VALIKKO
21.12.2017 16:22

Joululahja kriisi taas kerran

Joulahja kavereille, joululahja äidille ja isälle, mummolle, papalle, siskolle, veljelle…
Mitäköhän se äiti haluais? Entä isä?
Aina ne sanoo, ettei halua mitään, mutta eihän sitä tyhjin käsinkään uskalla mennä. Tai no kehtaisi kyllä, mutta kun ei halua.
Pakko sitä edes yksi lahja on keksiä. Suklaata? Ääh, ihan liian tylsä.
Kaikki antaa suklaata, ja sitähän on Joulupöydässä jo muutenkin tarjolla.

Hetkonen. Perheen koira unohtu. Pitääkö Mustille myös ostaa lahja?
Tajuaakohan se edes mikä on Joulu?
Mutta jos ostan koiralle, niin täytyyhän sitten myös Maisa marsulle ostaa.
Meneepäs nyt hankalaksi.

Ainii! Onkohan mulla edes varaa tähän kaikkeen?
Mistä ostan ne lahjat?
Kaikille joku persoonallinen? Vai vaan se suklaarasia?
Sitten vielä lahjapaperia. Voiko kaikki lahjat pakata samanlaiseen paperiin? Samanlaisella nauhalla? Samanlaisilla koristeilla?
Niin, ja korttikin pitäisi löytää.
Vai kävisikö jos vain kirjotan lahjapaperiin kenelle lahja on, ja hyvät Joulut? Kuinka moni niitä kortteja säilyttää joulun jälkeen?
Roskiinhan suurinosa kuitenkin menee.

KOHTA ON JO JOULU!

Ja joululahja ostamatta.
Nyt alkaa olee kaupoissa jo ruuhkaa, mattimyöhäiset shoppailemassa ja kriiseilemässä kun ei löydykään kaikkea mitä listoilla luki.
Löytyykö enää mitään järkevää? Eihän kukaan mitään krääsää halua.. eihän?
Mukeja on kaikilla jo liikaa. Samoin tuoksukynttilöitä.
Joku hajuste? Vai vihjaanko sillä, että lahjan saaja haisee pahalle?

Kuinka moni tietää yllä olevan joululahja kriiseilyn?

Kuka voi taas kerran myöntää tänäkin vuonna kriiseilevänsä lahjoista jopa enemmän kuin viime vuonna? Vaikka kuinka viime jouluna päätti, että nyt ensi vuonna lahjoista ei stressailla.

Mä oon nyt nimittäin tän syksyn ja talven sivusta kuunnellut sitä, miten lähes kaikki kriiseilee joululahjoista. Siskokin lähes paniikissa pohdiskeli, että mitä sitä äidille ja isälle ostaisi, kun molemmilta sai sen perus ”en mä mitään tarvitse/halua.” vastauksen.
Meanwhile, ite olin ostanut lahjat jo hyvissä ajoin. Paketoinut kaikki jo valmiiksi Jyväskylässä, ja tyytyväisenä joululahjat kainalossa matkustin kotiin Joulun viettoon.
Ei mitään stressiä.
Ei sitten minkäänlaista.

Kiertelin kaupoissa, en oikeastaan edes etsinyt joululahjoja. Kun löysin jonkun kivan, ostin sen. Vähän lahjansaajan persoonallisuuden mukaan, ei kaikille sitä samaa.
Ei tarvinnut juosta kaupasta toiseen kuin päätön joulukinkku.
Meinaa mä päätin etten stressaa, vaan ostan jotain kun löydän jotain.
Ei niin, että meen sinne kauppaan ja etsimällä etsin. Eihän siitä sillon tuu yhtään mitään.

Onko joululahja ostosten tekeminen oikeasti kaiken sen stressin arvoinen?

Joululahja ei tarvitse olla mikään erityinen 🙂 HUOM! Nää kaikki ei ole mun ostamia lahjoja 😀

Miksi niistä lahjoista pitää aina ottaa niin kova stressi?
Kaupassakin näkee miten näitä päättömiä joulukinkkuja juoksentelee ympäriinsä hirveessä paniikissa, ja todella ärtsyn oloisena.
Jos joku siitä ostamastani lahjasta ei tykkää, niin myyköön sitten eteenpäin.
Saapahan sitten sitä kautta pari latinkia itelleen, ja voi ostaa niillä mitä itse haluaa.
Meinaa käyhän se niinkin.
En mä ainakaan loukkaantuisi, jos joku myisi mun antaman lahjan eteenpäin, tai palauttaisi kauppaan tms.
Mä olen hommani hoitanut, antanut lahjan, ja siinä se. Mulle ihan sama, mitä sille lahjalle tehdään sen jälkeen.

Ja mitä sitten vaikka ostaisitkin vaan sen suklaarasian?
Sekin on hyvä lahja.
Uskon monien haluavan mieluummin sitä suklaata, kuin jonkun tavaran.

Ei sillä oo mitään väliä oikeestaan mitä lahjaksi antaa.
Jos lahjan saaja ei elettä osaa arvostaa, niin se on sitten hänen oma vika. Ei lahjan antajan 🙂

Hyvää Joulunodotusta ja Joulua kaikille! :*

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.