VALIKKO

Autoton perhe

5.7.2019 05:30

Kaksi kuukautta ilman autoa – Pyörällä voi tappaa käärmeen ja muita sydämentykytyksiä

Kaksi kuukautta ilman autoa

 

Alan varmaan toistaa itseäni, kun totean näin kahden kuukauden autottomuuden jälkeen, että autosta luopuminen ei ole vaikuttanut meidän arkeemme mitenkään. Kesäkuun aikana kuljetin esikoista uimakouluun toiselle puolelle kaupunkia, aloitin työt ja työmatkapyöräilyn, olemme käyneet kesätapahtumissa sekä pidemmillä pyöräreissuilla yli 20 kilometrin päässä Jyväskylästä. Kävin torstaiaamuna Yle Radio Suomen Jyväskylän aamulähetyksessä kertomassa autottomuudesta ja lapsiperhearjen yhdistämisestä. Haastattelua ei voi jälkikäteen kuunnella, mutta palautteen perusteella moni teistä oli kuulolla!

 

Haastateltava YLE Radio Suomi Jyväskylän aamussa

 

Ihan täyttä auvoa autoton elämä ei ole ollut. Olen pohtinut paljon rajoittaako auto omia menoja vai ovatko rajoitukset vain omassa päässä. Suomessa on edelleen paikkoja, joihin julkisella liikenteellä on vaikea päästä tai aikataulut eivät sovi yksiin lastenrytmin ja päiväunien suhteen. Valitettavasti tämä julkisten toimimattomuus kohdistuu meillä sukulaisvierailuihin sekä vaellusharrastukseen, jotka molemmat ovat meille tärkeitä. Myös meidän kolmevuotias autofani haaveilee autosta ja autokyydistä.

 

Pyörällä voi tappaa käärmeen

 

Olin laittanut lapset pyöräkärryyn ja lähdössä heidän kanssaan ulkoilemaan, kun huomasin meidän kotitiellä käärmeen. Ensimmäinen reaktio oli tietysti tappaa tuo käärme, ettei se luikertele meille pihaan, jossa lapset ja koira saattaisivat törmätä siihen. Koska muuta välinettä ei ollut saatavilla, ajoin sen yli pyörällä. Yritin tähdätä päähän, jotta käärme kuolisi heti, mutta jouduin peruuttamaan vielä toisenkin kerran yli ennen kuin onnistuin lopullisesti. Laittaisin tähän kuvan käärmeestä, mutta mietin mahtoiko se sittenkin olla vaskitsa ja en halua sakkoja rauhoitetun liskon tappamisesta. Todistetusti pyörällä voi tappaa käärmeen.

 

Tästä telineestä pyöräni varastettiin

 

Toisen kerran sain sydämentykytyksiä käydessäni työterveyden määräaikaistarkastuksessa. En laboratoriotulosten tai sairaanhoitajan takia, vaan siksi että palatessani pyörälle se oli varastettu. Tuijotin epäuskoisena lukitustelinettä, johon olin kytkenyt pyörän hyväksi kehumallani U-lukolla. Seisoin pitkän aikaa pyörätelinettä tuijottaen ja ihmettelin miten se on mahdollista.  Yritin siinä sitten soittaa miehelle, että kotiin paluu viivästyy, sillä joudun turvautumaan linja-autoon. Mies ei vastannut. Lähdin kävelemään kohti automaattia nostaakseni bussirahaa ja murehdin mielessäni miten saan esikoisen hoitoon ja pääsen töihin ilman pyörää. Siinä kävellessäni muistin, että minähän pidän blogia ja siihen voisi ottaa valokuvan tyhjästä pyöräpaikasta. Käännyin takaisin, otin kuvan, nostin katseeni ja pyöräni oli siinä. Kadulla oli kaksi samanlaista telinettä ja minun pyöräni oli kiinni siinä kauempana olevassa.

 

”Varastettu” pyörä olikin toisessa telineessä kiinni

 

Töiden alku toi muutoksia arkeen

 

Mies jäi lasten kanssa kotiin minun aloittaessani työt. Esikoisen perhepäivähoitaja jäi pian siitä lomalle, joten olen saanut päästellä sähköpyörällä yksin töihin. Täyden pyöräkärryn vetämisen jälkeen tuntuu siltä, kuin pyörä lentäisi, kun sillä saa painaa yksinään. Kaatosateessa pyöräily tuli testattua ja pääsin kuivana perille, hiukset ja meikki kuosissa. Mies piti esikoisen aikaan isyyslomansa, mutta hänellekin on tullut pienenä yllätyksenä kuinka paljon hommaa on kahden lapsen kanssa ja miten vähän kotona saa aikaiseksi.

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.