VALIKKO

Autoton perhe

16.5.2019 05:30

Näin kuljetat pyykkitelineen pyörällä ja rikot rattaat linja-autossa

Autoton perhe blogi

Kolmas autoton viikko käynnistyi

 

”– olen nyt siinä pisteessä kun esikoisen väärällä hetkellä iskenyt kakkahätä tuntuu lähinnä henkilökohtaiselta vittuilulta.”

 

Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille. Miten te jaksatte päivästä ja vuodesta toiseen? Olen ollut viikon yksin lasten kanssa, kun mies on ollut Slovakiassa katsomassa MM lätkää. Vaikka meidän lapset ovat mitä ihanimpia, olen nyt siinä pisteessä kun esikoisen väärällä hetkellä iskenyt kakkahätä tuntuu lähinnä henkilökohtaiselta vittuilulta.  Onneksi meillä on käynyt viikon aikana paljon vieraita ja esikoisellakin on ollut pari hoitopäivää, niin on itsekin saanut vähän levättyä.

 

Meidän Case-Pyykkiteline ratkesi ja uusi kulkeutui kotiin pyöräkärryn matkassa. Kaupan kassa naureskeli, että kaikkea tuollakin voi kuljettaa, kun lykin pyöräkärryä ja pyykkitelinettä ulos. Kyytiin mahtui yhden lapsen lisäksi myös pari kassillista ruokaa sekä vaippapaketit.

 

Pyykkiteline kulkee pyörällä (jäi tässä väsymyksessä nuo etupyörät nostamatta ylös, mutta hyvin kulki silti)

 

Lapset ovat muutamana yönä heränneet yöllä yhtaikaa itkemään. Silloin meinaa iskeä riittämättömyyden tunne, kun toinen haluaa nukahtaa rinnalle ja toinen kainaloon. Onneksi perhepedissä on suhteellisen helppoa pitää molempia lähellä. Vaikka noissa tilanteissa puolison lisäkädet eivät olisi pahitteeksi, niin hyvin ollaan selvitty.

 

Sähköpyörästä loppui akku

 

Yleensä ajelen kolmostasolla, kun kuljetan molempia lapsia pyöräkärryssä. Tiistai aamuna väsytti sen verran, että laitoin pyörästä sähköavustuksen täysille. Perhepäivähoitajalle on matkaa 8,5km ja se taittui 20 minuutissa helposti, vaikka puolet matkasta on raskaita nousuja. Kotona laitoin sähköpyörän puolihuolimattomasti lataukseen, enkä huomannut että laturin johto oli löysällä.

 

Iltapäivällä, kun lähdin hakemaan esikoista pois hoidosta akkua ei ollutkaan jäljellä kuin pari pykälää. Laskeskelin, että sen pitäisi riittää sillä olin ajanut pyörällä vain 17 kilometriä ja toiset saman verran olisi edessä. Noh, eipä riittänyt.

 

”Reidet hapottivat, hiki virtasi ja mummotkin ohittivat ylämäissä, kun jouduin työntämään yhdistelmääni ylös.”

 

Pääsin hyvin perhepäivähoitajan pihaan, mutta kotiinpäin lähtiessä akun valo alkoi vilkkua sammumisen merkiksi. Pienensin sähköavustusta entisestään. Parin minuutin jälkeen, keskellä ylämäkeä pyörä pysähtyi kuin seinään. Akku loppui. Matkaa kotiin oli vielä 8 kilometriä, perässä vajaa 40 kiloa painoa ja puhelinkin kotona. Eipä sillä, että olisin kenellekään voinut soittaa, kun mies ei ollut kotona, eikä meillä ole autoa millä hän olisi voinut tulla hakemaan lapset. Ei siinä auttanut kuin polkea lihasvoimin kotiin. Reidet hapottivat, hiki virtasi ja mummotkin ohittivat ylämäissä, kun jouduin työntämään yhdistelmääni ylös. Kotiin kuitenkin päästiin ja tuli ainakin kunnollinen treeni tehtyä.

 

 

Vapaaehtoistyö ja rikkinäiset rattaat

 

” — rikkinäiset rattaat ja autottomuus eivät ole kovin toimiva yhdistelmä.”

 

Käyn keskiviikkoisin vapaaehtoisena pitämässä MML:n perhekahvilaa. Perhekahvila on kaikille avointa toimintaa, jossa voi tutustua muihin vanhempiin ja lapset saavat leikkiseuraa. Perhekahvilassa yleensä jutellaan, kahvitellaan ja välillä on jotain ohjelmaa. Esimerkiksi meidän perhekahvilan ohjelman löydät täältä. Meiltä on kävelymatka kahvilaan ja 2 vuotias esikoinen jaksaa hyvin kulkea matkan potkupyörällään. Tulemme yleensä linja-autolla takaisin, koska paluu osuu ruoka- ja päiväuniaikaan.

 

Kotimatkalla nostin esikoisen ja potkupyörän ulos linja-autosta. Käännyin vetämään rattaissa nukkuvaa vauvaa ulos, kun linja-auton kuljettaja epähuomiossa sulki ovet. Hän avasi ne kyllä välittömästi, kun huomasi rattaiden jääneen ovien väliin jumiin. Sain rattaat ulos ja huomasin etteivät ne pysyneet enää pystyssä. Kuski oli jo sulkemassa ovia, kun hakkasin kädellä bussin kylkeen, että saisin rattaista irronneen eturenkaan takaisin. Nostin renkaan kuljettajan nähtäväksi, mutta hän ei tullut ulos selvittämään asiaa. Sain renkaan jotenkuten paikoilleen ja päästiin kotiin asti. Pakko varmaan laittaa palautetta menemään, koska rikkinäiset rattaat ja autottomuus eivät ole kovin toimiva yhdistelmä.

 

Onneksi aurinko on vihdoin tullut esiin ja pyöräilykelit vain paranevat tästä. Ja mikä parasta mieskin tuli eilen kotiin!

 

Pyöräilykelit vaan paranee

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.