VALIKKO
6.1.2019 23:54

Ehkä kelpaankin näin

Olen aina ollut perfektionisti. Lapsena v-kirjain täytyi tehdä viivottimella ja kaverini hermostuivat kun joutuivat jäädä odottamaan minua aina koulun jälkeen. Täytyi tehdä täydellinen pilkku. Kumitin pilkkua uudelleen ja uudelleen, kunnes se näytti mielestäni täydelliseltä. Kaikki ovat aina sanoneet minua äärimmäisen vaativaksi itseäni kohtaan, ja sitä todella olen. Koulussa ainoa numero joka kelpasi oli täysi kymppi. 10- oli pettymys, jos olisin vähän enemmän osannut niin olisin saanut kympin ja 9,5 oli jo totaalisesti epäonnistunut. En edes muista kuinka monesti olen ajautunut burn outiin tämän takia. Jatkuvan täydellisyyden tavoittelun takia.

2019-01-06 03.13.32 2

Ajattelen että jos en pyri täydellisyyteen, en kelpaa. Olen tavalla tai toisella riittämätön. Huono. Kelvoton. Joudun pettymään usein, sillä harvoin yllän suorituksiin joihin todella olen tyytyväinen. Kuvat voisivat olla aina parempia ja olen luonteeltani vähän sellainen ikuinen suorittaja. Aina joku on mua parempi ja aina joku onnistuu jossakin paremmin. Kunpa riittäisin. Olisin jotain muutakin kuin kymppejä ja virheettömiä suorituksia.

PicsArt_01-06-11.28.32

Tämä jatkuva perfektionismi tappaa luovuuden. Ennen nautin valokuvaamisesta, mutta nykyään siitä on tullut pelkkää täydellisyyden tavoittelua ja muistikortille tallentuvia lukuisia epäonnistuneita otoksia. Haluaisin nauttia taas valokuvaamisesta, sillä se on aina minut pitänyt pinnalla tavalla tai toisella. Blogin kirjoittamisestakin on osittain mennyt maku, sillä stressaan kovasti aina valokuvia. Tiedän että ne voisivat olla aina vähän parempia, ja vähän laadukkaampia, ja vähän enemmän täydellisempiä.

PicsArt_01-06-11.28.10

Tänään olin kuitenkin taas kameran kanssa pitkästä aikaa ulkona. Kiersin lapsuudenkodin maisemissa ja lunta oli ainakin polviin asti. Ympärillä näytti enemmänkin joltakin Lapin erämaalta kun Jyväskylän lähimetsältä, ja uppouduin hetkeksi täysin kamerani vietäväksi. En ajatellut täydellisyyden tavoittelua, tai onnistuuko kuvista loppujen lopuksi yksikään. Nautin luonnosta, valokuvaamisesta ja raikkaasta ulkoilmasta. Ja mietin että ehkä minä kelpaan tällaisena kun olen. Ehkä olenkin sopiva, en liikaa tai liian vähän. Hyvä juuri näin. Ja siinä hetkessä kaikki tuntui hyvälle. Ehkä uskaltaisin olla armollisempi itseäni kohtaan. Ehkä minä riitän.

 

Kommentit

  • Sini

    Voin samaistua ainakin tuohon kuvien täydellisyyden tavoitteluun! On niin vaikeaa ihailla muiden upeita kuvia ja sen jälkeen katsoa omia kuviaan, jotka eivät yllä läheskään samalle tasolle. Syynä on tietenkin varmasti myös laadukkaampi kuvauskalusto sekä paremmat muokkaustaidot, mutta onneksi aina voi itsekin yrittää parantaa! Mulla nää ajatukset eivät toisaalta ole katkaisseet luovuutta, vaan ne just ruokkivat sitä. Kyllä säkin kelpaat ja riität just noin, kaikessa ei todellakaan pysty olemaan täydellinen! Ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, onko pilkku täydellinen, vaikka se tuntuisikin sinusta vaikealta ajatukselta <3

     0
    • Enni

      Mulla on ihan sama juttu. Usein helpotan itsekin oloani miettimällä että muilla on laadukkaammat kamerat, muut osaavat muokata kuvia paremmin ja muilla on usein kuvaajia, jotka auttavat kuvien ottamisessa. Itse usein otan kaikki kuvat itsestänikin itselaukaisimen avulla ja se vaikeuttaa kuvaamista ja blogin pitämistä välillä. On hankala saada itsestä onnistuneita ototksia kun yrittää samaan aikaan olla sekä malli että kuvaaja. Mutta se on totta että aina voi itsekin kehittyä kuvaamisessa ja se on jotenkin helpottava ajatus myös. Se on hyvä jos sulla täydellisyyden tavoittelu ruokkii luovuutta. Välillä se on mullakin niin, sillä silloin en mene blogijuttujen kanssa sieltä mistä aita on matalin, mutta välillä taas hermostuttaa kun mikään ei tunnu menevän täydellisesti ja niinkuin haluaisin. Ja onneksi pilkun kanssa mulla ei ole enää ongelmaa, hyväksyn myös epätäydelliset pilkut :’D Mutta niinhän me jokainen kelvataan ja ollaan hyviä just näin, riittäviä. Kukaan ei tosiaankaan pysty saavuttamaan sitä täydellisyyttä ja se olis hyvä muistaa! Kiitos kommentista <3

       1
  • Nimetön Jenny

    Mullakin on taipumusta perfektionismiin, ja siksi onkin välillä vaikeaa löytää tekemisen ilo, jos suoritus ei olekaan sellainen kuin sen haluaisi olevan. Vinkkejä en ehkä osaa antaa muuta kuin että yrittää opetella pikku hiljaa olemaan armollisempi itselleen (supervaikeaa, tiedän). Lohdutukseksi voin kuitenkin sanoa, että ainakin mä ihailen usein sun kuvia

     0
    • Enni

      Ikävä kuulla, että sullakin on näin! :/ Se armollisuuden opettelu olisi just se mitä pitäisi vaan uskaltaa tehdä. Vaikka onhan se tosi hankalaa. Kiitos kovasti, kiva kuulla <3 Sunkin kuvat on kyllä aina tosi upeita ja ihailen niitä, sekä sun tapaa kirjoittaa!

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.