VALIKKO

Autoton perhe

2.6.2019 10:28

Luontopolku on elämys lapselle – Kolmisoppisen metsäpolku

Jaksaa jaksaa

Kolmisoppisen metsäpolku

 

Helatorstain sää näytti täydelliseltä retkipäivältä lasten kanssa, joten päätimme suunnata ystäväni ja hänen lapsensa kanssa luontopolulle. Laitoin ystävälleni tämän linkin Jyväskylän luontopolkuihin ja päädyimme tällä kertaa Kolmisoppisen metsäpolulle. Hieman hirvitti, sillä Kolmisoppisen metsäpolku sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia Taka-Keljossa. Urheasti päätin kuitenkin lähteä matkaan, koska niin olisin tehnyt autollakin. Aamu alkoi eväiden, rinkkojen ja polttopuiden pakkaamisella, sillä en ollut varma oliko Ladun Majalla puita. Ihme kyllä pyöräkärry veti kaiken tämän tavaramäärän, vaikka luulen painorajojen hieman ylittyneen. Hetken mietin myös koiran ottamista mukaan, mutta sitten joku järki puuttui peliin ja jätin sen kotiin.

 

Thulen pyöräkärry vetää yllättävän paljon tavaraa

 

”Sitten ajattelin, että perkele minullahan on sähköpyörä. En varmasti kävele, vaikka olisi millainen mäki.”

 

Katsoin Google Mapsista pyöräilyreittiä, sillä olin käynyt Ladun Majalla vain kerran aiemmin laskemassa esikoisen kanssa talvella mäkeä. Ajoaika näytti noin tuntia. Onneksi vauva nukahti pyöräkärryyn melkein heti liikkeelle päästyämme ja esikoinen katseli tyytyväisenä maisemia. Pyöräkärry oli yllättävän raskas vetää, enkä uskaltanut laittaa sähköavustusta kolmostasoa isommalle, sillä olen huomannut pyöräkärryn vetämisen kuluttavan enemmän pyörän akkua. Matkaa oli kuitenkin edestakaisin 26 kilometriä ja pyöräkärryn kanssa pääsee noin 30km täydellä akulla.

 

Tässä vaiheessa olin valmis perumaan kaikki puheeni sähköpyöräilyn helppoudesta ja siitä kuinka se tasaa ylämäet miellyttäviksi polkea. Jossain kulkee nimittäin myös sähköavustuksen raja. Polkiessani Ronsuntaipaleentiellä viimeisiä isoja nousuja ennen Ladun Majaa meinasi usko loppua kesken. Hieman ennen Ladun Majan risteystä olin jo nousemassa pois pyörän selästä taluttaakseni loppumatkan ylös. Sitten ajattelin, että perkele minullahan on sähköpyörä. En varmasti kävele, vaikka olisi millainen mäki. Niinpä puolikuolleena ja hikisenä sitkutin mäen ylös liian painava pyöräkärry perässäni. 13 kilometrin matkaan oli kulunut kolme pykälää akkua.

 

Päästiin Ladun Majalle, vaikka usko meinasi loppua matkalla kesken

 

Kolmisoppisen metsäpolku

 

Annoin toisen kantorinkkani kaverille lainaan ja lastasin esikoisen toiseen ja vauvan Manducaan. Kolmisoppisen metsäpolku on pituudeltaan 1,7km ja kiersimme sen aika reipasta tahtia juurikaan pysähtelemättä tutkimaan ympäristöä. Polun varrella oli laavu ja nuotiopaikka, mutta olimme jättäneet nuotiopuut ja eväät odottamaan Ladun Majalle. Hyvä niin, koska 23 kiloa lapsia edessä ja takana painoi hartioita riittävästi. Totesinkin ystävälleni, että yhtään pidempää reissua en näitä kantaisi. Tähän, kun ei auta edes kunnon koheneminen, sillä lastenkin paino kasvaa ajan myötä.

 

Kolmisoppisen metsäpolulla ei omasta mielestäni ollut juurikaan nähtävää tai hienoja maisemia. Reitti oli hyvin merkitty maastoon, mutta opastaulut kuluneet ja osittain lukukelvottomia. Lapset sen sijaan jaksoivat ihmetellä kaatuneita puita ja muurahaisia. Esikoinen huutelikin rinkasta, että haluaa pois kyydistä, tutkimaan metsää itse.

 

Retkipäivän päätös

 

”Pyöräkärrykin oli kevyempi vetää, kun eväät oli syöty ja puut poltettu. Hieman jännitin mahtaako akku riittää kotiin asti, –”

 

Metsäpolun kierrettyämme oli aika siirtyä itse asiaan eli eväiden syömiseen. Teimme tulet Ladun Majalle (jossa muuten oli puita) ja paistoimme makkaraa sekä grahampiirakkaa. Totesimme olevamme ystävän kanssa molemmat hieman kärsimättömiä, emmekä jaksaneet odotella kunnollista hiillosta. Lisäksi oli mansikkaa ja pillimehua. Vauvalle olin ottanut suolatonta leipää ja kaupan valmissosepussin.

 

Ei maltettu odottaa hiillosta

 

Lapset tuntuivat nauttivan ja viihtyvän luonnossa eväiden parissa. Kotimatkalla molemmat simahtivat kärryyn ja matka oli onneksi suurimmaksi osaksi alamäkeä. Pyöräkärrykin oli kevyempi vetää, kun eväät oli syöty ja puut poltettu. Hieman jännitin mahtaako akku riittää kotiin asti, mutta kotipihassa näytti vielä yhtä pykälää. Jätin lapset nukkumaan kärryyn ja suuntasin sisälle. Retkipäivä sujui oikein hienosti. Toivon, että lapsille jää tällaisista päivistä kivoja muistoja.

 

Tämä näkymä aiheutti jännitystä paluumatkalla, mutta akku riitti kotiin asti.

 

Olisi kiva, jos sähköpyörän kantama olisi edes hieman pidempi. Tämä reissu olisi normipyörällä jäänyt minulta tekemättä, mutta sähköpyörällä tekisi mieli käydä pyörähtämässä kauempanakin olevissa kohteissa. Mies kyllä ehdotti, että voisin ostaa toisen akun vara-akuksi, jonka voi vaihtaa, kun edellisestä loppuu virta. Vielä en raaski sijoittaa uuteen akkuun, mutta katsotaan myöhemmin millaisia siirtymiä innostuu polkemaan.

 

 

Kommentit

  • Nimetön JustuS

    Ihailtavaa sitkeyttä!:) Noillla vetokuormilla alkaa viimeistään tulla eri moottorien erot esille. Itselläni on ollut kaksi erilaista sähköpyörää ja ero kuin yöllä ja päivällä. Nykyinen jaksaa vetää kärryä traktorin lailla, vääntö on se mikä ratkaisee!

     0
    • Noora Inkeroinen

      Hei Justus! Kiitos 🙂 Olet aivan oikeassa. Miehellä on Merida ebig nine 600, jossa on Shimanon e8000 moottori. Miehen mukaan liikkeelle lähdössä ja pienemmillä kampikierroksilla suuremman väännön tuoman edun huomaa selvästi. Itse en ole ko. pyörää testannut, sillä runko on minulle liian iso. Tämän Bafangin moottorin vääntö on riittänyt minulle hyvin normaaliajossa.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.