VALIKKO
31.7.2019 00:18

Mitä rakkaus minulle merkitsee?

rakkaus-blogi

Nostin eräänä päivänä Hidasta elämään Voimauttavista kysymyskorteista kysymyksen, joka kuului näin: Mitä rakkaus sinulle merkitsee? Aihe kolahti jo silloin, mutten oikein tiennyt miten sitä lähtisin kokoamaan päiväkirjaani. Lopulta sain aikaiseksi varmaan kymmenen sivua tekstiä rakkauteen liittyvistä haaveista, unelmista ja siitä, mitä rakkaus minulle todella merkitsee. Minusta rakkaus on mielenkiintoinen aihe, ja tutkisin sitä mielellänikin enemmän. Pieni salainen haave on että jos joskus valmistuisin psykologiksi, voisin tutkia rakkautta enemmänkin kun vaan Googlen avulla…Tämä teksti on kuitenkin teksti siitä, mitä rakkaus minulle merkitsee, ja menee varmaan myös niiden henkilökohtaisimpien postausten kärkeen, sillä rakkaus on mielestäni aika henkilökohtanen aihe. Halusin kuitenkin tämän kirjoittaa, sillä aihe on kaunis, ja herkkä.

Mitä rakkaus minulle merkitsee?

Minulle rakkaus on hellyyttä, toisen huomioon ottamista, pieniä välittäviä eleitä ja sitä että voit sanoa toiselle ”sinä teet minut onnelliseksi”. Se on hölmöjä viestejä jotka saavat hymyn huulille, ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun tunnistaa toisen väkipaljouden keskellä. Kymmenen toisiinsa kietoutunutta kylmää varvasta peiton alla lämmittämässä toisiaan, syviä katseita jolla kaksi rakastunutta toista katsoo ja helliä kosketuksia. Lämpimiä haleja, niin että keho painautuu kiinni toiseen, kun ollaan niin lähellä että tuntee toisen tuoksun ja näkee jokaisen kasvonpiirteen. Omat sormet toisen lomassa. Sitä että tuntee toisen ihon läpikotaisin läpi ja muistaa jokaisen uurteen, luomen, pisaman ja arven.

Rakkaus on sitä että kuunnellaan toista ja ollaan aidosti läsnä kun toisella on asiaa. Se on sitä että kykenee näyttämään tunteensa ilman että kokee mitätöintiä. Se on kykyä puhua omista ajatuksista, jakaa sisäistä maailmaa ja kertoa elämästään. Sitä että toinen kuuntelee. Rakkaus on luottamusta toiseen ja molemminpuoleiseen sitoutumiseen. Se on luottamusta ja varmuutta että saan olla tässä suhteessa aito minä. Vapautuneisuutta, sitä että kykenee olemaan estotta, ja oma itsensä. Kunnioitusta ja kykyä keskustella asioista. Ongelmanratkaisua, luovuutta ja kompromisseja. Fyysistä ja henkistä yhteyttä.

Rakkaus on kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Se on ilojen jakamista ja surujen puolittamista. Olkapään tarjoamista silloin kun omat siivet eivät kanna. Se on kyynelten pyyhkimistä kasvoilta ja hiuksien silittämistä hellästi. Lupausta siitä että kaikki järjestyy. Toivoa. Luottamusta. Sitoutumista. Että toinen pysyy siinä ja kumpikin haluaa yhteisen tulevaisuuden. Se on myös sitä, että ollaan luottamuksen arvoisia. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta rakkaus on kykyä uskoa tulevaan ilman turhia pelkoja. Murehtiminen on sitä että joutuu kärsimään kahdesti, tai vähintäänkin kerran.

Rakkaus on myös riitoja ja erimielisyyksiä. Se on kuitenkin sitä että pyrkii ymmärtämään toisen näkökulman ja keskustelemaan rauhallisesti. Kertoa miltä tuntuu, ja että toinen kunnioittaa sitä. Jättää toistamatta sanat ”sä et koskaan” ja ”sä aina”. Sitä että nukkumaan ei mennä ennenkuin pienet riidat on selvitetty. Rakkaus on kykyä pyrkiä korjaamaan virheensä, ja sitä että osaa lausua sanat ”anteeksi”. Rakkaus on kunnioitusta, ja sitä että voi olla myös eri mieltä asioista. Rakkaudessa on kaksi erillistä ihmistä, etkä voi tehdä toisesta itsesi kopiota. Rakkaus on toisen hyväksymistä erillisenä yksilönä. Täydellistä rakkautta ei ole, etkä varmasti loppujen lopuksi haluaisi seurustella itsesi kopion kanssa.

Rakkaus on kykyä säilyttää myös oma minuutensa. Toinen voi kuitenkin toimia peilinä suhteessa, ja opettaa katsomaan itseään kuin ulkopuolisen näkökulmasta. Se voi auttaa löytämään minuuden. Minkälainen ihminen minä olen? Kuka minä haluan olla? Millainen on minun tyylini? Kuka minä todella olen kaikkien roolien alla? Mitä minä haluan elämältä?

Rakkaus on toisen hyväksymistä. Se on hyväksymistä myös huonoina päivinä. Se on hyväksymistä myös silloin, kun toinen ensimmäisen kerran riisuu meikkikerroksen kasvoiltaan, tai on suihkunraikkaana hiukset liimaantuneena kiinni ihoon. Se on sen hyväksymistä, mitä löytyy sen pinnan alta, jolla me itsemme peitämme. Meikillä, vaatteilla, koruilla. Hyväksymistä kun toinen on aidoimmillaan ja raakaversio itsestään. Se on hyväksymistä syntymämerkkeineen, arpineen, raskausarpineen, selluliitteineen ja vatsamakkaroineen. Epätäydellisen täydellisenä.

Rakkaus on myös sitä harmaata arkea. Kun kannetaan kauppakasseja yhdessä sunnuntaina kotivaatteissa. Riitoja siitä kuinka jonkun pinttynyt tapa ärsyttää aivan kamalasti. Rakkaus on ensihuumaa, mutta se on myös sitä, että kykenee rakastamaan toista vaikkei elä enää vaaleanpunaisten lasien läpi. Ehkä siitä se parisuhde vasta alkaakin. Minun mielestä kaikista kaunempia ovat ne arkiset hetket, joiden merkityksen tajuaa vasta sitten kun sen menettää. Harmaa arki on kaunista, ja siitä voi tehdä värikästä. Se on tuttua ja turvallista. Yhteiset pyykit narulla, spontaanit halaukset arjen lomassa ja piristyksenä tuotu kukkakimppu pitkän päivän jälkeen. Niskahieronta tai se että käperrytään sohvalle vieretysten katsomaan tv:tä.

Rakkauteen tottuu ja toista voi helposti pitää itsestäänselvyytenä, mutta kipinän voi myös sytyttää uudelleen. Se on sitä, että muistaa arkisten ärsyttävien tapojen takaa kun ensi kertaa ihastui niihin silmiin, tai valloittavaan hymyyn, kun vapisten ja intohimoisesti suudeltiin ensimmäistä kertaa ja kun istuttiin sängyllä vierekkäin, hymyiltiin ja pidettiin kädestä. Se on sitä että joskus vaikka laittautuu toista varten tai järjestää yhteisen romanttisen illallisen ravintolassa. Tarttuu käteen vaikkei olisi sitä tehnyt pitkiin aikoihin. Tuntee kuinka rakkaus valtaa koko kehon. Koskettaa hellästi ohikulkiessaan. Muistaa kuka on se ihminen sen arjen takana, se johon ensi kertaa rakastui.

Joskus rakkaus piiloutuu arkisten sanojen taakse ”varo”, ”eihän sattunut”, ”jaksatko varmasti kantaa sen”. Mutta on myös tärkeä muistaa kolme kauneinta sanaa. Minä rakastan sinua. En tiedä onko sen kauneimpia sanoja olemassakaan, kun ne tunteella on sanottu. Katsoa silmiin, ja lausua ne ääneen. Se on joillekin vaikeaa, sillä ne sanat kätkevät sisäänsä paljon tunnetta. Sitä voi kuitenkin harjoitella. Jokainen haluaa kuulla olevansa rakastettu.

Rakkaus on myös vanhenemista. Ryppyjä, naurujuonteita, vatsamakkaroita ja tyvestä harmaantuneita hiuksia. Se on kykyä rakastaa toista eletystä elämästä huolimatta. Vanhenemista ei voi estää. Tommy Tabermannia lainaten: Millään kirjaimin / ei elämää voi kirjoittaa / yhtä kauniisti / kuin noilla viivoilla / rypyillä sinun kasvoillasi. Minusta se oli kauniisti kirjoitettu. Rakkaus elää, se kokee vastoinkäymiset, ylä- ja alamäet, mutta sen ei tarvitse olla tylsä tasapaksu matka, joka kulkee suorana janana. Rakkaus on kokemuksia ja elämistä, yhdessä. Kaunis kahden ihmisen matka, joka alkaa ehkä pienestä ihastumisesta, muuttuu rakkauden ensihuumaksi ja jatkuu yhteisenä arkena.

Uskon sielunkumppanuuteen ja siihen oikeaan. Uskon että on olemassa ihminen, jonka kanssa viettää elämä vanhuuteen asti. Joskus sitä oikeaa joutuu odottamaan kauemmin, ja tämä odottaminen voi tuntua loputtoman turhauttavalle. Moni kaipaa rakkautta, mutta ei sitä saa. En tiedä tuleeko kuitenkin paras lopputulos sillä että lopettaa rakkauden etsimisen ja antaa sen tulla elämään kun on tullakseen. Mutta rakkaus voi löytyä kummalisistakin paikoista, pidä silmät ja sydän avoinna. Uskon että meille jokaiselle on olemassa täällä se toinen puolisko, täytyy vaan löytää se jonka kanssa tunteet ja tarpeet kohtaavat. Toivoaan ei kannata menettää. Sinä olet jollekin se kaunein ja rakastettavin, se jonka kanssa toinen haluaa elämänsä jakaa. Mieti, maailmassa on melkein 8 miljardia ihmistä, joten niistä joku on varmasti tarkoitettu just sulle. Tulipa se sitten kaupan kassalla vastaan, netissä, lenkillä, tai vaikkapa nyt sitten TInderissä. Minä uskon että meille jokaiselle on olemassa rakkaus.

”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile. Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. Ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Näin ei-niin-uskonnollisena lainaan silti Raamattua, ja tuon uskon voi nähdä mielestäni niin monella tapaa kuin vain uskonnollisena uskona. Kauniisti silti sanottu ja siihen on hyvä lopettaa tämä teksti. ♥

Oletko sinä rakastunut? Uskotko sielunkumppanuuteen ja siihen ”oikeaan”?

Kommentit

  • Nimetön Mesi

    Kauniisti kirjoitettu! <3
    Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään ”sitä oikeaa”. Kaikki ihmiset ovat toisilleen jollain tapaa sekä oikeita että vääriä. Pitää vain löytää ne enemmän oikeat, joiden kanssa homma toimii. Näitä enemmän oikeita voi elämän aikana kohdata useampiakin. Toki ihanteellinen tilanne on se, että jonkun heistä kanssa saisi muodostettua sen loppuelämän suhteen. Siihen kuitenkin vaikuttavat aina muutkin asiat kuin kahden ihmisen välinen yhteys. Olosuhteet, elämäntapahtumat, kummankin oma henkinen kasvu, toiset ihmiset… Pelkkä rakkaus ei aina riitä, niin surullista kuin se on. Uskon kuitenkin siihen, että jokainen rakkaustarina opettaa meille jotain tarpeellista, ja että oikealla asenteella ja työllä on erittäin mahdollista saada aikaiseksi myös se suhde, joka kestää loppuelämän. 🙂

     0
    • Enni

      Kiitos kommentista ja oivallisista ajatuksista. 🙂 Tuo ”oikean” löytäminen oli vähän suhteellinen käsite, ja minä tarkoitin sillä vähän samaa kuin sinäkin, elämän aikana voi löytää monta enemmän oikeaa, mutta uskon että on olemassa myös yksi ihminen jonka kanssa on mahdollista luoda elämänmittainen suhde. Kaikkeen ei voi kuitenkaan aina vaikuttaa – toinen voi vaikkapa sairastua vakavasti yms. Uskon myös jollakin tapaa oikeisiin ja vääriin suhteisiin, mutta ne kaikki opettavat jollakin tapaa. Nyt kun mietin tarkemmin, niin en oikein tiedä itsekään mitä tarkoittaa sen oikean löytäminen, ja mitä sillä itse tarkoitin. Uskonko edes todella siihen? Voiko elämänsä aikana löytää monta enemmän oikeaa? Mistä tietää että senhetkinen kumppani on se oikea? Tarkoittaako ”oikea” sitä että eletään elämän yhdessä loppuun asti?

      Ehkä se että ajattelee löytävänsä vielä joskus sen sielunkumppanin ja ”itselle tarkoitetun” luo toivoa ettei rakkausrintamalla ole aivan toivoton tapaus, en tiedä. 🙂 Sen oli tarkoitus olla sellainen tsemppaava lause, kun siitä puhuin. Ehkä hieman korjaan ilmaisua millä sen sanoin, nyt kun pistit mut pohtimaan asioita 🙂

      Jokainen suhde varmasti opettaa jollakin tapaa, ja jokainen rakkaustarina on omalaatuinen, niistä voi aina ottaa oppia tuleviin suhteisiin. Ja riippuuhan suhteet myös toki siitä mitä ihmiset hakevat niiltä. Kaikki eivät kykene sitoutumaan loppuelämäkseen, jos on sitoutumiskammoinen yms., mutta voi silti kaivata rakkautta. Kaikki eivät myös halua tulla kohdatuksi henkisellä tasolla vaan pelkkä fyysinen taso riittää. Iselle kuitenkin toimivan suhteen kannalta tärkeää että kaikki tasot täyttyvät. Rakkautta on niin monenlaista. Ihmiset ovat erilaisia ja tämä ”oikean”, tai sielunkumppanin löytäminen on vähän tällainen mielipideasia johon jokaisella on oma kantansa, mutta kiitos että toit ilmi omasi 🙂 Kiva saada keskustelua tästä aiheesta bloginkin puolelle 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.