VALIKKO
4.4.2016 00:09

Ennakkoluulot pois

Istuin perjantaina Jyväskylän matkakeskuksen sisällä odottaen junaa. Olin lähdössä Tampereen kautta Helsinkiin, ja sieltä Kirkkonummelle viettämään hieman pidennettyä viikonloppua kotiin vanhempieni ja kissani luokse.
Siinä istuessani selasin kännykälläni Facebookia ja kuuntelin muusiikkia, kun yhtäkkiä kuulin vierestäni muminaa ”eipä täällä muita paikkoja ole, joudun nyt istumaan sinun viereesi.” Ja niin viereeni istui hieman alkoholilta haiskahtava vanhempi mieshenkilö.
Näin kuinka lähellä olevat ihmiset välttelivät tätä miestä, yrittivät pitää katsekontaktinsa muualla, ja huomasin heidän katseistaan sen ihmetyksen kun en lähtenyt paikaltani mihinkään, enkä vältellyt miestä vaan sen sijaan pysyin paikallani ja juttelin hänelle.

Olen oikeastaan jo pidemmän aikaa miettinyt, miten järkyttävää on ihmisten ennakkoluulot. Ja tässä tapauksessa ennakkoluulot alkoholilta haisevia kohtaan. Todellisuudessa kun ei varmastikaan tiedetä asian taustoja. En nyt tarkoita sitä, että alkoholismi olisi missään vaiheessa suvaittavaa, enkä suinkaan ole sen puolesta.

Perjantaisessa juna-asema kohtaamisessa taustalla oli niinkin suuri suru, kuin että miehen oma poika oli tapettu noin vuosi sitten. Hän ei kertonut asiasta ennen kuin ystävällisesti kysyi voisiko hän kertoa.
Hän kertoi, ettei olisi halunnut poikansa muuttavan toiseen kaupunkiin. ”Jos sinne muutat, joudun hakemaan sinut arkussa kotiin.” Näin hän oli pojalleen sanonut useampaan otteeseen. Jollain tapaa isän vaistoilla hän aavisti tapahtumat, ja oli pettynyt itseensä ettei estänyt pojan lähtöä.
Hän kertoi että pojan haudalla käyminen on liian iso juttu hänelle, hän ei kykene siihen. Näin hänen poskillaan kyyneleitä, ja pystyin tuntemaan sen kivun mitä hän henkisesti tuntee, vaikken itse ole samanlaista kokenut.
Me juttelimme useamman kymmenen minuutin, aika lähellä junani arvioitua saapumisaikaa paikalle saapui miehen ilmeisesti naisystävä, juttelin hänenkin kanssaan hetken.
Kun junani lopulta saapui, en voinut lähteä paikalta halaamatta tätä miestä. Halasin ja toivotin hänelle hyvää jatkoa.

Voin aivan totuudenmukaisesti sanoa, että tämä sai minut ajattelemaan asioita. Ja toivon hartaasti, että ihmiset eivät olisi niin ennakkoluuloisia, varuillaan saa olla, mutta kaikki ihmiset eivät ole humaltuessaan vaarallisia. Sen yleensä näkee silmistä ja katseesta.
Voitte itse ajatella itsenne asemaan, jossa teille on tapahtunut jotakin tällaista tai jotain muuta. Olette tyhjiä sisältä, ette tiedä mitä tehdä, ette tiedä kenelle enää kertoa asioista. Uskaltaisitteko itse kertoa täysin tuntemattomalle?
Joskus ainoastaan kuuntelu auttaa toista, ehkä pari lohduttavaa sanaa päälle. Toivon, että paikalta pois kävelyn ja välttelyn sijaan miettisitte kaikki mitäs jos henkilö haluaa vain juttuseuraa, löytää jonkun tuntemattoman kelle jutella. Sinä voit olla se, joka pelastaa henkilön päivän tai jopa elämän. Kuuntelu ei ole ikinä pois, varsinkin jos on aikaa.

NoActof-Kindness-is-ever-wasted

Kuva otettu täältä

Rakastaa lähimmäistänne (ja tuntemattomia)💜


In English

On Friday I was waiting train in Jyväskylä train-station. I was sitting on the bench, just scrolling my Facebook and listening music. Suddenly I heard one older man walked by and muttered something like ”here is not any other free places, I just have to fit to sit next to you.” And then next to me sat down a man who smelled little of alcohol.
I saw how people around me were trying to look to other places, not taking any eye contact with this man. And I saw from their faces and eyes, how they were wondering why I was still sitting there and talked to him.

I have already a longer time been thinking about how people have too much prejudices. In this case, prejudices about people who have smell of alcohol.
I don’t encourage to alcoholism, and I am not saying that it is good to drink when something bad is going on.

But in this case, the man has had lost his own son just (about) a year ago. He didn’t tell anything before asking if he can.
He told, he never wanted his son to move to another city. He constantly told his son: ”If you go, next time I bring you back to home in coffin.” In some way, with his paternal instinct he knew that something would happen.
He also told me that it is too hard to visit his son’s grave, and he asked how he can go there.
I saw tears on his cheeks, and I could feel the mental pain what he felt, even though I have never experienced anything like that.

This made me think about life, and people around us.
I really hope, that people would not be so prejudiced about everything and everyone. You can be careful of course, but every drunk people are not bad and dangerous. You can usually see it from eyes. And you can’t never see it, if you just try to avoid eye contact. That is how to make yourself in danger, you have to look around.kindness-1197351_1280

Sometimes only listening helps someone and few kind words. It is not that big thing. But it can be for someone really big thing. You can even save someone day or even life by talking. Listening is not never away from your life, especially when you have time and you are just surfing in internet.
You can just think about, what if you would be someday in the situation where you don’t know what to do, you don’t know with who talk to. Would you be so brave, that you would tell something like this to random people in train station?

Please love your fellowman and also random people!

Kommentit

  • Päivi

    Hienosti tehty Katri 🙂 mun kasvatuksessa on ilmeisesti menny kans jotain oikein kun multaki puuttuu semmonen ”ihmisten lokeroimis vaisto” ja niinpä usein alkoholistit ym päätyy usein istumaan mun viereen bussissa sun muualla, ja oon myös monta kertaa todennut sen että kusen ja paskan hajusta ihmistä ei oo lähtökohtasesti maailman siisteintä halata mutta kun huomaa et se toinen on sen tarpeessa niin se voi olla sille henkilölle elämää suurempi juttu just sillä hetkellä 🙂

     0
    • Katri Vuorvirta

      Kiitos kommentista! 🙂
      On hyvä tietää, että maailmassa on muitakin joilla ei heti ensimmäisenä tule mieleen muiden ”lokeroiminen”, tällaisia ihmisiä on nykyään jotenkin todella harvassa. Varsinkin mitä lukee erilaisilta uutissivustoilta, aina on tapahtunut jotakin missä jotakuta ei ole kukaan auttanut.
      Ja nykyään myös tulee tällaisia tekstini kaltaisia ”tarinoita”, ja kaikki arvostavat niitä henkilöitä todella paljon, vaikka oikeastaan sen pitäisi olla aivan normaalia.

      Ps. Kaipaan tänne stooriin ”tykkää” nappia myös kommentteihin, jotta voisin välttyä kirjoittamasta näitä todella sekavia vastauksia :’D

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.