VALIKKO
25.3.2019 15:17

Kevät saapuu vähitellen, jippii!

Kuulokkeista soi Manu Chaon Me gustas tu, jota tapasin kuunnella aina nuorempana jostakin syystä etenkin keväisin. ”Qué voy a hacer // Je ne sais pas // Je ne sais plus // Qué voy a hacer // Je suis perdu” – ”Mitä tehdä // En tiedä // En tiedä enää // Mitä tehdä // Olen hukassa”, laulaa Manu. Niin, elämässä ollaan välillä vähän hukassa ja siltä mustakin välillä tuntuu, etenkin tällä hetkellä. Yritän silti imeä toivoa tulevasta keväästä, vaikka suoraan sanottuna musta tuntuu siltä että mä olen elämäni kanssa aivan kaaoksessa tällä hetkellä. Mutta kai se kevät sieltä vähitellen tulee (voisi kyllä mun puolesta tulla nopeamminkin) ja toiveikkuus valoisien säiden mukana.

Aurinko paistaa tänään niin kuumasti parvekkeelle että siellä pärjää ihan päällysvaatteissakin. Taivas on sininen ja muutama valkoinen pilvi lipuu välillä ohitse. Laitan silmät kiinni ja tunnen lämmön ihollani. Juon viileää kahvijuomaa ja selaan viikon aikana kasautunutta jättisuurta mainoslehtikasaa. Ainoa mikä pilaa lämpimän ja keväisen auringonottohetken parvekkeella ovat mun hyvin epämukavat valkoiset muoviset parveketuolit, täytyy keksiä jotain järkevämpää istumapaikkaa parvekkeelle tänä keväänä. Pohdin sellaista roikkuvaa korituolia, tiedättekö mitä tarkoitan? Siellä voisi olla kiva lukea vaikkapa kirjoja sitten kesällä. Myös parvekekasviprojekti etenee hitaasti, mutta varmasti. Purettiin pikkuveljen vanha koulupöytä ja tarkoitus olisi siitä toteuttaa DIY-projektina kukkalauta parvekkeelle. Ideana se vaikuttaa ainakin loistavalle, mutta saa nähdä miten sen toteuttaminen käytännössä sujuu. Iskä ja pikkuveli lupasivat auttaa lautojen sahailussa ja poraamisessa ja mä hoidan maalaukset. Kunhan saadaan projekti alkuun niin täytyy varmaan taas suunnata luottopaikka Vihderlandiaan hakemaan vähän kasveja parvekkeelle. Sitruunapuu olisi aivan ihana, samoin tomaattien taimet, basilika, salaatti…Okei, saatan vähän innostua kunhan päästään hankkimaan niitä kasveja 😀 Mutta kasvien hoito on kyllä sellaista omanlaista terapiaansa kun saa hukuttaa kädet viileään multaan, kastella kasveja ja nähdä niiden vähitellen kasvavan ja oman huolenpidon tuottavan tulosta. Odotan kevättä niin kovasti!

Kai ulkonakin alkaa vähitellen näyttää jo vähän keväiselle. Lumet sulaa ja asfalttikin jo näkyy suurimmasta osasta kävelyteitä. Kotini vieressä olevaan hieman syrjäisempään oikopolkuun on kertynyt sulaneista vesistä kunnon Atlantti ja saappaita ilman en poistu kotoani minnekään. Aurinko lämmittää jo kivasti, vaikka tuuli onkin vielä viileähkö. Myös kasvoille ilmestyvät pisamat kertovat kevään vähitellen saapuvan. Täytyy kai kohta alkaa hankkia aurinkorasvatkin, kun olen tällainen punapigmenttinen vaaleaverikkö, joka palaa muutamassa minuutissa auringossa… 😀 Odotan kovasti vielä vihreää ruohoa ja hiirenkorvien ilmestymistä puihin, sekä sitä että saa vaihtaa vihdoin saappaat Converseihin. Myös talvitakki olisi kiva vaihtaa vähän kevyempään ja raikkaampaan kevättakkiin. Voi, kunpa se kevät olisi jo kunnolla täällä ja sitä myötä myös kesäkin!

PicsArt_03-24-01.40.292019-03-25 12.15.01 1-01PicsArt_03-24-01.31.12-012019-03-25 02.33.56 1-012019-03-25 02.37.55 1-01

Odotatteko te kevättä?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.