VALIKKO
17.1.2018 20:04

Auschwitz keskitysleirimuseo

Auschwitz – Birkenau, tuo paikka julmuuden.

Auschwitz – Birkenau ovat paikkoja, joissa näkee sen ihmisen julmuuden kauheimmillaan. Miten voikaan olla, että ihminen voi olla toista kohtaan niin julma. Miten sen kaiken on annettu tapahtua? Miksei kukaan tehnyt asialle mitään? Miksi annettiin viattomien ihmisten kuolla nälkään, kylmyyteen, miksi tehtiin massamurhia? Laitettiin ihmiset kaasukammioon, polttouuniin, tukahdutettiin kuoliaaksi tai tapettiin kylmäverisesti päähän osuneella luodilla? Miten kukaan voi olla niin julma?
Näihin tuskin koskaan saa vastausta. Se on kaikki historiaa, mutta se on historiaa, joka pitäisi muistaa. Jotai ei saisi unohtaa.
Sillä jokainen menehtynyt, kaiken tuon kokenut, oli jonkun tytär/poika, jonkun äiti/isä, ioäiti/isoisä, jonkun elämänkumppani, vaimo/aviomies. He kaikki olivat (ovat edelleen) jonkun läheisiä, jokaisen numeron takana on kasvot ja nimi. Sitä ei pidä unohtaa, vaikka se onkin historiaa.

Jokaisen numeron takana on nimi ja kuva. Jokaisen numeron takana on jonkun rakastama henkilö.

Auschwitz & Birkenau

On tosi vaikea kuvailla millään sanoin sitä paikkaa, ja niitä tarinoita ja infoa siitä, että mitä kaikkea tapahtui niiden viiden vuoden holokaustin aikana (1940-1945). Siellä pitää oikeasti itse käydä, jotta saa sen oikean fiiliksen, sen synkkyyden ja kalvavan tunteen. Sitä tunnetta on mahdoton kuvailla. Se tunne, kun tajuaa kävelevänsä sitä samaa reittiä, mitä miljoonat vangit kävelivät omaan kuolemaansa. Se fiilis, kun menee krematorioon sisään, ja alussa lukee jotakuinkin näin ”Please be quiet, and respect victims of this crematorium.”
Koko Auschwitz alueella kävely toi kylmät väreet mukanaan. Sitä ei vaan voi mitenkään ymmärtää, miten ihminen voikaan olla toiselle ihmiselle niin julma. Sitä ei vain voi käsittää, ja siihen tuskin ikinä saa vastausta.

Auschwitz kaasukammio ja krematiorio. Paikka, jossa julmasti tapettiin tuhansia, liki miljoonia henkilöitä.

Auschwitzin puolella on muutama osio, jossa kuvaaminen on täysin kiellettyä. Useimmissa paikoissa oli kyllä kielletty salamalla kuvaaminen, mutta oli kaksi paikkaa, jossa kuvaus oli täysin kielletty.
Näistä toinen oli huone, johon oli vitriiniin laitettu 1950kg naisten hiuksia. Näistä hiuksista tehtiin Saksan vientituotteita, ja muun muassa hiuksista tehtyjä peittoja oli noina vuosina myynnissä. Tästä tuli aika karmiva ajatus siitä, että mitä jos kotoa löytyisi peitto vuodelta 1940-1945, siinä varmasti miettisi hetken, että uskaltaako peittoa enää itsellään pitää.
Toinen tällainen kuvauskiellollinen paikka oli Block 11 kellarikerros, jossa oli muun muassa seisomasellejä, ja sellejä, joissa vangit kuolivat hapenpuutteeseen. Out of respect, näissä kuvaaminen oli täysin kiellettyä.

Uhrien henkilökohtaisia tavaraoita (HUOM! joita sai kuvata). Kenkiä, silmälaseja, proteeseja, astioita, laukkuja…

Birkenau

Auschwitzista Birkenauhun on noin 4km, sen matkan voi myös kävellä, mutta paikalta lähtee 30min välein (talviaikaan) ilmainen shuttle bussi.
Birkenau oli paljon isompi, kuin olin ikinä kuvitellutkaan. Ja se olikin sitten se niin sanottu varsinainen death camp, eli tuhoamisleiri. Puiset rakennukset, jotka oli rakennettu alunperin 51:lle hevoselle, päätyivät lopulta olemaan yli 400 ihmisen käytössä – samanaikaisesti.
Birkenaussa oli myös erikseen pieni puinen talo, jossa tapettiin lapsia ja vauvoja. Sillä perheen pienimmät olivat ”leirillä” ns. turhuuksia, koska eivät kyenneet mihinkään työhön. Sen lisäksi sekä Auschwitz, että Birkenau suorittivat ihmiskokeita. Suurimmaksi osaksi tähän käytettiin lapsia.

Birkenaun ”tallit”, joissa majoittui reilu 400 ihmistä kerralla. Ei lämmitystä, ei ilmastointia.

”Leirin” vapautettua vankien lääkärintarkastuksissa tuli ilmi, että aikuiset vangit painoivat vähimmillään vain 25kg.
Ostin museokaupasta kirjan, jossa kirjoittaja ilmottautui leirille vapaaehtoisena, jotta saa tuoda totuuden paikasta julki. Totuuden esimerkiksi siitä, että paikalla olleet, ja massamurhien todistajanina olleet, kertovat uhriluvun olleen oikeasti lähemmäs viittä miljoonaa. Sen 1.5-2milj. sijaan.

Ei ole varmasti vaikea arvata, että ne kylmät väreet, jotka paikka sai aikaiseksi, ei ollut ainoastaan ulkona puhaltavan jäätävän viiman takia. Vaan enemmänkin sen julmuuden, kauheuden ja traagisuuden takia.
Auschwitz jättää kylmäksi, tyhjäksi ja surulliseksi. Se julmuus on jotain täysin käsittämätöntä, jotain sellaista, mitä ei vain pysty kuvittelemaan.

”Those who don’t remember the past, are condemned to repeat it.” ~ George Santayana.

Kommentit

  • Jenna

    Mä muistan, kuinka koulussa piti katsoa dokumentti keskitysleirillä olleesta naisesta ja mä en voinut katsoa, vaan pidin mun kaikki aistit mahdollisimman tiedottomina. Mä itkin sisäisesti jo pelkästään ajatuksesta.
    Sitä on todellakin vaikea ymmärtää, miten julma maailma tai sen hallitsija on joskus ollut. 🙁 Mutta toivottavasti tämä maailmanmeno olisi menossa parempaan suuntaan!

     0
    • Katri

      Meilläkin oli joskus peruskoulussa jokun dokumentti Auschwitzista, ja vaikka se olikin ihan järkyttävää katottavaa, niin sillon varmaan päätin, että haluan siellä joskus käydä.
      Se on vaan niin vaikea käsittää, ja ehkäpä jopa ihan hyvä, että me ei sitä pystytäkään täysin ymmärtämään. Jos pystyttäisiin, niin sehän kai tarkoittaisi, että maailmanmeno olisi edelleen samanlaista…

       0
  • Niina

    Todella hyvä ja mielenkiintoinen teksti! 🙂 Oon itse menossa Auschwitziin alle kahden viikon päästä ja hiukan jo jännittää vaikka olenkin ottanut paljon selvää jo etukäteen. Kiitos kuitenkin tästä postauksesta!

     0
    • Katri

      Kiitos! Kiva kun tykkäsit! 🙂
      Ajattelitko ottaa opastetun kierroksen, vai kierrellä siellä ihan itekseen?
      Se on kyllä mielenkiintoinen paikka, traaginen kylläkin, mutta silti paikka, jossa mun mielestä kaikkien pitäisi käydä – sen verran iso osa kuitenkin historiaa..

       1
  • Jukka Daugavpilsistä

    Kävin ja koin ko. paikan ”hengen” nyt pääsiäisenä ja olen jutun tekijän kanssa samaa mieltä jokaisesta asiasta. Aluksi otin valokuvia mutta mitä pidempään olin siellä niin kuvaaminen ei tuntunut oikealta. Paikka on jotenkin käsittämätön. Kuinka kukaan voi edes mielessään kuvitella moisia julmuuksia. (olin opastetulla 4 tunnin kierroksella)
    Opas kertoi että jos haluaa nähdä kaiken niin siihen tarvitaa 3 päivää.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.