VALIKKO
16.6.2019 21:28

Some ja mielenterveys

Some on paikka, joka on tuttu juttu lähes jokaiselle. Parhaimmillaan somesta on hyötyä ja se yhdistää ihmisiä. Esimerkiksi Whatsappin avulla saa yhteyden ystäviin, sukulaisiin ja perheeseen reaaliajassa, ja yhteydenpidosta on tullut helppoa myös vaikkapa toisella puolella maapalloa asuviin läheisiin. Some voi olla väylä jakaa omaa luovuuttaan esimerkiksi pitämällä blogia tai jakamalla vaikkapa taideteoksiaan – täten inspiroit myös muita ihmisiä. Some voi toimia myös vertaistukena erilaisista fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista kärsiville, sillä erilaiset Facebook-ryhmät tai vaikkapa Instagram-tilit voivat luoda kannustavan yhteisön jossa tuetaan toinen toistaan.

Somessa on myös varjopuolensa. Käytän itse ahkerasti Instagramia ja päivitän usein blogia. Edellinen postaukseni rentoutumisesta pisti minut miettimään omaa somen käyttöäni. Säikähdin hieman tajutessani, että somesta on tainnut tulla minulle vähän liian iso juttu. Milloin minä viimeksi rentouduin? Helposti ja huomaamatta saattaa käydä niin, että yhtäkkiä somesta tuleekin koko elämä.

Huomaan usein että etsin ympäristöstä someystävällisiä kuvauskohteita, sen sijaan että nauttisin itse hetkestä. Mietin jatkuvasti, kuinka kirjoittaisin mahdollisimman elävästi vallitsevista tilanteista, mitä päivitän blogiini milloinkin, kuinka saisin enemmän katselukertoja ja Instagram-seinäni suunnittelussa saattaa kulua tuntikausia. Ruutuaikaa tulee kerrytettyä siis ihan kiitettävästi päivän mittaan. Hetket valuvat ohi, sillä sen sijaan että eläisin, minä elän somen kautta.

Katselukertojen ja tykkäämisten kyttäämisestä on tullut ikävä tapa arvioida omaa suoritustaan ja olen pitänyt sitä mittarille siitä, olenko arvokas. Somesta on tullut kilpailua, jossa vain paras pärjää. On kuitenkin karu fakta, että on aina joku, joka onnistuu paremmin. Joku jolla on enemmän tykkäyksiä, katselukertoja ja jotain muuta mitä sinulla ei ole. Katselukerrat ja some-tykkäykset olisi kuitenkin hyvä erottaa oikeasta elämästä. Ne eivät määritä arvoasi. Älä sinä lähde tähän some-kilpailuun mukaan jossa haalitaan tykkäyksiä keinolla millä hyvänsä, follow for follow ja tykkäys tykkäyksestä. Minusta kaikkein kauneinta on se, että olet somessa aito ja oma itsesi, olipa kuvillasi sitten kymmenen tai sata tykkäystä. Älä vertaa itseäsi muihin, sillä jokainen on ainutkertainen yksilö. Et ole yhtään vähemmän arvokas, jos ei kuvillasi ole tuhansia tykkäyksiä tai blogillasi satoja seuraajia. Seuraajien määrä ei myöskään aina korreloi sen kanssa oletko hyvä bloggaaja tai pidätkö laadukasta blogia.

Some tekee myös kiusaamisen helpoksi. Itse olen välttynyt onneksi ja ainakin toistaiseksi lähestulkoon kokonaan ikäviltä kommenteilta (”pahin” taisi olla se kun joku ulkomaalainen mies kauhisteli Instagramissa sitä kuinka ihminen voi olla noin kalpea :’D), mutta netissä on helppo kommentoida anonyymisti ilkeyksiä toisille. Minusta on aivan kamalaa luettavaa kun esimerkiksi teini-ikäisten Youtube-videoihin saatetaan kommentoida ”tapa ittes” tai muuta vastaavaa, jos video ei miellytä itseä tai et muuten vaan pidä videon tehneestä henkilöstä. Teini-ikäisillä impulssikontrolli on heikompi ja tekojen seurauksia on vaikea nähdä kovin pitkälle, mutta aikuisten tehtävä olisikin huomioida lapsen somen käyttöä. Onko sun lapsi kiusaaja? Sama koskee myös meitä aikuisia. Kaikkea ikävää ei tarvitse päästää suustaan. Just sun sanoilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset yhden ihmisen elämään vaikket sitä itse ehkä tajua. Mieti siis miten puhut. Ihan oikeasti mieti.

Entä some ja itsetunto? Itse nautin suunnattomasti katsella täydellisyyttä hipovia kuvia muiden blogeista ja Instagrameista, mutta se myös surettaa minua hieman, että blogimaailmassa pärjäävät vain ne joiden kuvat on otettu kalliilla kameralla ja kaikki on viimeisen päälle järjesteltyä ja sommiteltua. Muistan elävästi ne ajat, kun blogeihin päiviteltiin vain hetken räpsyjä, ja minusta se oli ihanaa, sillä silloin ei ollut paineita täydellisyydestä. Pidin itsekin silloin blogia, tosin eri nimellä ja eri aiheesta, mutta näin perfektionistina tällainen täydellisyyttä hipova somekulttuuri aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja paineita. Paineet koskettavat jo huolestuttavan nuoriakin. Seuraajamääriä vertaillaan ja omaa ulkonäköä katsellaan kriittisesti: olenko hyvä tällaisena? Riitänkö minä? Miten minäkin voisin olla kuten tuo sometähti?

Huomaan että ainakin minun itsetuntoon vaikuttaa se, millaista somesisältöä näen. Se että somefeed täyttyy kiiltokuvamaisista kuvista, saa tuntemaan oman oloni huonoksi. On totta, että someen ihmiset jakavat yleensä vaan palasen sitä parasta itseään – kukapa haluasi antaa itsestään huonon vaikutelman? Mutta joskus tämä saattaa hämärtää ihmisten käsitystä siitä, että muilla on asiat aina paremmin kuin itsellä. Muut elävät tapahtumarikkaampaa elämää ja näyttävät aina hyvältä. Olisi hyvä osata erottaa some, ja aito elämä. Some on usein kaunisteltua, sommiteltua ja aseteltua. Someen ihmiset jakavat vain parhaat hetket. Kaikilla on elämässä ylä- ja alamäkiä, mutta usein alamäet jätetään kertomatta. Kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään elämä ole täydellistä.

Olen päättänyt pitää vähän somelomaa, tai ainakin ottaa jatkossa rennommin blogin suhteen, sillä näitä asioita pohdiskellessa huolestuin omasta somen käytöstäni. Kirjoittamisesta ja blogin pitämisestä on tullut vähän kuin kokopäivätyö, ja huomaan että postauksia tehdessä saattaa mennä koko päiväkin. Jos todella haluan laadukkaan ja hyvän postauksen, näen sen eteen vaivaa. En tiedä näkyykö tehty työ teidän silmiin, sillä te näette vain valmiin paketin, mutta voin sanoa että olen panostanut blogiini aivan satasella. Aluksi ajattelin, että kirjoitan kun hyvältä tuntuu, ehkä pari kertaa viikossa, enkä ota asiasta stressiä. Viime kuukausina olen pyrkinyt kirjoittamaan aina vaan enemmän, useammin, ahkerammin, ottamaan parempia kuvia ja tekstiä saatan viilailla tuntikausia. Se kaikki oli ihan ok siihen asti, kunnes mikään ei lopulta riitä. Nyt olen tullut siihen pisteeseen. Aina pitäisi olla vähän parempi teksti, tai paremmat kuvat. Joku on aina pielessä enkä ole mihinkään tyytyväinen. On turhauttavaa ottaa kuvia, kun tuntuu että lopulta kaikki menee kuitenkin pieleen, joku on tehnyt aiheesta paremman postauksen tai ottanut paremmat kuvat joten mitäpä hyötyä olisi siitä että minä enää bloggaan aiheesta.

Joskus pieni irtiotto somesta tekee hyvää, ja luulen että kaipaan sitä juuri nyt. En tiedä milloin seuraavan kerran päivitän blogia tai Instagramia, mutta aion kuunnella nyt omaa jaksamistani. Kaipaan tällä hetkellä voimien keräystä, ja vähän uutta inspiraatiota ja paloa kirjoittaa blogipostauksia taas yhtä intohimoisella otteella – en pakosta tai velvollisuudesta. Jos ei ole fiilistä päivittää blogia, en aio päivittää. Voi olla että olen täällä takaisin jo huomenna, tai sitten viikon päästä. Se jääköön nähtäväksi 🙂

Millaisia ajatuksia tämä teksti herätti ja aiheuttaako some teissä paineita?

Kommentit

  • Tuttuja ajatuksia ja fiiliksiä täälläkin. Kirjoitat todella hyvin ja omalla vahvalla tyylillä, älä siitä stressaa. Somessa on tietyllä tavalla oltava aika teflon ja opittava olemaan vertailematta muihin. Huonoina päivinä voi pitää somelomaa. Mä mietin blogiani ihan suhteettoman paljon koko kevään, ja lopulta seuraajien kasvu on silti ollut hidasta enkä voi pidemmän päälle käyttää enää niin paljon aikaa blogiin. Tasapaino tärkeää.

     0
    • Enni

      Pahoittelut myöhäinen vastaus kommenttiin! Nämä ajatukset ovat varmaan sellaisia joiden kanssa moni somesisällön tuottaja kamppailee. Kiitos kivasta palautteesta 🙂 Se on juuri näin ja välillä somelomakin on ihan paikoillaan. Mä en ihan omasta valinnasta käytä esimerkiksi Google Analyticsiä, sillä mulle se aiheuttaisi ihan kohtuutonta ahdistusta, koska tiedän että ei munkaan seuraajamäärät kovin nopeaa tahtia kasva. Stoorille muutto on kyllä kivasti lisännyt katsojamääriä, mutta en viitsi stressata seuraajista kamalasti, koska teen parhaani blogin suhteen ja parempaan en pysty. Instagramissakin mulla on pieni, mutta tiivis seuraajamäärä, joten se riittäkööt mulle tällä hetkellä. Tasapaino on myös tärkeää!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.