VALIKKO
25.8.2019 17:58

Takaisinheitto viime viikonloppuun: Namaste Himos 2019

Blogi on elellyt pientä hiljaseloa kiireiden takia, mutta pyrin taas hiljalleen palauttamaan bloggausrytmin tännekin. Elämässä on tapahtunut kaikelaisia muutoksia jotka ovat vieneet aikaa ja voimavaroja (näistä lisää tulevissa postuksissa), mutta nyt keskitytään vielä muistelemaan huikeaa joogafestivaalikokemusta viime viikonloppuna. Voitin liput Namaste Himos-festareille, ja lippuun kuului myös majoitus ja ruokailu. Saavuimme koko perheen voimin Jämsään perjantaina, ja jätin mainitsematta esimerkiksi Instagramissa että edellisenä yönä mulle nousi kuume, sillä en halunnut latistaa tunnelmaa. Kuume oli kuitenkin aamuun mennessä laskenut, mutta olen ollut vähän on-off kipeä tässä viimeisen viikon aikana. Eka festaripäivä kuitenkin otettiin iisimmin ja osallistuinkin vain yhteen joogaan ja siinä kiireessä onnistuin löytämään itseni kaiken lisäksi myös väärästä joogaworkshopista, mutta se oli kuitenkin varmasti vähintäänkin yhtä hyvä kuin mihin oli alun perin tarkoitus osallistua. Ajattelin nyt kertoa millainen kokemus tämä Namaste Himos oli kaikenkaikkiaan.

namaste-himos

Yleiskuva

Festarialueella oli hyvä tunnelma koko viikonlopun ajan, ja minusta oli ihanaa olla festareilla jossa alkoholi ei virrannut vaan mitä luultavammin kaikki olivat selvin päin. Namaste Himos oli ihana hyvänmielentapahtuma keskellä rauhoittavaa luontoa ja maaseutua, ja siellä sai kokoontua joogaamaan yhdessä muiden samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Useat mökit olivat kävelymatkan päässä joogapaikoista, joten ei tarvinnut miettiä kyytejä. Workshopit pidettiin mm. erilaisissa tunnelmallisissa tiloissa sekä suuressa teltassa, jonne mahtui tarvittaessa parisataahenkinen porukka joogamaan. Alue oli viihtyisä, iltaisin valonauhoin koristeltu, mutta näin somepersoonan näkökulmasta festarialueen viihtyyyteen olisi voinut vieläkin panostaa lisäämällä erilaisia yksityiskohtia. Namaste Himos-kylttikin oli niin minimaalisen pieni että sitä tuskin erotti alueen porteilta. Suuri valosarja oli kuitenkin ihana etenkin iltaisin ja workshop-tilat oli koristeltu kauniisti kynttilöin ja valonauhoin. Alueen myyntipöydät oli vähän huonosti järjestelty, sillä niitä oli sikin sokin alueella, olisi ollut loogisempaa jos ne olisi olleet yhdessä paikkaa. Kaiken kaikkiaan pienestä kritiikistä huolimatta festarit olivat unohtumaton kokemus ja hyvin järjestetty!

namaste-himos-2019

Joogaworkshopit

Hathajoogaa

Jokaiselle päivälle täytyi etukäteen ilmoittautua erilaisiin workshoppeihin. Perjantaina oli yksi jooga, lauantaina kaksi ja sunnuntaina yksi. Ensimmäinen joogani oli Maija Leinon Integral Yoga hatha – kokonaisvaltainen joogaharjoitus, jossa keskityttiin yksinkertaisiin asanoihin, hengitykseen, silmäharjoitteisiin ja rauhoittaviin mantroihin. Loppuillasta olisi ollut vielä festivaalin avajaiset, astangajoogaa ja meditaatio, mutta jätin ne välistä koska halusin kerätä voimia tulevaan viikonloppuun, kun vielä eilisiltana oli sitä kuumettakin ollut.

himos-blogi

Äänimaljarentoutusta

Lauantaina aamusta oli Päivi Roihan Äänimaljat-workshop, jossa keskityttiin äänimaljojen ja gongin rauhoittavaan ja meditatiiviseen vaikutukseen. Keräännyimme pieniin ryhmiin hämärässä huoneessa erilaisten äänimaljojen ympärille, ja jokainen sai vuorollaan ryhmästä soittaa äänimaljaa kokien miten maljan soiminen ja värähtely kämmenellä vaikuttaa kehoosi ja rauhoittaa mielen. Workshopin päätteeksi kääriydyimme joogamatolle viltteihin ja annoimme kehon rentoutua sointurentoutuksen myötä. Päivi soitti gongia, äänimaljoja, ja samalla mieli sai vaeltaa unen ja valvetilan rajamaille. Sai nukahtaa jos nukutti, ja sointurentoutus olikin todella syvärentouttava kokemus että siinä herkästi olisi kyllä nukahtanut jos olisi antanut itselleen siihen luvan. Tästä workshopista kerrottiin että se on ääniresonanssimetodi, joka tuottaa kokonaisvaltaisesti hyvää oloa keholle ja mielelle. Tuntien jälkeen fiilis olikin todella ihanan rentoutunut, vaikka lyhyehköksi jääneet yöunet painoivat vielä vähän.

äänimaljarentoutus

Kaaoksen jooga

Iltapäivästä osallistuin etukäteen odottamaani Katri Syvärisen Kaaoksen joogaan, josta joogaviikonloppu lähtikin huipentumaan. Tämä jooga oli mahtava, suorastaan pysäyttävä. Joogaan kuului kirjoittamista, asanoita ja meditaatiota. Tätä kokemusta hieman avatakseni, pysähdyimme aluksi intuitiiviseen kirjoittamiseen. Teimme jokainen yksinkertaisen aikajanan paperille, johon kokosimme kaoottiset elämänvaiheet ylös. Tämän jälkeen pohdimme aikajanan viereen mitä olisimme haluneet kulloinkin kuulla, ja mitkä olisivat olleet ne sanat jotka kipeimmin silloin kaipasimme. Saman kirjoitimme nykyhetken kaaoksesta.

Voimauttavin osuus alkoi siitä. Yhdistimme liikkeen tähän. Kävelimme joogamaton päähän, kuvitellen että se oli se aikajana jonka juuri olimme piirtäneet. Askel askeleelta kävelimme hitaasti eteenpäin, kuvitellen että astumme uudelleen niihin kaoottisiin hetkiin. Tällä kertaa toistaen itsellemme hiljaa mielessä ne sanat mitä halusimme kuulla. Kunnes tulimme joogamaton päähän, nykyhetkeen ja toistimme ne sanat jota halusimme nyt kuulla. Toistimme saman kävelyn, tällä kertaa vielä voimautuneemmin, ja päästessämme joogamaton päähän toistimme itsellemme voimautuneesti sen mitä juuri nyt, sillä hetkellä halusimme kaikista eniten kuulla. Tämän jälkeen teimme voimauttavia asanoita, pitäen mielessä ne tärkeät sanat. Kertoen että me riitämme tällaisina. Kertoen että meillä on voimaa, kertoen että meidän on mahdollista päästä vaikeuksista yli. Lisäten koko ajan sitä energiaa asanoihin, joka meidän sisältämme kumpusi.

Tämän jälkeen pysähdyimme taas kirjoittamaan. Pohtimaan sitä, mikä on meidän oppiläksy elämässä. Toistuuko joku asia kenties elämänjanalla? Workshopista kirjotettiin, että ehkä kaaos onkin kauneinta ja tärkeintä mitä koet. Tarkastelimme elämäntehtäväämme voimauttavasta näkökulmasta, ja juurikin siltä pohjalta että ehkä kaaos ei olekaan vain kamala rangaistus vaan jotakin joka opettaa meille elämästä. Tulin itse siihen lopputulemaan että kaiken kaaoksen keskeltä minun oppiläksyni on ehkä oppia löytämään henkiseltä kasvun matkaltani ja kaiken synkkyyden keskeltä ne kauniit asiat, että kaikesta rumuudestakin löytyy jotakin kaunista, aina. Minun tehtäväni on kirjoittaa niistä kauniista asioista, ja jakaa inspiraatiota myös muillekin. Niin blogin, tulevan kirjan, kuin Instagraminkin välityksellä.

Workshopin jälkeen olin hämilläni, sillä tuntui että se oli juuri se mitä tällä hetkellä elämässäni kaipasin. Oman elämäntehtäväni etsimistä eksistentiaalisen kriisin keskellä ja herättelyä siihen miksi minä olen tässä ja miksi minun täytyisi vielä jatkaa matkaani. Olin kiitollinen ja levollinen.

2019-08-18 12.34.52 1

Voimauttavaa puhetta ja vapauttavaa joogaa

Lauantain joogaworkshop huipentui kuitenkin Katrin toiseen joogaan, Soul talk & Yin Flow Yoga magic:iin. Luulen että en edes osaa sanoin kuvata mitä tämä jooga sai aikaan, mutta yritän parhaani pukea sanoiksi sen mitä koin tämän joogan aikana. Tämä jooga oli sekoitus voimauttavaa puhetta, vapautumista, tunteiden kohtaamista ja eheytymistä. Jooga oli maaginen, koskettava, herkistävä, suorastaan taianomainen kokemus, joka pitäisi kokea jotta ymmärtää.

Kävimme läpi aluksi erilaisia tunteita Katrin lempeän puheen johdolla. Muun muassa näitä tunteita: pelko, pettymys, häpeä, suru, väsymys. Annoimme tunteiden tuntua, ja sitten hellitimme niistä. Kohtasimme ne rohkeasti. Teimme asanaharjoituksia ja yin-venytyksiä jotka olivat tunteiden tukena. Pidin Katrin joogassa etenkin siitä että siihen oli yhdistetty teemoihin sopivia musiikkeja, jotka virittivät tunnelmaan. Minulle hankalien tunteiden tunteminen ja näyttäminen on vaikeaa, joten tämä joogatunti oli turvallinen tapa purkaa näitä tunteita.

Teimme myös pariharjoitteita ja kauhukseni säikähdin sitä, sillä olin yksin montasataapäisen joogaporukan keskellä enkä todellakaan tiennyt kuka haluaisi olla parini – olin tottunut siihen että kukaan ei halua olla parini sillä aina kaikilla on jo joku kaveri tai läheinen jonka valitsee. Yllätyksekseni kesken joogan viereeni hiipi mukava nainen, jonka kanssa tein pariharjoitteen. En muista oliko tässä pariharjoituksessa tunteena pelko, mutta kävimme selin pariin, ja pari laski kädet selän alaosaan munuaisien päälle. Hengitimme munuaisiin päin, ja kun konkreettisesti joka kosketti sitä kohtaa minne täytyi hengittää, helpotti se harjoitteen havainnoimista.

Tunsin suunnatonta turvaa tämän hengitysharjoituksen myötä, ja tuntui hassulle että ventovieraan parin kanssa löytyi jonkinlainen yhteys tällaisen lyhyen harjoitteen avulla. Vaihdoimme pari sanaa harjoituksen jälkeen ja palasimme taas paikoillemme. Viimeinen negatiivinen tunne oli väsymys. Teimme yin-venytyksen jonka myötä annoimme kehon palautua siitä väsymyksestä joka oli kertynyt ehkä jo vuosien mittaan. Annoimme kehon vain levätä. Vähitellen nousimme siitä alaspäin katsovaan koiraan. Ajattelimme olevamme kuin pieniä koiranpentuja, jotka ovat energiaa täynnä. Annoimme energian näkyä myös liikkessä ja keho sai liikkua vapaasti keinuen, hyppien tai venytellen.

Myöhemmin palasimme parin kanssa selät vastakkain samalle matolle, laskimme vasemman käden sydämen päälle ja hengitimme molempien sydämien läpi energiaa. Yritimme vahvistaa luottamuksen tunnetta ja myös tämä harjoitus oli voimauttava. Tunsin parin selän ja sydämen sykkeen rauhallisena, ja myös tällöin tunsin olevani turvassa. Tämä yhteyden löytyminen ventovieraan kanssa oli niin kummallinen kokemus että aion tehdä vielä oman postauksen kosketuksen parantavasta voimasta, sillä koen että tässä joogaharjoituksessa yhdistyi myös turvallinen kosketus. Tuntuu etten voi koskaan unohtaa sitä tunnetta joka oli siinä istuessani selkä vasten parin selkää, kun kokonainen teltallinen ihmisiä tekee samoin. Siinä oli jotakin maagista yhteyttä ja käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Paria piti kiittää äänettömästi harjoituksen jälkeen ja hymyilimme toisillemme kiitoksen merkiksi.

Lopuksi kävimme makamaan vilttien alle. Musiikki soi. Se muuttui vähitellen energisemmaksi, ja päättyi kauniiseen rauhalliseen kappaleeseen jossa naisääni lauloi ”You are perfect” toistaen tätä mantraa jopa lähes hypnoottisesti. Teimme vielä asanoita, nousten vähitellen maasta seisomaan. Annettiin liikkeen virrata kehossa Katrin lempeän ja voimauttavan puheen johdolla. Liike muuttui vähitellen tanssiksi. Ja koko salillinen, se yli satapäinen joogaporukka tanssi niin kuin kukaan ei katsoisi. Katri sanoi että tanssi kuin tää olisi sun viimeinen kerta kun saat tanssia. Ja kaikki tanssi. Tanssi kuin viimeistä päivää. Kuin jokainen olisi sinut kehonsa ja liikkeensä kanssa. Kuin kenelläkään ei olisi pään sisällä sitä moittivaa pientä ääntä että ethän sinä osaa tanssia.

Mä en olisi uskonut löytäväni itseäni siitä sekopäisen maagisen tunteikkaasta joogateltasta tanssimasta kuin viimeistä päivää. Mutta siinä mä olin. Enkä välittänyt miltä näytin. Ehkä ekaa kertaa elämässä tunsin sellaista vapautuneisuutta kuin mikään ei mua estäisi. Kuin kaikki mielen kahleet olisi poissa. Eikä se ollut kamalaa. Annoin liikkeen viedä. Ajattelin että kunpa saisin kokea toistekin elämässä tämän vapautuneisuuden.

Joogan jälkeen osa itki. Oli lähellä etten itsekin vieräyttänyt kyyneliä. Se suunnaton tunnepurkaus mitä pari tuntia kestävän joogan aikana oli tapahtunut oli jotakin niin sanoinkuvaamattoman suurta että mä tunsin olevani kevyt kuin höyhen. Kuin olisin puhdistunut. Tai uudestisyntynyt. Jotakin oli muuttunut mun sisällä pysyvästi, yhden joogan aikana. Olin vähän hämmentynytkin.

namaste-himos-kokemuksia

Rich Loganin keikka

Viimeinen tapahtuma johon osallistuin oli huikea Rich Loganin akustinen mantrakeikka. En ehtinyt kuunnella sitä aivan loppuun, sillä olin unohtanut ulkotakin mökille ja alkoi olla niin viileä että oli pakko lähteä saunaan lämmittelemään. Mutta kuuntelin tunnin sitä hypnoottista akustista kitaran soittoa, Richin ja säestävän naisen laulua ja se oli aivan täydellinen syksyinen keikka joka sopi aivan täydellisesti siihen Katrin jälkeiseen joogaan ja hieman jo pimenevään elokuiseen syksyiltaan. Olisin voinut itkeä ilosta ja kiitollisuudesta. Se mantrakeikkakin oli sellainen kokemus jonka kokee ehkä muutaman kerran elämässä. Täydellinen ei ole liian voimakas sana kuvaamaan sitä keikkaa.

Ihmiset tanssi keikan aikana ja se oli erilaista kuin jonkun bändin keikalla. Jokainen antoi liikkeen viedä ja se näky oli kuin jossakin hippileffassa jossa jokainen antaa kehon kulkea siten miten liike sitä kuljettaa. En halua antaa stereotyyppistä vaikutelmaa että kaikki joogafestarilaiset olisivat hippejä, mutta ehkä ymmärrätte pointin? Tanssi oli vapautunutta ja tunnelma teltassa oli tosi kevyt. En murehtinut mennyttä tai tulevaa vaan elin sitä hetkeä kuunnelleen akustisen kitaran soljuvaa ääntä yhdessä mantrojen kanssa. Richin kanssa tuli vaihdettua muutama sana vielä myöhemmin ja hän oli erittäin sydämellinen kaveri Chicagosta. Jos joskus törmäillään vielä jossakin päin maailmaa tai ihan täällä Suomessa, on mantrakeikalle päästävä uudelleen!

 

Sunnuntain joogat jätin välistä, sillä olin niin väsynyt edellispäivän tunnetulvasta, sekä tapahtumien määrästä joka lauantaina oli. Valvoin myös tosi myöhään kun jäin kuuntelemaan sitä keikkaa, joten ajattelin että se oli myös worth it ja ottaisin sitten sunnuntain taas iisimmin.

IMG_20190818_183659_196

Ruoka

Festareilla oli tarjolla kasviruokaa, joka yllätti positiivisesti. Tarjolla oli laaja valikoima salaatteja, ja aina jotakin energiapitoisempaa kasvisruokaa kuten soijatomaattikastiketta ja riisiä sekä esmerkiksi thai-kasviskeittoa. Lisukkeena oli aina leipää ja jälkiruoaksi sai kahvia / teetä ja esimerkiksi marjapiirakkaa tai rahkaa. Ruoka oli tosi hyvää ja sain myös kivaa inspiraatiota yrittää joskus itse väkertää jotakin kasviruokaa. Yllätyin positiivisesti ruokailuista!

namaste-himos-ruoka

Oheisjutut

Mukana festareilla oli myös erilaisia myyntikojuja, jossa pääsi ostamaan jooga-aiheisia tuotteita, tarvikkeita ja vaatteita. Itse odotin eniten Katri Syvärisen kirjan ostoa omistuskirjoituksella, joten ryntäsin ostamaan sellaisen heti kun piste aukesi. Omistuskirjoitus merkkasi paljon, sillä Katri on Hidasta Elämää-kirjoittaja ja olen hänen tekstejään lukenut jo pidempään sekä pari kirjaa jo omistankin. Voisi siis sanoa että olen pienesti Katrin fani, kuten myös muiden Hidasta elämää-kirjoittajien! Oikeastaan Katri oli se joka herätteli minut alkujaan myös eteeristen öljyjen maailmaankin ja siitä sekin matka lähti! Muuta oheistuotteita ei festareilta tarttunut mukaan, mutta tapahtuma olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda julki myös muita joogatuotteiden myyjiä. Etenkin kirjallisuus, vaatetus yms. olisivat kiinnostaneet kovasti.

Jälkitunnelmat

En tiedä onko liikaa sanottu että tämä yksi viikonloppu muutti elämäni suunnan lopullisesti, tai ohjasi sitä raiteilleen? Se oli juuri se, mitä kaipasin siinä hetkessä elämääni. Väsyneenä viikonlopun vähäisten yöunien jälkeen olen silti äärimmäisen kiitollinen tästä kokemuksesta, ehkä ensi vuonna osallistun taas kyseisille festareille! ♥

Satuitko sä osallistumaan myös tämän vuoden Namaste Himokseen?

Kommentit

  • Sini

    Oi wau, täähän kuulostaa ihan mahtavalta tapahtumalta! Tosi mielenkiintoista varmasti, kun pääsi osallistumaan noin moneen erilaiselle joogatunnille 🙂

     0
    • Enni

      Oli kyllä ihan huikea kokemus <3 Jos olisi vaan voimia ollut enemmän niin olisin varmaan osallistunut vielä useampaankin joogaworkshoppiin, mutta jostakin oli tingittävä jotta ei vedä jaksamisen äärirajoille 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.