VALIKKO

Autoton perhe

21.11.2019 05:30

Juna, lapset ja vatsatauti, niistä on hyvä risteily tehty

Kävin juuri työmatkalla Helsingissä junalla, mikä oli oikein rentouttavaa. Yksin matkustaminen on kohtuuhintaista, helppoa ja kätevää. Matkalla aloin muistelemaan edellistä junareissuani lasten kanssa.

 

Lähtökohdat reissulle olivat kaksi naista, kaksi taaperoa, yksi kahden kuukauden ikäinen vauva ja Ti-Ti Nalle -risteily. Menomatka sujui junan leikkivaunussa yllättävän hyvin, vaikka kukaan lapsista ei malttanut rauhoittua päiväunille. Pienet unet terminaalissa ennen laivaan nousua ja järjestysmies sai nostella vaahtosammuttimen kokoisia bailaajia pois innokkaimpien fanien kiipeillessä Ti-Ti Nallen kanssa samalle lavalle tanssimaan.

 

Ti-Ti Nalle -risteilyllä oli innokas yleisö

 

Kotimatka

 

Risteilyn jälkeen jäin mieheni sukulaisten luokse yöksi, sillä ajattelin kotiinpaluun venyvän liian myöhään. Virhe! Yön aikana minulle iski järkyttävä vatsatauti. Aamulla keräilin itseni kylpyhuoneen lattialta ja suuntasin lasten kanssa junaan. Lapset eivät saaneet nukuttua päiväunia ja itkivät väsymystään samaan aikaan, kun minä ravasin junan vessassa. Soitin epätoivoisen anelupuhelun miehelleni, että lähtee autolla meitä vastaan (silloin meillä oli vielä auto), sillä en selviäisi yksin Jyväskylään asti.

 

Sovimme kohtaamispaikaksi Tampereen, missä nousin lasten kanssa pois junasta. Hetken päästä tajusin, että olin unohtanut matkalaukkumme junaan. Juoksin takaisin laiturille, jossa juna oli vielä paikoillaan. Tyrkkäsin rattaat erään hölmistyneen naisen käteen ja käskin häntä estämään junan oven sulkeutumisen, sillä muutoin kaksi vuotias lapseni jäisi yksin asemalle. Juoksin junan käytävää vauva kantorepussa etsien epätoivoisesti matkalaukkuani, kun tajusin penkkien väristä olevani väärässä junassa.

 

Junan leikkivaunu viihdyttää osan matkaa

 

Syöksyin junasta ulos ja huusin rattaita edelleen hölmistyneenä vahtivalle naiselle: ”Väärä juna! Pidä tätä toista junaa!” ja syöksyin toiseen junaan sisälle. Tässä vaiheessa junan konduktööri liittyi hölmistyneen naisen seuraan. Löysin kuin löysinkin matkalaukkumme ja kiitin pikaisesti naista ja konduktööriä odottamisesta. Sitten olikin jo kiire aseman vessaan. Valitettavasti vessaan pääsi sisälle ainoastaan kolikoilla. Kenellä nykyään on muka käteistä mukana? Etsin epätoivoisesti pankkiautomaattia ja kioskia, josta saisin vaihtorahana kolikoita samaan aikaan, kun väsyneet lapset itkivät ja itse mietin milloin varpusparvi kurkkaa lahkeesta.

 

Mieheni kaartoi autolla aseman pihaan. Helpotuksen kyyneleet vaihtuivat pian oikeisiin kyyneliin. Hän ei ollut muistanut ottaa vauvan turvakaukaloa mukaan. Lähdin pettyneenä kävelemään vauvan kanssa takaisin juna-asemalle miehen jäädessä laittamaan esikoista turvaistuimeen. Palasin itkien takaisin autolle, sillä seuraava juna lähtisi vasta kolmen tunnin päästä. Mies kävi kyselemässä läheisistä autovuokraamoista turvakaukaloa vuokralle, mutta kukaan ei suostunut vuokraamaan pelkkää kaukaloa.

 

Netistä löytyi lopulta tavaralainaamo, josta mies kävi hakemassa antiikkisen turvakaukalon. Vihdoin pääsimme kotia kohti ja lapset nukahtivat tyytyväisinä autoon. Esikoinen muistelee vieläkin onnellisena risteilyä ja kyselee milloin pääsee katsomaan uudestaan Ti-Ti Nallea. Joo, mennään vaan.

 

Millaisia kommelluksia sinulle on sattunut lasten kanssa matkustaessa?

 

Ota Autoton perhe seurantaan Instagramissa ja Facebookissa niin näet tarinoita, jotka eivät päädy blogiin asti sekä kuulet uusista blogikirjoituksista ensimmäisenä!

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.