävin vapaavalintaisia kursseja ja ajatus opiskelusta psykologian parissa tuntui koko ajan kiinnostavan enemmän. Oli siis kaksi opiskeluvaihtoehtoa tulevaisuutta varten: psykologia ja espanja.

DSC04277

Kun palasin kouluun tauon jälkeen, jouduin lopettamaan espanjan opiskelun. Aikaa oli yksinkertaisesti aivan liian vähän sen opiskeluun kun oli niin paljon muitakin käymättömiä kursseja, joten päätin että en sitten opiskele sitä enää. Se oli yksi huonoimmista päätöksistä koko lukion aikana. Espanja oli psykologian lisäksi lempiaineeni ja sitä olisin voinut harkita lukevani yliopistossakin. Nyt taidot on ruostunut jonkun verran, eikä mulla ole enää aikaa opiskella sitä, joten se haave on toistaiseksi kuopattava.

Ainoa itseä miellyttävä vaihtoehto tulevaisuudessa on psykologian opiskelu, mutta sattuneista syistä sekään ei välttämättä ole koskaan mahdollista. Olen koittanut keksiä jotain vaihtoehtoista opiskelukohdetta, mutta mikään ei nappaa. Ammatinvalintatestejäkin on tullut tehtyä ihan kiitettävästi ja joka ikinen kerta tuloksiin tulee ammatti ihmisten auttamisen parista. Tuntuu pahalle jos se ei koskaan toteudukaan, kun olen siitä niin kovasti haaveillut.

Sanotaan myös että yliopisto-opiskelu ei ole mua varten: tahti on yliopistossa ripeää ja opiskeltavaa on paljon, joten se ei välttämättä sovi mulle. Lisäksi oletetaan että koska lukionkin käyminen on näin hidasta niin se on jotenkin yhteydessä tyhmyyteen. Että en mä kuitenkaan pääsisi yliopistoon, koska älykkyys ei riitä. ”Tiedäthän että yliopistoon on vaikea päästä?”. Tiedän.

DSC00496

Ette uskokaan kuinka pahalta tuntuu, kun vihdoin löysin edes jonkinlaisen suunnan tulevaisuutta varten, mutta sitten mulle sanotaan ettei mikään vaihtoehdoista ole mahdollinen! Tuntuu turhauttavalta ajatella että ei kai musta sitten mihinkään ole. En hirveästi saa tukea pyrkimisessä kohti unelmia. Mutta jos tällä hetkellä mulle sanotaan että yliopisto ei ole mun paikka, ehkä se on kuitenkin mahdollista joskus? Aion kaikesta huolimatta pyrkiä määrätietoisesti siihen mistä unelmoin, vaikka muut sanoisivat mitä. Jos olen haaveillut psykologian opiskelusta, miksi en saisi tehdä kaikkeani sen eteen, vaan pitäisi jo heti alkuun ajatella että se on mahdotonta? Espanjaakin pystyy varmasti opiskelemaan vielä vaikkapa kansalaisopistossa. Unelmat on tehty toteutettavaksi, enkä aio luovuttaa liian helposti. Sama pätee muuhunkin kun opiskeluun!

Tällä kertaa tällainen vähän syvällisempi postaus. Onko teillä ollut jo varhain selvillä mitä lähdette opiskelemaan, vai ootteko joutunut pohtimaan sitä enemmänkin?

Kommentit

  • Anonyymi

    Ei yliopisto varmasti ole mikään mahdottomuus sulle. Monet pyrkivät useita kertoja, mutta se johtuu vain siitä, että hakijoita on niin paljon. Rohkeasti vaan kohti unelmaa. Jos se olisi mahdotonta, niin eihän sinne kukaan pääsisi. Motivaatio ja asenne ratkaisevat pitkälti noissa asioissa. Moni on myös esimerkiksi psykologialle pyrkiessään pitänyt välivuoden ja opiskellut jossain kansanopistossa vuoden mittaisen "preppauskurssin". Se antaa hyvät eväät pärjätä pääsykokeissa ja sillä voi jo kerryttää yliopisto-opintoja valmiiksi kasaan:) Tsemppiä! Esim. http://www.alkio.fi/opintolinjat/psykologia

     0
  • Enni

    Kiitos kommentista! 🙂 Mua auttaa just tuo ajatus että ei yliopistoon pääsis kukaan jos se olis mahdotonta. Motivaatiota ja asennetta löytyy kyllä itseltä, joten toivon että niiden avulla jaksan pyrkiä kohti tuota unelmaa. Mulla välivuosi on pakostikin edessä, sillä aika ei millään riitä pääsykokeisiin lukemiseen. Oon itekin miettinyt tota psykologian lukemista esim. avoimessa yliopistossa. Kävin kattomassa myös lisää tosta alkio-opistosta ja se vaikutti kyllä tosi kivalta, kiitos vinkistä 🙂

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.