VALIKKO

Autoton perhe

12.5.2019 05:47

Pyöräilin päivän aikana 50km, enkä huomannut sitä

Autoton perhe blogi

Toinen viikko ilman autoa

Toinen autoton viikko käynnistyi maanantaina melkoisella kaaoksella. Vauva on jo viikon verran nukkunut aamuisin 7 asti. En tiedä onko pyöräilyllä ja sitä myötä lisääntyneellä ulkoilmalla osuutta asiaan vai onko rytmi vihdoin kääntymässä inhimillisempään suuntaan.

 

Pötköttelimme siis koko perhe tyytyväisinä sängyssä, kunnes tajusimme että miehen ja esikoisen pitää olla samaan aikaan toisessa paikassa kuin minun ja vauvan. Ei siinä muuten olisi ollut ongelmaa, mutta pyöräkärryjä on vain yksi kappale. Sama homma olisi kyllä ollut autonkin kanssa.

 

”Juoksin 350 metrin matkan pysäkille, mutta myöhästyin minuutin verran. Bussi oli ehtinyt lähteä.”

 

 

Aloin hirveällä kiireellä laittaa itseäni ja vauvaa valmiiksi, jotta ehtisin klo 8 linja-autoon. Juoksin 350 metrin matkan pysäkille, mutta myöhästyin minuutin verran. Bussi oli ehtinyt lähteä. Hetken kävi mielessä, että kääntyisin kotiin ja hakisin auton (joka on seissyt pihassa poistettuna liikennekäytöstä, sillä emme ole ehtineet laittaa sitä myyntiin). Se olisi kuitenkin tuntunut luovuttamiselta, joten juoksin 1,4 kilometriä seuraavan linjan pysäkille ehtiäkseni sieltä linja-autoon. Myöhästyin tapaamisesta 15 minuuttia ja saavuin paikalle aivan hikisenä.

 

Tiistaina lähdin hakemaan esikoista perhepäivähoitajalta. Ajoin alamäkeä vajaan 40 kilometrin tuntivauhdilla, kun yhtäkkiä autotieltä kääntyi auto ilman vilkkua suoraan eteeni. Jarrutin ja mielessäni ehdin ajatella vain, että nyt kuolen ja selviääkö vauva pyöräkärryssä hengissä. Vältyimme törmäykseltä juuri ja juuri. Autoilija teki väärin tullessaan kovalla vauhdilla, ilman vilkkua kevyenliikenteen väylän yli kioskin pihaan. Pyöräilijänä tulee kuitenkin aina muistaa olevansa altavastaajana. Omasta etuajo-oikeudesta ei kannata pitää kiinni vain siksi, että on oikeassa.  Käyttäkää ihmiset sitä pyöräilykypärää!

Pyörän huolto

Vein tällä viikolla pyöräni ensihuoltoon Baiksiin. Kirjoitusteni ei ole tarkoitus olla Baiksin mainoksia, se nyt vain sattuu olemaan kävelyetäisyyden päässä meiltä. Ensihuolto tulisi tehdä pyörään 200 kilometrin jälkeen. Pyöräilykausi on selvästi jo alkanut, sillä huoltoa varatessani ajat menivät kahden viikon päähän, joten pyörään ehti tulla hieman enemmän kilometrejä.

 

Potkupyörän keväthuolto

 

Sain pyöräni seuraavana päivänä takaisin. Pyörän korjaaja kertoi päätään pudistellen, että pyörässäni oli takarengas melkein irti, takavaihtaja oli miten sattuu ja vaijeri oli kuulemma vain roikkunut mukana, minkä vuoksi pienimmät vaihteet eivät toimineet. Hän oli jonkin aikaa joutunut säätämään pyörän kanssa. En tiedä onko tämä kiinalaisen kasausjäljen vai mieheni ”vaihdan ketjut ja säädän vaihteet youtube videon opastuksella” tulosta. Jos mieheltä kysytään niin syy on ensimmäisessä vaihtoehdossa.

 

Mies lähti viikoksi reissuun

 

Mies lähti torstaina Slovakiaan katsomaan jääkiekkoa. Reissuseurueeseen kuuluu myös minun vannoutunut jääkiekkofani isäni. Hän asuu pienessä alle 800 asukkaan kunnassa Keski-Suomessa. Isäni on vanha metsämies, joka ajaa työkseen rekkaa eikä todellakaan äänestä vihreitä. Kuullessaan meidän autosta luopumissuunnitelmasta hän totesi: ”Tänne on pitkä matka”. Mikä on kyllä aivan totta. Sähköpyöräni kantama 40km ei riitä kotipaikkakunnalleni asti, eikä sinne kulje linja-autoja. Nyt isäni joutui hyppäämään naapurikunnasta Onnibussin kyytiin ja kulkemaan lentokentälle ilman autoa. Pitääkin muistaa kysyä isältä, milloin hän on viimeksi käyttänyt julkista liikennettä.

 

Hieman jännittää jäädä lasten kanssa viikoksi yksin ilman autoa. Anoppi on ollut täällä parina päivänä auttelemassa ja hän laskeskeli, että olen pyöräillyt päivän aikana 50 kilometriä. Ihmettelin, vähän hänen puheitaan. Enhän minä ole kuin vienyt esikoisen hoitoon, käynyt kaupassa ja hakenut esikoisen hoidosta. Sitten laskin itsekin ja totta tosiaan; matkaa oli kertynyt päivän aikana reilusti yli 40 kilometriä. Sähköpyörällä tulee kuntoiltua ihan huomaamattaan. Ennen olisin surutta ajellut matkat autolla, enkä liikkunut päivän aikana yhtään.

 

”Täytyy katsoa kumpi on helpompi tuoda pyörällä kotiin uusi pyykkiteline vai uima-allas.”

 

Kävin ostamassa selviytymissuklaata, mutta se on edelleen koskematta. Pyöräily on vähentänyt makeanhimoa. Ennen olisin vetänyt koko levyn yhdeltä istumalta. Tai ketä minä yritän tässä huijata. Syynä on se, että leivoin lasten kanssa äitienpäiväkakun ja olen syönyt sitä.  2v esikoinen sai päättää aiheen ja tällainen siitä tuli:

 

Erilainen äitienpäiväkakku

 

Olen pitkittänyt isompaa kauppareissua hakemalla ruokaa lähikaupasta. Nyt oli pakko mennä tekemään isommat ostokset. Varsinkin kun meidän pyykkiteline sanoi itsensä irti kolmannen kerran – tällä kertaa lopullisesti. Eräs kaverini laittoi kuvan, kuinka hän säilyttää puhtaan pyykkinsä puhallettavassa lasten uima-altaassa. Täytyy katsoa kumpi on helpompi tuoda pyörällä kotiin uusi pyykkiteline vai uima-allas.

 

Kaikkensa antanut pyykkiteline

 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

 

P.S Jatkossa blogikirjoituksia ei tule ihan tätä tahtia. Siirryin Stooriin melko pian aloitettuani bloggaamisen ja halusin antaa teille mahdollisuuden tulla alusta asti mukaan seuraamaan meidän projektiamme. Pysythän mukana!

Kommentit

  • Nimetön

    Tykkään sun tyylistä, ihan huippua! Jään lukijaksi! Ja rispektit polkemisesta!

     0
    • Noora Inkeroinen

      Kiitos! Kiva kuulla. Oikeasti tuolla sähköpyörällä polkeminen on mukavaa. Se korostaa kaikkia pyöräilyn hyviä puolia, kun ei tarvitse hiki päässä polkea tai pahimmassa tapauksessa taluttaa ylämäkiä.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.