VALIKKO

Autoton perhe

30.6.2019 05:58

Autottomuus ei estä kesämenoja – Ysitien lemmikki pyöräillen

Autottomuus ei estä kesämenoja – Ysitien lemmikki pyöräillen

Kirjoitin juhannuksen aikaan ahdistuksestani autotonta elämää ja yö heräilyjä kohtaan. Kyseessä oli enemmän hetkellinen tunnetila, kuin se että oikeasti ajattelisin, ettei mihinkään voi päästä ilman autoa. Kirjoitus poiki kuitenkin hyvää keskustelua siitä, mitä vaihtoehtoja autolle on olemassa. Aion kirjoittaa näistä oman tekstinsä myöhemmin.

 

Ysitiellä ei pelota ajaa pyöräkärryn kanssa leveillä pientareilla

 

Meille on tarjottu vaihtoehdoksi auton lainaamista, vuokraamista ja kausiautoa. Luovuimme autosta vasta kaksi kuukautta sitten ajatuksella, että voiko lapsiperhe pärjätä ilman autoa. Oma luonne ei vielä tässä vaiheessa anna periksi käyttää jotain noista yllämainituista vaihtoehdoista. Tiedostan, että joudumme näihin turvautumaan jossain vaiheessa, mikäli jatkamme autotonta elämäntapaa.

 

Pyörän sai kätevästi lukkoon heinäseipäisiin

 

Itse olen luonteeltani sellainen, jonka pitäisi koko ajan olla menossa ja tekemässä jotain. Viimeisen kahden kuukauden aikana se on tarkoittanut lähikohteita kuten Jyväskylän luontopolkuja. Ensimmäinen pidempi matka sähköpyörällä oli blogin kautta tullut työkeikka Laukaaseen. Oikeastaan sen vuoksi uskaltauduin eilen pyöräilemään lasten kanssa Ysitien lemmikkiin, jonne on meiltä matkaa 21km.

 

”Soitin etukäteen Ysitien lemmikkiin, että onnistuuko sähköpyörän lataus heillä. Ei kuulemma onnistu. Ei ole yhtään pistorasiaa, jossa voisi ladata, –”

 

Valmistaja on ilmoittanut pyöräni akun kestoksi noin 40km, mutta kaupunkiajossa kahden lapsen kanssa se tuntuisi olevan noin 30km kieppeillä. Huomasin tasaisen matka-ajon kuluttavan huomattavasti vähemmän akkua. Soitin etukäteen Ysitien lemmikkiin, että onnistuuko sähköpyörän lataus heillä. Ei kuulemma onnistu. Ei ole yhtään pistorasiaa, jossa voisi ladata, vaikka yritin selittää että ihan tavallinen pistorasia käy. Tästä lannistuneena meinasin jättää koko reissun välistä.

 

Ystävän näkeminen on tärkeää jo kaksi vuotiaalle

 

Olin ehtinyt esikoiselle puhua, että hän pääsee ystävänsä kanssa eläinpuistoon. Eihän lapselle tehtyä lupausta voinut rikkoa. Mies ehdotti, että pitäisin sähköavustuksen 1-2 tasolla, jolloin akku saattaisi riittää koko matkan. Lähdin matkaan. Pahimmassa tapauksessa joutuisin vain polkemaan lihasvoimin kotiin ja työntämään pyörän kärryineen ylämäet.

 

Ysitien lemmikki

 

Kukko ja laama

 

Matka Ysitien lemmikkiin sujui joutuisasti, vaikka jouduin palaamaan hetken pyöräilyn jälkeen takaisin kotiin hakemaan unohtuneen pankkikortin. Ajelin koko matkan ykköstasolla. Ainoastaan ylämäissä nostin tasoa kakkosesta täyteen viiteen mäen raskaudesta riippuen. Olin taas perillä 20 minuuttia, Google mapsin ilmoittamaa aikaa, aiemmin. Matkalla ei tullut edes hiki, vaikka olin fiksuna tyttönä laittanut farkut jalkaan hellepäivänä. Ystäväni oli lapsensa kanssa meitä jo odottamassa. Akkua jäi kotimatkaa varten kolme pykälää.

 

”–suorittaja minäni nostaa tuollaisissa paikoissa päätään. Huomaan kiirehtiväni eläinaitaukselta toiselle ja ärsyynnyn kun lapsi ystävänsä kanssa jää tuijottelemaan pitkäksi aikaa marsuja, –”

 

Ysitien lemmikki tarjoaa perässä vedettäviä kärryjä kierrokselle

 

Ysitien lemmikki oli minulle uusi paikka. Siellä oli yllättävän paljon eläimiä strutseista kissanpentuihin. Osa eläimistä oli vapaana ja silitettävissä. Lapsille oli tarjolla poniratsastusta ja makkaran paiston yhteydessä leikkipaikka. Vaikka olen mielestäni aika rento äiti ja lempeä kasvattaja, suorittaja minäni nostaa tuollaisissa paikoissa päätään. Huomaan kiirehtiväni eläinaitaukselta toiselle ja ärsyynnyn kun lapsi ystävänsä kanssa jää tuijottelemaan pitkäksi aikaa marsuja, kun omasta mielestäni mielenkiintoisempiakin eläimiä olisi tarjolla. Onneksi ystäväni on vielä astetta rennompi ja osaa elää lasten kanssa hetkessä, joten suorittaja minäni ei päässyt valtaan. Lapset saivat rauhassa silitellä kissanpentuja.

 

Ysitien lemmikki ja villisiat aidan takana

 

Poniratsastusta

Kotimatka pyörällä

 

Kivan päivän jälkeen aloitin jännittävän kotimatkan. Autoton perhe Instagram ja Facebook seuraajat tietävät tarinoiden kautta miten meidän kävi.  Kotimatkalla lapset olivat väsyneitä, koska kumpikaan ei nukkunut kunnollisia päiväunia mennessä. Pienen nahistelun ja muutaman pysähdyksen jälkeen pyöräkärry hiljeni ja uni vei voiton lapsista.

 

Sähköpyörä rullaa hyvin maantiellä

 

”Kotiin oli vielä kolme kilometriä, kun akku ilmoitti, että on enää yksi palkki viidestä jäljellä. Edessä oli vielä raskaat nousut, –”

 

Puolessa välissä matkaa akkua oli jäljellä 2 pykälää. Alkoi hieman jännittämään, koska edessä oli isoja nousuja sekä kaupunkiajoa ja perässä painava kärry. Ajelin niin paljon ykköstason avustuksella, kuin suinkin pystyin ja jaksoin. Kotiin oli vielä kolme kilometriä, kun akku ilmoitti, että on enää yksi palkki viidestä jäljellä. Edessä oli vielä raskaat nousut, joihin oli pakko lisätä sähköavustuksen tehoa. Oli aika voittajafiilis, kun kaarsin pyörällä pihaan ja akku riitti sinne asti. Ihan kuin oma elinpiiri olisi laajentunut huomattavasti. Varsinkin, jos tekee pidemmät reissut niin että mies vetää lapsia pyörällään, jossa pidempi kantama (n. 100km). Autoton elämä ei tunnu enää niin rajoittavalta kesämenojen suhteen. Arjessahan se ei tähän mennessä ole rajoittanutkaan mitään.

 

Kaverukset ❤️

 

Laita seurantaan @autotonperhe Instagramissa sekä Autoton perhe Facebookissa, niin näet tarinoita, jotka eivät päädy blogiin asti sekä kuulet uusista blogikirjoituksista ensimmäisenä!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.