VALIKKO

Autoton perhe

16.10.2019 05:30

Yksityisautoilu ja autottomuus herättävät suuria tunteita

Jaoin tässä kuussa kirjoittamani tekstin meidän projektin mukanaan tuomista säästöistä erääseen naisten talousaiheiseen Facebook -ryhmään. Sen sijaan, että julkaisussa olisi keskusteltu luvuista ja autoon kuluvista rahamääristä, päädyin keskelle kiivasta väittelyä siitä miksi autosta ei voi luopua.

 

”Perheemme autottomuus herätti joissakin ihmisissä suuria tunteita ja jopa vihaa, joka sai ihmiset eroamaan kyseisestä ryhmästä.”

 

Olen syntynyt ja elänyt alle 800 asukkaan paikkakunnalla, jossa julkinen liikenne tarkoittaa aamulla ja iltapäivällä kulkevaa koulubussia. Lähimpään kauppaan on yli 20 kilometriä ja kaupunkiin yli 60 kilometriä. Olen asunut elämäni aikana useilla muillakin pienillä paikkakunnilla, joten uskoisin vallan hyvin tietäväni mitä arki niissä on.

 

Olen itsekin elänyt elämää, jolloin en olisi voinut kokeilla täyttä autottomuutta

 

Olen ajanut vuoden verran säännöllisesti yli 80 kilometriä suuntaansa olevaa työmatkaa, joten sekin puoli on tullut tutuksi. Tiedostan varsin hyvin, että on elämäntilanteita, joihin täysi autottomuus ei sovi mitenkään.

 

Perheemme autottomuus herätti joissakin ihmisissä suuria tunteita ja jopa vihaa, joka sai ihmiset eroamaan kyseisestä ryhmästä. Sinänsä huvittavaa, sillä en ole koskaan ollut tuomitsemassa autoilua. Turvauduimme itsekin kesällä käytännön syistä laina-autoon, vaikka puritaani olisi kulkenut julkisilla tai tilannut terassikalusteet kotiovelle toimitettuna.

Autoilua vähentämällä voi ainoastaan voittaa

 

Autosta luopuminen on ollut meille ennen kaikkea oman kunnon kohottamisen ja terveyden ylläpitämisen projekti sekä ajankäytön tehostamista autossa istumisen sijasta liikuntaan. Toisena syynä ovat tulleet ilmastolliset asiat ja kolmantena taloudellinen säästö.

 

Kuvittelin nykyisenkin elämäntilanteeni sellaiseksi, etten voisi pärjätä ilman autoa. Toisin kävi.

 

Oman hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi olen halunnut kannustaa muitakin ihmisiä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Vaikka sitä autoa tarvitsisi pitkille työmatkoille, niin tarvitseeko ruokaostoksille, harrastuksiin ja muihin vapaa-ajanmenoihin kulkea autolla? Ihminen on luonnostaan laiska ja tarttuu helposti auton rattiin, vaikka vieressä olisi polkupyörä ja kuljettava matka vain 5 kilometrin mittainen.

 

Rahaa säästyy, luonto kiittää ja oma hyvinvointi paranee. Yksityisautoilun vähentämisessä ei ole kuin voittajia.

 

P.S Toivon, että myös minun lapsistani kasvaa kunnollisia miehiä ja naisia, vaikka emme autoile. Uskon, että minulla on muita tapoja olla yhteydessä lapsiini, kuin automatkoilla puhuminen. Toivottavasti voin pyöräilyn myötä tuoda heidän elämäänsä muita kestäviä arvoja.

 

 

Kommentit

  • Eve

    Luin saman keskustelun (sillä tavalla löysin blogiisi), ja mietin myös, että muuttuipa tämä nopeasti oman autoilun puolustamiseksi. Me luovuimme autosta kesällä, joten myönnän eläväni omassa autottomuuden kuplassani, mutta tuntuu, että ihmiset eivät edes harkitse autoilun vähentämistä tai autosta luopumista. Samasta syystä olen hiukan varovaisesti kertonut meidän autottomasta arjesta, koska yleensä päädyn keskustelemaan henkilön kanssa niistä kaikista syistä, miksi hän ei voi luopua autosta.
    Mainitsit muuten samaisessa keskustelussa, että sinua kiinnostaa kokemukset laatikkopyörästä. Meille sellainen saapui juuri ja kokemuksia voi seurata vaikkapa minun instasta (evetys82), jonne on tarkoitus päivittää kokemuksia myös talvipyöräilystä. Meillä lapset jo tosin vähän isompia.

     0
    • Noora Inkeroinen

      Hei Eve, siitä julkaisusta virisi toinen, miten voin erota ryhmästä keskustelu, kun täällä jaetaan tällaista sisältöä. Itse en kasvotusten ole vastaavaan törmännyt.

      Meillä esikoinen alkaa ensi kesänä lähennellä pyöräkärryn pituusrajoja, niin pyöräkärrylle täytynee etsiä toinen vaihtoehto. Laatikkopyörä voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tarkoittaisi että meille molemmille pitäisi ostaa sellainen oma, kun toinen vie lapset hoitoon ja toinen hakee. Ovat vielä aika kalliita.

       0
  • Autoilu ja negatiivinen suhtautuminen autottomuuteen on Suomessa kumma juttu. Olen kolmikymppinen eikä minulla ole ajokorttia. Olen asunut puolet elämästäni paikoissa, missä pärjää hyvin autotta ja missä on suht toimiva joukkoliikenne ja toisen puoliskon paikoissa, missä tarvitsee kyydin joltain tai elämän piiriä on rajoitettava. En halua ajaa autoa, en halua kiinnostua autoista, maksaa vakuutuksia, huoltaa, rapata ikkunoita enkä ravata huolto- ja renkaanvaihtoruljanssissa. Miehellä on aina ollut auto, joten täysin autoton elämäntapani ei ole. Kahdella paikkakunnalla minulle on suoraan sanottu (työkaverit jne muttei koskaan työnantajat), että en tule pärjäämään ilman autoa. Watch me! Tätä saa Suomessa perustella oikeasti paljon enemmän kuin vaikkapa valintaa olla tekemättä lapsia.

     0
    • Noora Inkeroinen

      Hei Eija, Mulla on tuttavapiirissä muutamia ajokortittomia ja aiemminkin oon miettinyt itsekin miten ihmeessä ne pärjää. Suomessa taitaa olla kummajainen, jos ei juo alkoholia tai omista ajokorttia. Niitä saa aina olla selittelemässä. 😀

       0
  • Nimetön Ann

    Itse olen ollut vain pyörän kanssa liikenteessä viimeiset 4 vuotta. Kesäaikaan aivan loistavaa, mutta sut siunatkoon talvikelejä. Silloin on pakko ottaa auto alle, sillä töihin lähtö – 20c pakkasessa ilman aurattuja katuja on jotain aivan helvetillistä. Puhumattakaan valtavista, jäätyneistä urista jotka vaanivat alkutalvella kaduilla.

     0
    • Noora Inkeroinen

      Hei Ann, tuleva talvi kieltämättä vähän pelottaa. Uskon ja toivon, että sähköavustus yhdistettynä leveisiin nastarenkaisiin hieman helpottaa talvipyöräilyäkin.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.