Sattuu niin, että ei jaksa enää itekään tätä ymmärtää. Mä oikeesti kuvittelin, toivoin ja salaa myös luulin, että tää olis ollut jo ohi. Kaukana pois silmistä ja mielestä. Mä oikeesti uskoin, että olisin päässyt jo yli sen pahimman, ja että takana olis ne ajat kun jatkuvasti kärsin ja jopa pelkään. Kuvittelin, että olisin jo voinut kutsua itteäni survivoriksi. Tai ihmiseksi, joka pääs läpi tänkin, tai whatever. Joku sellanen, että mä... Lue lisää...
Sairaala on jostain syystä aina tullut mulle tutuksi ihan minne tahansa lähdenkin pidemmäksi aikaa reissuun. Singaporessa tuli käytyä vähän useemmin sairaalassa, ja tulihan se nyt täällä Ausseissakin vastaan. Eihän täällä olla kuin vähän reilu kuukausi oltu - siis oiva aika pistäytyä paikallisessa sairaalassa... Ihan näin omasta näkökulmasta oli kyllä kiva vertailla Suomen ja Australian päivystystä julkisella puolella. Ja oli jotenkin... Lue lisää...
Toivo on enää jäljellä, sen jälkeen kun lääkäri kertoo, ettei kivulle ole mitään tehtävissä. Mun vaivani on liian pieni lääketieteellisestä näkökulmasta. Liian pieni, mutta kuitenkin sellanen, joka aiheuttaa mulle kivun. Mutta jäljellä on se toivo, ja se on tällä hetkellä ainut mitä on jäljellä, joten annan sen toivon olla se, joka vie eteenpäin. Ja onneks tällä kertaa ei ollut lääkäri, joka vaan voivotteli asiaa. Vaan oikeasti kaikki testit... Lue lisää...
Terveydenhuolto Suomessa on aika kiistelty aihe. Siitä ollaan siis montaa mieltä. On hyviä ja huonoja kokemuksia, on jotain siltä väliltä ja on molempia ääripäitä. Mun viimeisimmät kokemukset asettuu valitettavasti lähinnä sinne negatiivisen puolen ääripäähän. Luin muutama kuukausi sitten uutisen 20 vuotiaasta nuoresta naisesta, joka sairastaa sairautta nimeltä POTS. Suomen mahtava terveydenhuolto on jättänyt tytön täysin yksin, sänkypotilaaksi,... Lue lisää...
Ihmeparantuminen täytyisi nyt keksiä tässä seuraavan kahden kuukauden aikana. Miten saisin tän selän kuntoon ennen kuin 2kk tulee täyteen? Tai no oikeastaan ennen kuin vuosi tulee täyteen, josta enää puuttuu se kaksi kuukautta. Meinaa kun se 2kk tulee täyteen, niin mun eteen todennäköisesti läimäistään kysmys, tai toteamus, tai maininta, johon en todellakaan ole valmis vastaamaan tai antamaan mitään kommenttia. Se mitä mulle sanotaan tulee... Lue lisää...
Erilainen elämä on alkanut, ihan pyytämättä ja sitä haluamatta. Ja mun erilaisen elämän kuukausipäivä oli eilen. Eli tasan kuukausi sitten mun elämä muuttui kertaheitolla. Eikä tää siis ole juhlapäivä, vaan ehkä enemmänkin sellanen pohtimisen paikka. Kuukausi sitten mun elämä muuttui, ja siitä alkoi erilainen elämä Kävin ensin viiden päivän aikana neljästi päivystyksessä, ja missään mua ei otettu oikeastaan tosissaan. Määrättiin vaan... Lue lisää...
"Osasto 21 täytyy olla hyvä paikka. Mähän täytän Joulukuussa 21 vuotta. Tää on joku enne." Tarviiko mun edes selittää miksi oon täällä? Tarviiko mun muistuttaa koko maailman ihmisille, että mun selkä elää jotain omaa elämäänsä, enkä pysy siinä perässä. Oon treenannut tällä samalla selällä kuukausia. Käynyt leireillä, ja siltikään ei mitään pahentumista oo tullut. Ihan vaan jotain päivän pari kestäviä kipujaksoja, mutta hei... Lue lisää...
Matkustus ajassa taaksepäin on ollut mulla useesti mielessä. Oon kysynyt iteltäni ihan liian monta kertaa, miksi juuri minä. Miten voi olla mahdollista, että taas mulle tapahtuu jotakin? Onko tää vaan yksinkertaisesti mun kohtalo, joka yrittää tuoda esille sen, että ehkä olis aika luovuttaa joidenkin asioiden suhteen. Matkustus ajassa taaksepäin? Oon kymmeniä, ehkäpä jopa satoja kertoja miettinyt, että ehkä mä teen ite jotain väärin. Ehkä mun... Lue lisää...
Totuus satuttaa hyvin usein, mutta myös yleensä lopulta tuo helpotuksen tunteen. Sain tänään tietää sen pahimman, mitä kukaan urheilija (tai oikeastaan tuskin kukaan muukaan) ei koskaan ikimaailmassa toivo kuulevansa. Mun selkävaiva on parantumaton. Ja vielä pahemman siitä tekee sen, että se on myös etenevä. Totuus parempi kuin kaunistelu Tykkään siitä, että mulle kerrotaan totuus. Oli se sitten ystävä, sukulainen, perhe tai lääkäri. Koska... Lue lisää...
Heittokunto oli vielä kunnossa kuusi kuukautta sitten, kun treenasin tuleviin kisoihin. Heitin moukaria tietämättä, että en tulisi heittämään enää pitkään aikaan uudelleen. Enkä myöskään tulisi pääsemään niihin kisoihin mihin niin hartaasti treenasin. Olin odottanut kyseisiä kilpailuja paljon, se olisi ensimmäinen kilpailu Euroopan ulkopuolella. Olisi ollut niin hienoa päästä kilpailemaan vaihto-opiskelun aikana. Samalla pääsisi nuo Singaporen... Lue lisää...
Krooninen kipu ei ole sama kuin varpaan lyöminen kaapin kulmaan, vaikka sekin sattuu. Niin myös legon päälle astuminen. Tai pään lyöminen yläkaapin kulmaan. Nämä ovat niitä, jotka ovat varmasti jokaiselle joskus sattunut. Eikö totta? Vai olenko vain ylitsepääsemättömän tohelo? Sekin on siis hyvin mahdollista. Näissä tilanteissa kipu on vain hetken läsnä, pieni jomotus saattaa kestää hieman pidempään. Iskukohtaan saattaa ilmestyä pieni haava,... Lue lisää...
You remember my post about the hospital visit? The one, where I really recommended everyone to have travel insurance while traveling... Well... after that bad virus infection, which same time made my asthma worse, and insurance company decided not to cover my last medical check-up.. I still need to send them message about it. Anyhow, that wasn't my point. I was going to say, that after my infection, I injured myself again. I know some of you might think it is... Lue lisää...
Kilpailujännitys on asia, jonka syitä omalla kohdallani olen jo pidemmän aikaa miettinyt. Miksi yhä edelleen kilpaileminen jännittää niin paljon? Olenhan kilpaillut, vaikka kuinka monta vuotta, joten kyllä minulla pitäisi olla jo jonkinlainen kilpailurutiini ja pitäisihän minun kaiken järjen mukaan olla jo tottunut kilpailuun. Jostain syystä kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, että pian on kilpailut, saa pasmani aivan sekaisin. Oli kyseessä sitten ihan vain... Lue lisää...
