VALIKKO
8.2.2019 11:24

Farmityö Australiassa

Farmityö, se mitä mun ei pitänyt tehdä, mutta täällä kuitenkin nyt olen, laskemassa päiviä 88:sta alaspäin. Viime viikon lauantaina muutin siis pois Brisbanesta, ja otin nokan kohti Bundabergiä. Lokaatioltaan noin 4.5h junamatkan päässä Brissyistä. Heti kun saavuin perille, oli näkymä ihan toisenlainen. Vanhanaikainen, kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin, mutta aivan ihana!

Mulla ei periaatteessa ollut mitään odotuksia. Olin vain etukäteen lukenut ihan älyttömästi huonoja kommentteja Bundabergistä, niin farmityön kuin myös hostellin kannalta. Asun siis seuraavat kolme kuukautta (Huom! Vähintään 3kk), hostellissa.
Huoneessa on minä mukaan lukien yhteensä 6 asukasta, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Vai pitäisikö tässä iässä jo sanoa miestä ja naista? Mietin alkuun, että miten tuun tottumaan asumaan niin monen kanssa, kun tähän mennessä on kuitenkin ollut oma huone. Ja monet muutkin tätä lukiessa varmaan miettii, ettei ikinä pystyisi pidempään asumaan monen kanssa samassa huoneessa. Mutta siihen tottuu. Yllättävän nopeesti.
Niin tai näin, täällä siis sekahuoneet, ja myös sekasuihkut ja vessat. Mitäs sitä hienostelemaan, ollaanhan kuitenkin hyvää vauhtia menossa jo sukupuolineutraalin maailmankuvan suuntaan.
Mun huonekaverit on todella mukavia, mutta meidän huone järkyttäisi siistiin asumiseen tottuneen. Siellä on meinaa siisteys kaukana.

Vuokra on korkea, onhan kyse working hostellista, mutta toisaalta taas vuokran rahat saa tienattua melkeinpä päivässä, tai puolessatoista päivässä. Riippuen työtunneista.

Farmityö working hostellin kautta

Noniin, nyt varmaan jo moni miettii, että mikä ihme se working hostel oikein on. Avaan asiaa sen verran, että working hostel on siis työhostelli. Ja tässä hostellissa missä mä oon, niin on myös tosi tiukat säännöt, joka on siis ihan hyvä vaan, miettien sitä miten aikaisin monien pitää lähteä töihin aamusta.
Täällä ei saa juoda ollenkaan alkoholia, ja jos juo, niin hyvin nopeesti rapsahtaa siitä jonkinlainen varoitus tai jopa hostellista samantien vaan ulos potkiminen.
Once in a while, täällä järkätään bileitä, joihin myös yleensä saa omia juomia tuoda.

Hiljaisuus alkaa klo 22.00. Ja tämä pätee myös niihin hostelli bileisiin, eli hiljaisuus alkaa silti klo 22.00. Jos seuraavana päivänä on töitä, niin hostellilla pitää olla takaisin klo 24 mennessä. Tämä on ihan vaan jo työturvallisuuden takia näin.
Työt saattaa siis alkaa aamulla jo klo 4.30, jolloin yhteiskuljetus hostellilta lähtee klo 4.00. Mulla työt alkaa useimmiten klo 5.00. Silloinkin pitää siis hereillä olla jo klo 3.45, viimeistään, jotta oikeesti ehtii sen aamupalan syödä ja pakata eväät mukaan. Kaikkia eväitä kun ei oikeasti pysty edellisenä iltana pakkaamaan. Ihan vaan jo senkin takia, että jääkaapissa on jokaiselle varattuna hyllyltä yhdelle laatikolle/pussille paikka. Yhdelle. Lattialle ei saa jättää muita kuin seuraavan työpäivän vesipullon. Eli siis sinne pussiin ei yksinkertaisesti mahdu kaikki.

Entäs se työnhaku?

Kun yöpyy working hostellissa, niin hostelli hankkii työt. Huom! Working hostel on siis nimenomaan farmityöhön panostava, eli niille, jotka haluavat sen toisen vuoden viisumin. Ja toisen vuoden viisumin saa siis vain jos suorittaa niin sanotun specified work in regional area, 3kk ajan aka 88 päivää.

Sitä mitä työtä menee tekemään, hyvin harvoin pystyy päättämään. Eli sitä mitä löytyy, niin siihen myös laitetaan.
Olin ennen tänne hostelliin tuloa lukenut, että joskus joutuu odottamaan jopa viikkoja työtä, mutta ehkä mulla oli vain tuuria, kun sain työn 2 päivän sisällä hostelliin tulemisesta. Ja täytyy sanoa, että jos en olisi saanut, niin olisi kyllä vuokran maksaminen ollut vähän hankalaa… Tosin edellisestä työstä tuli palkat tilille, joten siinä mielessä kyllä olisi siis varoja ollut. :’D

Mulla oli todella suuri houkutus huijata siinä terveyskyselyssä, joka oli sekä hostellin, että työpaikan ”tarjoama” kysely. Sen pitää mun mielestä jokainen täyttää, kuka tahansa onkaan työnantajana…
Siinä nimittäin kysyttiin onko astmaa, kroonista kipua yms.
Ja valitettavan usein nää molemmat rajoittaa joihinkin työpaikkoihin pääsyä.
Päätin kuitenkin kaiken laittaa rehellisesti, ja täytyy sanoa, että näin jälkikäteen katsottuna, en todellakaan kadu!
Tällä hetkellä mulla on siis selälle todella huono työ, sanotaanko näin, että se työ on raaka kaikkien selälle. MUTTA ainakin nyt hostellin henkilökunta on tietoinen mun vaivasta, ja he mulle sanoivat, että jos tilanne menee älyttömän pahaksi, niin voin pyytää työpaikan vaihtoa.
Tämä siis vain jos oikeasti huomaan, että työ saattaa olla vaaraksi mun terveydelle.

Farmityö työnä

Niin mitä siis teen?
Poimin bataattiköynnöksiä.
Kyllä, kuulostaa todella oudolta, ja tässä vaiheessa on pakko sanoa, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Nimittäin yritin todella monelle selittää työnkuvaani, mutta lopulta päätin vaan ottaa töissä kuvan, ja lähettää kyselijöille. 😀 Ja nyt jos et vielä tiedä, että miten bataatit kasvavat, niin oletkin varmaan jo avannut Googlen? Näin ainakin monet mulle sanoivat, kun kerroin, että bataatit kasvavat siis röykkiöinä ja köynnöksissä. Enpä minäkään tiennyt sitä, eli no hätä. — ja hei, tää ehkä näyttää simppeliltä, mutta on kaukana siitä. Noiden varsien pitää olla tietynpituiset ja tietynlaiset.

Huom!
Tässä vaiheessa on myös hyvä sanoa, että kännykän käyttö töitä tehdessä on kielletty. Ainoastaan tauoilla saa kännykkää käyttää. Meillä on siis tauko kahden tunnin välein. Se on pieni tauko, eli ei oikeastaan aikaa syödä mitään kunnon lounastakaan.
MUTTA siis takaisin kännykän käyttöön. Mun on ollut parilla kerralla pakko ottaa kuva kännykällä, koska maisemat on ollut niin upeat.
Ennen kuvan ottoa mut on voinut nähdä siis vilkuilemassa olkani yli etsien supervisoria ja supervisorin apulaista, ja sen jälkeen kaivaa kännykkä vyölaukustani (KYLLÄ se upea asuste on oikeasti todella kätevä tuolla farmilla!), ottaa kuva ja nopeasti laittaa kännykkä piiloon, veitsi (ja hanska) takaisin käteen, ja esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuvaa ottaessa oon aina todella varovainen! Koska tällä hetkellä oon tuntipalkkaisessa työssä (aina parempi kuin tehdyn työn perusteella maksettu), ja jostain kumman syystä oikeasti nautin siitä työstä, eli en todellakaan halua a. varoitusta ja b. saada potkuja. :’D

Tulevaisuudensuunnitelmat

Niin mitkäs on nyt ne mun suunnitelmat, kun oon jo täällä toisella puolen maapalloa ollut pidempään kuin oli suunnitelmissa? Myönnän, että tällä hetkellä Suomeen paluu ei ole suunnitelmissa. Haluaisin tulla ehkä viikoksi pariksi käymään Suomessa loppuvuodesta, tai loppukesästä, mutta sen jälkeen tulisin takaisin Ausseihin. Oon vähän katsonut jo opiskelijaviisumia, ja jotain pienempiä, hieman edullisempia (ei niitä $40 000) opintoja.

Mun tulevaisuuden suunnitelmat, ja tulevaisuuden unelmatyöt yms. on muuttanut muotoaan täällä ollessa aika radikaalistikin. Ja tulen näistä varmasti kirjoittamaan myöhemmin lisää. Tässä nyt oli kuitenkin hieman päivitystä siihen, että miten mulla menee täällä toisella puolen maapalloa. Koska olihan blogini jo lähemmäs 4kk tauolla.

Mutta siis täällä mä oon enemmän oma itteni. Oon ehdottomasti löytänyt sisäisen motivaationi ihan kaikkeen uudelleen, ja täällä oon kaikkein yksinkertaisimmillaan onnellinen.

Ps. Mun elämää pääsee edelleen parhaiten seuraamaan Instagramin puolelta _capers_! Ja itse työharjoittelusta on tulossa tekstiä sekä tänne omaan blogiini, että JAMK:in stoori blogiin myös! 🙂

Ei muuta ku cheers! Mä jatkan täällä päivien laskemista 88:sta alaspäin! 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.