VALIKKO
10.2.2019 17:19

Rakas päiväkirja

Sade rummuttaa ikkunaan ja istun viltin alla lämpimässä. Kädessäni on kiiltävä, valkokantinen päiväkirja, jonka kannessa on teekupin kuva ja joku kliseinen teksti. Se on kallein aarteeni, päiväkirjani, elämäntarinani kirjoitetussa muodossa. Kynä kulkee kädessä muotoillen sivuille kirjaimia, yritän ehtiä pysyä ajatusteni perässä. Lauseet tanssivat riviltä toiselle muodostaen minun elämäni tarinaa. Toivon että joku päivä se olisi vielä enemmänkin kuin vain päiväkirja: ihan oikea kirja, elämänkertani. Päiväkirjoja on kertynyt yhteensä kahdeksan kappaletta, monta kirjaa täynnä tekstiä. Luulen että kohta olen tarpeeksi valmis kirjoitusprojektiin, pitkään olen sitä odottanut. Osan nuoruuden rakkaushöpinöistä ja noloista sattumuksista olen sutannut pois vanhoista päiväkirjoista ja nytkös kaduttaa. Nykyään osaisin varmaan nauraa niille enemmän kuin hävetä. Mutta yläasteesta asti olen kirjoittanut melko aktiivisesti. Päiväkirjan kirjoittaminen on ollut selviytymiskeinoni vaikeimpina aikoina. Päiväkirja ei jätä, vaikka sille kertoisi mitä. Päiväkirja on lojaali ystävä, kanssakulkija jolle voi jakaa ihan kaiken. Se ei naura, ei moiti, ei syyttele. Se kuuntelee ja on läsnä. Rakas päiväkirja, kiitos että saan jakaa sivuillesi elämäni iloineen ja suruineen.

2017-10-15 01.52.06 1

2019-02-10 02.39.08 2

2019-02-10 02.39.08 1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.