VALIKKO
30.9.2019 00:53

Bloggaamisesta | tarina blogini takaa ja vinkkejä blogin pitämiseen

kuinka-aloittaa-blogi

Kuvaaja: Senni Sahila

Tässä tekstissä ajattelin kertoa oman tarinani blogin takaa. Mistä kaikki lähti ja mitä vinkkejä antaisin aloittavalle bloggaajalle?

Kuinka syntyi Aurore-blogi?

Selailin vuoden 2015 kesällä paljon blogeja. Ajattelin että haluan olla yksi heistä, bloggaajista. Halusin jotakin normaalia elämään sen jälkeen kun olin aina identifioinut itseni milloin milläkin diagnoosilla. Halusin olla normaali. Ostinkin kesällä pitkän haaveilun jälkeen ensimmäisen järjestelmäkamerani, joten se oli minulla kipinä perustaa oma blogi. Aurore-blogin aloitinkin vuoden 2015 kesällä, mutta blogin nimenä toimi silloin suosittu yhdistelmä omasta ensimmäisestä ja toisesta nimestä. Minulla siis Enni Maria. Blogini oli persoonaton, mutta heti muutaman päivän jälkeen sain yhteistyöehdotuksen, johon tartuin ilomielin. Yhteistyö motivoi jatkamaan blogin pitämistä, vaikka juuri kukaan ei seurannut blogiani. En bloggaa yhteistöiden perässä, mutta oli kiva kun joku huomasi silti blogini. En myöskään mainostanut blogiani juuri missään, joten ihmiset eivät yksinkertaisesti löytänyt siitä blogien massasta minun blogiani. Ehkä hyvä niin. Olin blogin aloittaessa lukiolainen, 19-vuotias nuori, joka oli aika kaaoksessa elämänsä ja identiteettinsä kanssa.

Otin blogini alkuaikoina paljon inspiraatiota suosituista blogeista, joissa esiteltiin kiiltokuvamaisesti elämää. Kaikki oli aina kaunista ja ihanaa. Pyrin pysymään muodin perässä ja olemaan tietoinen kaikista uusista kosmetiikkatuotteista. Blogi pyöri paljolti näiden asioiden ympärillä: muoti ja kauneus. Samaan aikaan tuntui hyvälle sulautua kerrankin massaan, mutta enhän minä ollut koskaan sellainen ollut, joten tunsin kuitenkin jotenkin vieraantuneeni itsestäni. Etsin identiteettiäni kovasti ja halusin tuntea olevani yksi yhteisössä.

Blogi on muotoutunut omanlaisekseen vasta viime aikoina, vaikka olenhan pitänyt jo melkein viisi vuotta sitä. Blogin pitäminen oli pitkään pohdintaa siitä, millainen haluan sen olevan. Mistä bloggaan? Mitä minä haluan lukijoille kertoa? Mikä on kuvieni tyyli? Saatoin vaihdella aivan yllättäen blogini ulkoasua ja nimeä. Se oli varmaan raastavaa lukijoillekin. Koen että Bloggerista Stooriin vaihtaminen vuoden 2018 ja 2019 taitoskohdassa on ollut se merkittävä käännöskohta, jolloin aloin löytämään vihdoin sen oman suunnan. Hapuilua se oli aluksi silloinkin. Tuli paine pärjätä, mutta lopulta käänsin kamalan stressin onnistumisesta positiiviseksi voimavaraksi: en mene sieltä mistä aita on matalin.

Mitä blogin pitäminen on minulle tuonut?

Blogi on toiminut minulla suurena apuna vastaamaan kysymykseen, ”Kuka minä olen?”. Kirjoittaessani joudun miettimään omaa identiteettiäni ja millainen haluan olla muiden silmissä. Kirjoittaminen ja valokuvat itsestä ovat kuin peili, jonka avulla voin tutkiskella minuuttani. Minulle blogi on ollut turvallinen itsensä etsimisen matka, sillä en ole koskaan saanut vihakommentteja jossa minua arvosteltaisiin. Blogin aloittamisessa täytyy kuitenkin sekin muistaa että vihakommentteja saattaa tulla. Anonyymina on helppo kommentoida ilkeitä kommentteja, mutta olisi hyvä muistaa että ne kertovat enemmän kommentoijasta kun sinusta.

Blogi auttoi minua myös paranemaan syömishäiriöstä, sillä kuvien avulla näin realistisesti itseni. Peilistä katsottuna näytin mielestäni aina lihavalta, vaikka paino oli silloin jopa -15kg tästä nykyisestä. Kun totuin näkemään kuvia itsestäni, muuttui ajatus vähitellen siihen suuntaan, että olen riittävä myös normaalipainoisena. Tai että minä kelpaan ja olen ihan hyvä näinkin. Ikuinen laihdutuskierre pääsi vihdoin loppuunsa. Olen edelleen kriittinen omista kuvistani, mutta kehonkuva ei ole niin vääristynyt.

Blogin myötä olen myös tutustunut eri ihmisiin ja verkostoitunut. Se on ollut antoisaa. Blogitutut ovat minulle enemmänkin verkostoja, joihin voi ottaa yhteyttä jos haluaa, mutta ei ole välttämätöntä pitää yhteyttä yllä jatkuvasti. Tällaisena introverttina sellaiset tutut ovat voimavarojen kannalta parempia. Olen myös blogin pitämisen myötä kehittynyt omasta mielestäni tekstien sisällössä, valokuvaamisessa ja kasvanut eniten varmaan henkisesti. Alkuajan postauksiin verrattuna muutoksen huomaa. Pelkkä pinnallinen kiiltokuvamainen sisältö on jäänyt pois, ja olen löytänyt oman suunnan. Blogi on omanlaiseni, ja kirjoitan sitä aidolla otteella niin kuin blogini kuvauksessakin kerron. En yritä mahtua muottiin, koska se ei ole minun juttu. En seuraa enää muotia. En jaa asukuvia. En puhu kosmetiikasta, paitsi jos löydän jonkun huipputuotteen jota haluan täälläkin hehkuttaa. Tämä blogi on ollut minulle todellinen henkisen kasvun matka.

Aurore-blogi

Aurore-blogi on minulle väylä jakaa inspiraatiota, vinkkejä ja hyvää mieltä. Yritän tuottaa sisältöä, joka jotenkin hyödyttää teitä lukijoita. Kuitenkin sekin on tärkeää että itse nautin siitä mitä teen. Jos motivaatio blogin pitämiseen tulee ulkoapäin, se lopahtaa nopeasti. Blogin avulla minäkin saan jotakin. Kommentit, yksityisviestit ja kiitokset motivoivat minua, mutta kaikista tärkeintä on se miten hyvän fiiliksen saan itselleni tehdessäni postauksia. Se on enemmänkin luova prosessi, johon kuuluu monta vaihetta. Saan tehdä jotakin mistä nautin: kirjoittaa ja valokuvata. Lopuksi jakaa sen kaiken työn teille. Myös esimerkiksi mielenterveysongelmista tai mielipiteistäni puhuminen saa minulle tunteen, että minulla on oikeus ilmaista itseäni ja oma mielipiteeni. Olen pieni ääni kaikkien maailman ihmisten joukossa, mutta koen että sanoillani on väliä. Ehkä joku saa niistä jotakin irti. Riittää että se joku on edes yksi.

Kadunko jotakin blogihistoriassani?

Monet varmasti miettivät että kadun varmaankin sitä että olen kirjoittanut mielenterveysongelmista niin avoimesti. Täytyy sanoa, etten kadu yhtäkään tekstiä jossa olen niistä puhunut. Tiedän että on rohkeaa kirjoittaa sellaisista asioista omilla kasvoilla, ja asetan itseni haavoittuvaksi ja vihakommenttien alaisuuteen, mutta en ole koskaan osannut hävetä ongelmiani. En näe syytä miksi mielenterveysongelmista pitäisi jotenkin vaieta tai olla hiljaa. Hiljenemisellä ylläpidetään mahdollisia vääriä käsityksiä mielenterveysongelmista ja haluan olla edes se yksi pieni ääni joka kantaa sanoillaan oman kortensa kekoon poistamalla näitä stigmoja ja leimoja. Yleensä mielenterveysongelmia käsittelevät postaukset ovatkin olleet niitä blogin suosituimpia, mutta en kirjoita hakeakseni teksteillä huomiota tai haaliakseni katselukertoja. Kirjoitan, koska haluan auttaa. Pyrin myös tunnistamaan rajan siitä, mitä asioita paljastan sairauksistani täällä. Ihan kaikki ei kuulu someen. Yritän myös tehdä teksteistä voimauttavia sen sijaan että vain valittaisin. En halua jakaa kenellekään pahaa mieltä.

On kuitenkin niitäkin asioita, joita kadun blogihistoriassani. Kadun esimerkiksi sitä kuinka kovasti yritin mahtua muottiin blogin alkuaikoina ja kuinka paljon jaksoin nähdä vaivaa sen eteen että tein itsestäni sellaisen joka en ole. Ehkä se oli kuitenkin vain kokeilua pohtiessani vastausta siihen että kuka olen. Oma sisäinen kaaos heijastui kuitenkin blogiin aika vahvasti, ja siksi olen poistanut aika paljon vanhoja postauksia, koska en tunnista itseäni enää niistä. Blogistani sai hyvin pinnallisen kuvan. En ole sellainen. Pohjimmiltani olen syvällinen, pohdiskeleva, herkkä ja luova introvertti, joka kaipaa blogiinkin jotakin astetta syvällisempää.

Elämäntilanne on myös muuttunut blogin aikana. Oli käännekohta, kun erosin pitkästä parisuhteesta ja silloin piti pistää koko blogin suunta uusiksi. En ollut enää statukseltani parisuhteessa, vaan sinkku. Sellaisetkin asiat vaikuttavat joskus blogiin voimakkaasti, sillä silloin joutuu käymään läpi sitä että se mitä vielä hetki sitten kirjoitin blogiin, oli ihan eri elämää. Sitten on tämä elämä. On välillä raskasta käydä läpi senhetkisiä kirjoituksia, koska ne tuntuvat niin kaukaisilta. Ehkä se on osa irtipäästämistä menneestä, että poistan vanhoja kirjoituksia.

***

Vinkkejä aloittavalle bloggaajalle

Punainen lanka

Mieti blogille punainen lanka. Tyhjästä on vaikea lähteä luomaan mitään kestävää, jos ei yhtään tiedä mitä blogiltaan haluaa. Tärkein on varmaan nimi. Keksi blogillesi sopivan omaperäinen nimi, joka jää mieleen. Liian monimutkaiset, vaikeat ulkomaiset tai persoonattomat blogin nimet eivät jää mieleen. Myös ulkoasulla on väliä. Helpoin tapa aloittaa blogi on Bloggerissa. Siellä pystyy koodaamaan ulkoasua paljonkin. Blogikoodaamiseen löytyy netistä paljon ohjeita, joten kannattaa hyödyntää niitä sopivissa määrin. Koodaamisen kanssa kannatta kuitenkin olla maltillinen sillä joskus liika koodailu voi sekoittaa ulkoasun täysin.

Itse tykkään että blogeissa on yhteensointuva banneri ja omakuva, jotta yleisilmeestä voi heti päätellä jäänkö lukemaan tätä blogia. Tekstin täytyy myös olla helppolukuista, jotta se ei pompi silmille. Kieliopillisesti oikeaa tekstiä on miellyttävämpi lukea, kuin sellaista joka on täynnä esimerkiksi yhdyssanavirheitä. Googleta miten sana kirjoitetaan jos et tiedä. Soljuva teksti kietoo lukijan mukaansa ja selkeää tekstiä on helppo lukea. Postaukset kannattaa myös lopettaa usein vastavuorotteiseen kysymykseen lukijalle. Tämä helpottaa kommentointia ja voi saada aikaan keskustelua aiheesta. Kysymykset herättelevät lukijaa aiheeseen liittyen.

Teema

Mieti myös blogillesi teema. Pidätkö lifestyle-tyylistä blogia, jossa voit jakaa vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä vai keskittyykö blogisi johonkin tiettyyn teemaan. Teema helpottaa sopivan lukijakohderyhmän löytämistä. Kuvissa kannattaa pitää myös tietynlaista yhteneväisyyttä, vaikka samanlaista muokkaustyyliä. Hienovarainen muokkaaminen tekee yleensä kuvista vähän parempilaatuisia ja erilaisilla filttereillä luot kuviin tunnelmaa. VSCO on ainakin kätevä applikaatio, josta löytyy monia kivoja filttereitä.

Laadukkaat kuvat

Hyvään kameraan kannattaa satsata, jos on aikomus pitää blogia pidempään. On kivempi katsoa laadukkaita kuvia, vaikka esimerkiksi kännyköidenkin kamerat ovat nykypäivänä tosi laadukkaita. Järkkärillä saa kuitenkin kuviin ihan erilaista ulottuvuutta. Se ettet omista järkkäriä, ei ole kuitenkaan este blogin pitämiselle. Mikäli kuitenkin päätät hommata sen järkkärin, tulet varmasti pian huomaamaan mitä tällä kohdalla tarkoitan.

Blogi-identiteetti

Olet varmasti erilainen vanhempien, sukulaisten ja parhaiden ystäviesi seurassa. Käyttäytymisesi, ehkä myös puhetapasi muuttuu sen mukaan kenen seurassa olet. Blogia pitäessä joudut luomaan itsellesi myös oman blogi-identiteetin. Täytyy pohtia, millainen minä haluan olla muiden silmissä ja mitä muut minusta ajattelevat. Blogi on parhaimmillaan nuorelle (tai miksei aikuisellekin) keino etsiä itseään. Blogia pitäessä täytyy pohtia paljon minuuteen liittyviä asioita. Millä tyylillä kirjoitan? Millaisia kuvia jaan itsestäni? Miten pukeudun tai meikkaan vai meikkaanko ollenkaan? Miten vastaan mahdollisiin vihakommentteihin? Miten ilmaisen mielipiteeni? Jokaisella on oma kirjoitustapansa, mutta kannattaa pohtia ilmaiseeko oman mielipiteensä kärkkäästi ja provosoivasti, vai sopivan neutraalisti. Kärkkäät mielipiteet saavat varmasti myös kärkkään vastaanoton. Vihakommentteihin kannattaa vastata kypsästi, eikä hyökkäämällä takaisin. Nämä hyökkäykset saattavat vaan provosoida kommentoijaa enemmän. Varaudu siihen, että sellaisiakin kommentteja voi tulla. Mutta kuten sanoin, ne kertovat enemmän kommentoijasta kun sinusta itsestäsi. Liika on kuitenkin liikaa ja mikäli kommentointi ylittää hyvän maun rajat, voi kommentista tehdä poliisille kunnianloukkaus-rikosilmoituksen.

Tavoite

Mieti myös blogisi tavoite. Tavoitteellinen toiminta motivoi enemmän kuin päämäärätön kulkeminen eteenpäin. Tiedän että monet haaveilevat siitä, että blogi nousee julkisuuteen ja suosituksi. Blogin lukijamäärän kasvattaminen vaatii kuitenkin ihan tosi paljon töitä. Itse pidin blogia neljä vuotta ennen kuin blogini huomattiin. Alussa ei liikaa kannata tuijotella katsojamääriä. Pidä oma tavoite realistisena, jotta kuilu haaveen ja todellisuuden välillä ei ole liian suuri (silloin vaan masentaa kun et yllä tavoitteeseen). Blogille täytyy todella omistautua ja sitoutua tähän hommaan jos aiot pyrkiä johonkin suureen. Minulle itselleni tällä hetkellä riittää se että olen päässyt Stoorille. Minulla on myös paljon aikaa panostaa blogiin, kun koulua on niin harvoin ja vapaa-aikaa paljon. On kuitenkin harmillisen yleistä, että blogi-into lopahtaa kun ei blogin lukijakunta heti kasvakaan, ja siihen blogi sitten jääkin. Lukijakunnan hitaasta kasvusta ei kannata masentua, sillä se voi oikeasti vaatia vuosienkin työtä. Aloita pienistä tavoitteista, etene sitten suurempaan.

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Laadukkaat kuvat ja teksti, selkeä ja persoonallinen ulkoasu, helposti muistiin jäävä nimi ja oikeinkirjoitus ovat minusta kulmakiviä, joiden myötä itse liityn blogin lukijaksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten tehdessä oppii. Vain kirjoittamalla oppii kirjoittamaan ja valokuvaamalla valokuvaamaan. Uskon että mikäli päätät blogin perustaa ja siihen sitoutua, tulee se olemaan sinulle eräänlainen oma henkinen matka ja jopa osa elämäntapaa.

Mikäli bloggaamisen motiivi on yhteistyöt, voin melkeinpä ennustaa että blogisi ei tule kestämään kauaa. Kun löytää sisältään kipinän blogin pitämiselle ja tekee sitä palavasta intohimosta voimavaran itselle, näkyy se myös lukijoille. Väkisin väännetyt tekstit ovat takkuavaa luettavaa myös lukijalle. Mikäli pidät blogia pidemmän aikaa, tulee myös väkisinkin vastaan elämänvaiheita jossa blogi jää pienemmälle huomiolle. Niistä ei kannata ottaa stressiä, ne kuuluu asiaan. Älä kirjoita jos ei ole kirjoitettavaa. Itse yritän pitää sellaisen linjan postauksissani että jos tunnen heti sitä tehdessäni että tästä ei tule mitään, en myöskään tee postausta. Tai sitten palaan siihen myöhemmin, kun on fiilistä. Pistän blogiin vaan kuvia, jotka ovat laadukkaita, ja kirjoitan tekstin jonka takana uskallan seistä. Blogia aloittaessa on hyvä muistaa tämä sääntö: ”Se mitä nettiin laitetaan, jää sinne.” Mieti tarkkaan mitä haluat kertoa blogissasi muille. Jonkinlaisen pienen yksityisyyden suojan on hyvä pitää blogissakin. Kysy myös aina läheisten kuvia julkaistaessa, haluavatko he kasvonsa blogiisi.

Millaisia ajatuksia bloggaaminen teissä herättää? Bloggaatko itse tai haaveiletko siitä?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.