VALIKKO

Autoton perhe

10.8.2019 05:30

Mitä jos vapaapäivä ei rentoutakkaan?

Mitä jos vapaapäivä ei rentoutakkaan?

 

Kulunut viikko on ollut yhtä kaaosta. Mies on sairastellut. Lapset ei nuku. Hoidon aloituksen jälkeinen läheisyys- ja maitotankkaus tapahtuu iltaisin ja öisin. Töissä on kiire. Tuntuu, että jokainen haluaa minusta jotain ja itse haluaisi vain viikon matkan autiosaarelle, yksin.

 

”Puhtaita rintaliivejä ei löytynyt  mistään, joten heitin topin päälle paksun neuleen. Toivoin, ettei kukaan huomaa ja että tänään ei tapahtuisi hallitsemattomia maitosuihkuja.”

 

Aktiivisuusrannekkeen käyttö pitäisi kieltää pienten lasten vanhemmilta. Nämä lukemat pistävät väsyttämään entistä enemmän.

 

Torstaina tapahtui ihme. Levoton aamuyö vaihtui poikkeuksellisesti aamu viiden herätyksestä takaisin yöuniin. Heräsin 7:40 ja hetken tyytyväisyys, jota tunsin katsoessani kelloa vaihtui paniikiksi, töissä pitäisi olla kahdeksalta. Kävin vessassa ja heitin pyykkikoneesta märät vaatteet kuivausrumpuun, sillä kriittinen kynnys puhtaiden vaatteiden osalta oli jo ylitetty. Puhtaita rintaliivejä ei löytynyt mistään, joten heitin topin päälle paksun neuleen. Toivoin, ettei kukaan huomaa ja että tänään ei tapahtuisi hallitsemattomia maitosuihkuja. Vaatteet päälle (ne loput mitä löysin), hiusten ja hampaiden harjaus ja pyörän satulaan. Olin työpaikalla 8:15.

 

Challenge accepted

 

Vapaapäivä

”Kassan jälkeen ihmettelin täyttä ostoskärryä ja aloin pelata tetristä kahden lapsen, ostoskassien ja pyöräräkärryn kanssa.”

 

Perjantain otin vapaapäiväksi. Virhe. Aamulla ensimmäisenä kauppaan ostamaan viikonlopuksi 1v ja 3v synttäritarvikkeita. Kassan jälkeen ihmettelin täyttä ostoskärryä ja aloin pelata tetristä kahden lapsen, ostoskassien ja pyöräräkärryn kanssa. Painorajat varmaan paukkuivat, mutta sain kaiken kotiin asti. Toivottavasti Thule on tehty kestämään.

 

Edelleen jaksan hämmästellä tavaramäärää, jonka tähän kyytiin saa.

 

Kotona sain purettua ostoskassit ja eikö mennyt kuin hetki, kun toinen lapsista kaatui ja löi päänsä rautaan. Otsaan tuli pieni vekki ja aivan hirveästi verta. Putsasin haavan, tyrehdytin verenvuodon ja nostin lapset takaisin pyöräkärryyn terveyskeskukseen menoa varten. Pieni paikkaus ja kotiin. On ainakin nätit teipit ja mustelmat synttärikuvissa.

 

Lounasaika sekä päiväuniaika olivat tässä vaiheessa tulleet ja menneet. Yritin nopeasti loihtia väsyneille ja kierroksilla käyville lapsille ruokaa. Saldo: puolet ruoasta syömättömänä lattialla ja maidot pöydällä. Tässä vaiheessa kaduin jo syvästi vapaapäivän viettämistä. Töissä olisi päässyt helpommalla. Päiväunien aikaan sain kirjaimellisesti raivattua asuntoa sen verran, että kehtaan päästää anopin tänne auttamaan synttärijärjestelyissä. Ehkä tästä viikonlopusta vielä selvitään.

 

Kaikki pysyi kyydissä kotiin asti

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.