VALIKKO
9.1.2016 19:33

Kauhunhetket moottoritiellä

Siinä vaiheessa kun auto vain jatkaa luisumistaan jarruista huolimatta jäisellä tiellä kohti edessä seisovaa autoa, ja tajuaa, että viereiselle kaistalle ei mahdu väistämään – on pakko vain jotenkin reagoida nopeasti.

Mulla oli riittävä tilannenopeus ajaessani rauhallisesti Kehä 3:sta kohti Espoon Otahallia. Edessäni ei sillä hetkellä näkynyt autoja, joten turvaväli oli myös kunnossa. Näistä huolimatta autoni ei olisi millään ehtinyt pysähtyä ennen edessä pysähtyneenä ollutta autoa. Jonka siis huomasin siinä vaiheessa, kun olin jo liian lähellä, huonon näkyvyyden takia (sakea lumisade).

road-fog-foggy-mist-large

Tähän kuvaan kun lisäisi liukkaana kiiltävän tien, sakean lumisateen, ja edessä häämöttävän muutaman kolarin –> niin olisi tänänen näkymä oikea. (kuva ei siis ole itse ottamani ;))

En tiedä miten on mahdollista, että siinä enimmillään viiden sekunnin aikana, mieleeni muistui autokoulun liukkaanradan opit, ja se miten olin ryhmäajosta ainoa, jolla auto ei siinä tilanteessa pyörinyt ympäri vaan sain auton hallintaan jarrun, kytkimen ja ratin avulla. Muistin, että täytyy pysyä rauhallisena, eikä ruveta hätäilemään, vaikka tilanne alkuun näyttäisikin pahalta. –> Tällä kertaa olin kuitenkin tositilanteessa, ja auto ei ollutkaan enää manuaalinen mistä löytyisi myös kytkin.

Siinä sekunnin murto-osan aikana näin oikealla puolella (ojan puolella), että edessäni olevan auton sekä moottoritien kaiteen välillä oli pieni rako, josta autoni saattaisi mahtua läpi. Itse asiassa päätin, että sen on pakko mahtua siitä, muuten olisin toisen auton perässä kiinni.

Jollain tapaa sain auton hallintaan ja ”lievässä” luisussa ajoin pysähtyneen auton ja motarin kaiteen välisestä raosta takaisin tielle. Näytti siltä, että joku muukin on tehnyt samalla tavalla, sillä lumella oli toisetkin auton jäljet. Toivottavasti tuollakin kuskilla kävi yhtä hyvin kuin minulla.

Ajoin siinä sitten hetkeksi tien reunaan, huokaisin syvään ja annoin käsieni tärinän hieman laantua ennen kuin jatkoin matkaani. Matkan jatkuessa mietin kuinka lähellä kolari oli tuossa tilanteessa, todennäköisesti auton abs-jarrut olivat pelastukseni, ja tietysti myös se, että ehdin reagoimaan nopeasti enkä pelästynyt tilannetta.

En varmastikaan ollut ainoa melkein kolaroija tänään, mutta en ainakaan liittynyt niiden autojen sekaan jotka sillä tiellä olivat samanaikaisesti kolaroineet. Yhden uutisen tiestä jossa ajoin, voi lukea täältä jossa on myös video muutamasta niistä autosta jotka olivat kolaroineet.

Toivottavasti kaikki tajuaisivat oikeasti ajaa rauhallisemmin, sillä minäkin ajattelin, että vauhtini on tarpeeksi tilanteenmukainen, mutta käytännössä se ei sitä ollutkaan.

Voin sanoa, että arvostukseni autokoulun liukkaanajon opetusta kohtaan nousi saman tien, sillä ilman sitä opetusta olisin varmasti panikoinut tuossa tilanteessa ja mennyt täysin lukkoon.

warning-910152_960_720

Varokaahan niitä liukkaita teitä! 🙂 ja ottakaa liikenteessä muut huomioon.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.